YLE: Lapsia toivoville lähettäisin terveisiä, että tärkeintä lapselle on saada rakkautta, ei niinkään rikkautta.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli pienipalkkainen, minä jäänyt työttömäksi ja meillä oli asuntovelkaa, kun lapset oli pieniä. Kaikki olisi ollut helpompaa, jos meillä olisi ollut enemmän rahaa käytössä. Rahahuolet vaikutti ihan kaikkeen. Olin niin kateellinen yhdelle tuttavalle, kun hän kertoi, että he käyvät lauantain kauppareissun aikana ulkona syömässä. Itse tein jotain halpaa nakkikeittoa ja leivoin pullaa, kun se oli halpaa.

Mikä tuossa muka  on kamalaa? Noi se vielä 70-luvulla ja sitä aiemmin oli aina, normaalia elämää. Nykyään pitäisi olla isot talot, uudet autot ja vielä paljon ulkomaanmatkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sosiaalituillakin saa halutessaan elätettyä lapsen, jos osaa käyttää rahaa. Minun lapsuudenperheeni eli sosiaalituilla ja kärsittiin köyhyydestä ihan sen vuoksi, kun porukat eivät osanneet käyttää rahaa. Kela- ja sossutukipäivinä lähdettiin heti koko perhe kaupungille ostoksille tai vanhemmat ostivat koko rahalla esimerkiksi upouuden sohvan. Sitten ihmeteltiin ja itkettiin, kun ollaan köyhiä eikä ole rahaa ruokaan.

Näihän se on, tuet riittävät jos ne käytetään viisaasti. Köyhät eivät yleensä käytä. Fiksut ei ole Suomessa kauan köyhiä ylipäätään.

Kyllä sillä rakkaudella pitkälle pääsee. Äiti oli koko lapsuuden työttömänä ja isä pätkätöissä milloin missäkin. Ruoka-avustus, pullonpalautus jne. tuli tutuksi. Rahaa ei tosin kulunut euroakaan päihteisiin taikka tupakkaan ja sinnikkyyden/elämässä eteenpäin ponnistelun malli tuli vanhemmilta.

Lukiossa ei ollut rahaa kirjoihin. Onneksi osan sai (ainakin vähän vanhemman version) lainattua kaupungin kirjastosta. Joillekin kursseille ei saanut kirjaa, ja jotenkin niitä sitten aina sumplittiin opettajan kanssa (esim. kirjoitin tehtävänannot vihkoon käsin, ja googlasin vastauksia). 

Lukioon oli matkaa 14km joka pyöräiltiin sulan sään aikana ja samalla säästettiin talveksi, jotta olisi silloin varaa bussin kuukausilippuun (oli muistaakseni silloin n. 24€). Töissä käyty 12 vuotiaasta asti vähintään kesäisin + 14 vuotiaasta lähtien mainostenjakoa ympäri vuoden. Lukion jätin hetkeksi kesken, jotta sain raksatöistä vähän tuettua perheen taloutta.

Oikikseen pääsykokeiden kautta ensimmäisellä yrityksellä (ei ollut tosin rahaa pääsykoekirjoihin, mutta sain kopioida kaverin kirjat), ei pääsykoekursseja tai valmennuksia. Nyt kansainvälisissä hommissa ja vuosittain sanomalehtien verokoneessa. 

Eli kai se kotoota saatu rakkaus, luottamus tulevaan ja sinnikkyys kantaa kyllä ihan riittävän pitkälle - ainakin oman kokemuksen perusteella. Ja myös sisarustenikin elämä on ulkopuolisen silmissä varsin menestynyttä. 

Kyllähän sitä lapsen kanssa pärjää pienemmilläkin tuloilla, mutta itse en ainakaan halua laskea omaa elintasoa liikaa. Jos minulla olisi lapsi tai useampi, olisi rahallisesti tiukkaa ja sitä en halua. Odotan siis mahdollista parempaa hetkeä ja jos sitä ei koskaan tule niin sitten jää lapset hankkimatta. 

Se on hienoa jos lapsia saa sillon kun on raha-asiat ja perheasiat kunnossa. Meillä ne säästöt käytettiin 11 vuoden aikana hoitoihin. Siltikin, mielummin käytin ne rahat lapsen saamiseen, vaikka nyt joutuukin pohtimaan mitä syödään ja milloin. Lapsi tuo niin paljon enemmän onnea itselle kuin ne kymmenet tuhannet mitä hänen saamisekseen maksettiin.

Olen myös sitä mieltä että on se parempi lapsen oppia ettei raha kasva puussa ja sen eteen on töitä tehtävä

Hohhoi

Hohhoi