Miksiköhän isäni oli niin ilkeä minulle
Varsinkin, kun olin teini-iässä ja siitä eteenpäin. Olin kiltti, tunnollinen, hoidin koulun kiitettävästi enkä koskaan aiheuttanut huolta vanhemmilleni. Veljeni sen sijaan olivat isälle tärkeitä ja heitä kohteli hyvin.
Lukioaika oli rankkaa, kun isä piikitteli, että koulunkäynti on lastenleikkiä verrattuna aikaan, kun kävi itse koulua (oli käynyt yliopiston). Tein paljon töitä koulun eteen ja sain hyviä numeroita. Kun aloin seurustella, sekin oli huono juttu. Gradusta sain kiitettävän, isä luki sen, mutta ei kommentoinut eikä mitenkään iloinnut valmistumisestani. Ei ollut riittävän koulutettu ja kelpaava puoliso ja syntyi vain tyttöjä. Ei välittänyt heistä, olisi pitänyt saada poika ym.
Ihmettelen nyt aikuisena, mistä tuollainen omaan lapseen kohdistuva ilkeys tulee? Isä on kuollut jo ajat sitten, tuli vaan mieleen nyt tietyistä asioista tämä isäsuhde.
Kommentit (27)
- Meilläkin joo tää "tyttökirous" vihdoin poistui kun saatiin tää poika!
( leikkikentällä sivusta kuultua kun ylpeä ukko kailottaen esitteli pikkupoikansa kaverilleen, pikkutytöt siinä kuulemassa ja oppimassa tuollaista shittiä leikkiessään siinä lähellä hiekkalaatikolla )
Vierailija kirjoitti:
Syy liittyy vain sun sukupuoleen. Olen pahoillani, että isäsi oli täysi kusipäää. Hyväksy se ja mene eteenpäin.
Ap:n isä oli ilkeä ja tyhmä!
On seksististä ja epäoikeudenmukaista syrjiä tai inhota lapsia näiden sukupuolen takia! Miten jotkut vanhemmat voi olla tuollaisia idiootteja!
P.s.
Minä en itse ikinä voisi kohdella lapsiani epäoikeudenmukaisesti. Minä kohtelen kaikkia lapsiani oikeudenmukaisesti.
Olen sukupuolten välisen tasa-arvon kannattaja.
Olen aina varmistanut että kaikilla lapsillani on samat oikeudet ja samanlaiset mahdollisuudet, riippumatta siitä ovatko he poikia tai tyttöjä...
Olisit ansainnut kunnon isän (suojelevan, rakastavan ja arvostavan) etkä tuollaista omituista hiipparia, joka kehtaa aukoa naamaansa omalle lapselleen ja yrittää horjuttaa tämän minäkuvaa ja itsetuntoa. Mikä täysi pöllö aikuiseksi mieheksi saati isäksi.
Isäsi ehkä koki pojan läheisemmäksi, koska oli samaa sukupuolta. Olitteko erilaisia muutenkin luonteeltanne? Millaisessa ympäristössä isäsi kasvoi. Meilläkin mummo poti veljeäni ihmeellsempänä kuin minua, koska hänessä "nimi" jatkui.
Itse sain kuulla kuinka ei oltu(me lapset) mitään. Ainaista vähättelyä ja vittuilua. Kaikki oli merkityksetöntä mitä ikinä tehtiin ja saavutettiin. Ei ole kokovartalok*yrpä vielä kuollut mutta joskus vielä on ja sinä päivänä en sure.
Vierailija kirjoitti:
Mistä veestä me sun suhteita tiedetään...ei kiinosta
- Miksi vastasit kuitenkin?
Sellaiset vanhemmat ovat ilkeitä ja tyhmiä!