Miten keskustella miehen kanssa, joka alkaa heti kiukutella, jos puhe kääntyy hänen vastuisiin?

Vierailija kirjoitti:

Ap on trolli (aika hyvä, kun niin monet suupielet vaahdoten hyökkäsi keskusteluun), mutta kysyn nyt kuitenkin minäkin, että saiskos edes vähän jotain konkretiaa näihin "vastuisiin"? Mitä ihmettä ne voivat olla, kun asuttekin erillään? 

Provolle ei saa vastata? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että ei tuollaisen kanssa mitään tule.

Onko mitään mikä voi saada tuollaisen muuttumaan? En ajattele, että minä saisin, mutta onko elämässä ylipäätään mitään mikä voisi johtaa muutokseen parempaan päin? Ap

Terapia auttaisi , mutta se edellyttää että mies ymmärtää että toimii väärin. Eli pahalta näyttää. sinuna eroaisin. Olen pahoillani.

Terapia ei ole mikään taikasana, avautumispaikka ja siinä kaikki.

Ihan normaalisti ilmoitat että hän on taas epäonnistunut miehenä ja puolisona koska jäkätijäk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on trolli (aika hyvä, kun niin monet suupielet vaahdoten hyökkäsi keskusteluun), mutta kysyn nyt kuitenkin minäkin, että saiskos edes vähän jotain konkretiaa näihin "vastuisiin"? Mitä ihmettä ne voivat olla, kun asuttekin erillään? 

Provolle ei saa vastata? 

Saa toki. Vastasinhan itsekin. En minä kieltänyt, huomautin vaan, että ap:n aloituksessa ei tainnut olla mitään asiaa ja silti kaikki olivat valmiit murhaamaan tämän kuvitellun "vastuita" pakenevan miehen. 

No jätä se. Ihme ininää jonkun mieslapsen takia. Tollasia niistä suurin osa on. Oma isäskin oli.

Vierailija kirjoitti:

Jos asutte erillään niin mitä ne vastuut voivat olla?

Vastuut ovat esimerkiksi aikatauluista sopiminen kiukuttelematta eli ottaisi vastuun sen kertomisesta milloin hänelle käy sen sijaan, että tiuskii, ettei tiedä tai ei kerro. Tai paikalle tuleminen, kun niin on sovittu. On siis jättänyt tulematta esim ajanvarauksille, joita hän on ollut itse sopimassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on trolli (aika hyvä, kun niin monet suupielet vaahdoten hyökkäsi keskusteluun), mutta kysyn nyt kuitenkin minäkin, että saiskos edes vähän jotain konkretiaa näihin "vastuisiin"? Mitä ihmettä ne voivat olla, kun asuttekin erillään? 

Provolle ei saa vastata? 

 

Saa toki. Vastasinhan itsekin. En minä kieltänyt, huomautin vaan, että ap:n aloituksessa ei tainnut olla mitään asiaa ja silti kaikki olivat valmiit murhaamaan tämän kuvitellun "vastuita" pakenevan miehen. 

 

Saatko paljonkin tyydytystä kun hyökkäät SUU VAAHDOSSA ketjuun huutamaan "provo provo trolli!!!! PORVOOOOO!!!"

Lapsellinen kasa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asutte erillään niin mitä ne vastuut voivat olla?

Vastuut ovat esimerkiksi aikatauluista sopiminen kiukuttelematta eli ottaisi vastuun sen kertomisesta milloin hänelle käy sen sijaan, että tiuskii, ettei tiedä tai ei kerro. Tai paikalle tuleminen, kun niin on sovittu. On siis jättänyt tulematta esim ajanvarauksille, joita hän on ollut itse sopimassa.

Ap

Joo, ei tuollaista kannata katsella ollenkaan. Tuollaista käytöstä et saa muutettua. Mies on toivoton tai sitten hän ei vