Mistä johtuu että suihkuun meno tuntuu ylivoimaisen vaikealta? En ole mielestäni masentunut ja teen kotityötkin
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites esim roskien vieminen tai kynsien leikkuu onnistuu?
Minulla masennuksen oireet olivat näitä, ja lisäksi tiskit kertyivät. Nautin kyllä monista asioista, enkä ollut mielestäni alakuloinen, mutta masennus minulla kuitenkin dignosoitiin.
Olen miettinyt tuota masennusta, että mitä se oikein on. Tuntuu että nykyään vähän joka toinen saa jonkun masennusdiagnoosin. Kuten tässä kirjoittaja, vaikka kertoo ettei ollut mielestään edes alakuloinen. Minusta masennus terminä kuulostaa siltä, että kyseessä on juuri alakuloisuus, mutta kun näitä juttuja lukee tai kuulee, niin onko masennus kuitenkin enemmän jotain aikaansaamattomuutta tms.?
En nyt halua leimata lainaamani kirjoittajan diagnoosia virheelliseksi tai mitään sellaista, tuli vain hänen viestistään mieleen se, että olen monet kerrat miettinyt mitä se masennus edes on?!
Minullekin lääkäri on t
Olen miettinyt ihan samaa. Luulisi todella, että jos on masentunut, on noh, masentunut, tai just alakuloinen, surullinen, toivoton yms. Jotenkin tuntuu hassulta, että voi olla masentunut, eikä tiedä sitä itse. Ehkä se onkin just tuota toimintakyvyn puutetta. Jos se on joku energiaresurssin vähyys, jolloin jotkut asiat, kuten suihku, alkaa tuntua sellaiselta, ettei halua tuhlata sitä rajallista energiaa siihen.
Vierailija kirjoitti:
On. Jotenkin se hiusten pesu ja sitten hoitoainetta ja se kuivailu. Naama kuivuu, pitää laittaa kosteusvoidetta. Ja etsiä puhtaat alusvaatteet jostain jne. Puhumattakaan, että pitäis sheivailla tai jotain kantapäitä raspailla. Ei millään vaan jaksa.
Eihän hoitoaineilla mitään tee. Kunhan kynitään rahat kuluttajilta.
Masentuneella on energiat liikaa maassa, ne täytyis saada nousemaan sieltä.
Toinen ääripää on mania kun ei halua tai osaa laskea energioita alaspäin ja käy ylikierroksilla.
Ja pään rasvakerros suojaa paremmin kuin foliohattu. Kokeilkaa vaikka öljytä päänahka pariksi tunniksi.
Muistanette sen olotilan kun parturista tullessa pesun, päänahan rasvauksen, hoitoaineen ja leikkuun jälkeen?
Mun mielestä suihku jättää jotenkin valjun olon. Vettä tulisi saada pidemmäksi aikaa pestävään kohtaan.
Sitä voi kokeilla vaikka tekemällä käsistä kupin johon suihkuttaa samalla vettä ja vetämällä sitä ihoa pitkin. Tai perinteisesti vettä ämpäriin ja siitä kaataa tai kauhoa kunnolla päälle.
Et ole tarpeeksi likainen. Voin kertoa, kun työpäivät hikoilee vaatteet kiinni nahassa ja pyörii liassa, niin todellakin tekee mieli suihkuun, vaikka mikä olisi. Vapaapäivinä skippaan monesti, jos olen vain hissutelut sisällä ja korkeintaan käynyt autolla jossain muualla sisätiloissa. Pelkkä naama- ja alapesu vessassa riittää noina päivinä.
Suihkussa on se vika että siellä kastuu.
Joskus voi pestä vain tukan käsisuihkulla pää alaspäin. Toisena hetkenä sitten käsisuihkulla kropan pesu tukka nutturalla. Joskus se kokonaiskastelu on vaan liikaa, mutta likaisena ei silti tarvitse kulkea.
Juoksulenkin jälkeen on helpompi mennä suihkuun kuin muutoin.
En itsekään tiedä miksi noita haluttomuuksia välillä tulee, hyvä kuulla etten ole yksin.
Töissä olen aina siivoamassa paikkoja ja haluan, että ainakin sosiaalitilat ja oma työ"pisteeni" on tiptop ja sitten taas kotona ei kiinnosta yhtään onko jotain vaatteita lattialla tai tiskejä tiskaamatta, mikähän siinä oikein on? Työpäiväni on aika tiukkoja, kun työ on fyysistä enkä ehdi istua kuin taukojen aikana, muuten touhuan koko työpäivän jaloillani. Kotiin tullessa haluaa vain lösähtää sohvalle ja olla koko loppupäivän tekemättä mitään ja usein näin teenkin.
Myös tuo suihkuun meneminen on tuskallista. Jos olisi sauna, kävisin suihkussa mielelläni, koska kävisin samalla saunassa, mutta pelkkä suihkussa käyminen on vain yhtä suurta suoritusta. Tai lähinnä kynnys mennä sinne ja sen jälkeiset rasvailut yms.
Jos heti kun astuu ovesta menee kylppäriin, ottaa eväät olkkariin ja lösähtää luvan kanssa sohvalle ja nukkuukin siinä (kello vaan soimaan). Pitäis olla noin vastapainona täystyrmäys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites esim roskien vieminen tai kynsien leikkuu onnistuu?
Minulla masennuksen oireet olivat näitä, ja lisäksi tiskit kertyivät. Nautin kyllä monista asioista, enkä ollut mielestäni alakuloinen, mutta masennus minulla kuitenkin dignosoitiin.
Olen miettinyt tuota masennusta, että mitä se oikein on. Tuntuu että nykyään vähän joka toinen saa jonkun masennusdiagnoosin. Kuten tässä kirjoittaja, vaikka kertoo ettei ollut mielestään edes alakuloinen. Minusta masennus terminä kuulostaa siltä, että kyseessä on juuri alakuloisuus, mutta kun näitä juttuja lukee tai kuulee, niin onko masennus kuitenkin enemmän jotain aikaansaamattomuutta tms.?
En nyt halua leimata lainaamani kirjoittajan diagnoosia virheelliseksi tai mitään sellaista, tuli vain hänen viestistään mieleen se, että olen monet kerrat miettinyt mitä se masennus edes on?!
Minullekin lääkäri on t
Masennus sairauden nimenä on minunkin mielestäni huono, vaikka ehkä monen oireisiin hyvin sopiikin. Toisaalta moni tuntuu pelkäävän diagnoosia, vaikka sen saaminen, voisi auttaa pääsemään eteenpäin.
Minulla toimintakyky oli niin alentunut, että tuli ihan fyysisiä oireita. Pystyin hyvin esim. menemään kylpyhuoneeseen tai laittamaan likaiset astiat tiski altaaseen, mutta suihkuun en päässyt tai tiskaamisen aloittaminen päättyi metrin päähän tiski altaasta. En vain kyennyt astumaan lähemmäs.
Psykiatrinen terveydenhoitaja neuvoi, että välillä kannattaa antaa aikaa, mutta myös lisäämään rutiineja pikkuhiljaa. Suosittelen myös tarkkailemaan omaa toimintaa, ettei anna masennuksen pahentua, ja ajattele juuri nyt tarvitsevansa aikaa. Tää on aika salakavala sairaus, ja toimettomuus helposti pahentaa tilaa.
On niin paljon helpompaa kaikissa asioissa istua sohvalla ja somettaa, kuin nousta ja toimia. Mutta kun ei ajattele, miten hankalaa nousta ja tehdä, vaan keskittyy asian tekemisen jälkeiseen mielihyvään, saa tehtyä monia asioita. Addiktoitunut jälkimielihyvään.
Tekee ku tekee, ei tee ku ei tee.
Sain käytyä suihkussa kun löysin miesystävän, ei tarvi itse enää paikkoja pestä.
Niin on mutta on pakko käydä suihkussa.
Ota mies mukaan, se tunne kun kova kalu painautuu pakaroitasi vasten veden valuessa vartaloasi pitkin...
Mulla ongelmana nimenomaan kotityöt. Ja tiedän olleeni jo vuosia masentunut, mutta en ole hakenut ulkopuolista apua. Liikunnalla saan itseni aina onnellisemmaksi. Ja juu yksin asun.
Mä en millän meinaisi jaksaa iltaisin suihkuun. Niin paljon tekemistä, suihkun jälkeen tulee kylmä ja on siinä jollakin tavalla vaivaa myös (kylpääri pitää tyhjentää pyykeistä). Käyn silti suihkussa, en ole masentunut.
Minusta on kiva käydä suihkussa, mutta siinä se sitten onkin. En tykkää läträtä aineilla. Pakon edessä (jos talvella iho kuivuu) laitan jotain voidetta, tuntuu ettei millään jaksaisi.
Täälä myös yksi joka vitkuttelee suihkuun menoa viimeiseen pakkoon asti. En myös ymmärrä mistä johtuu. Ennen kävin aamuin illoin.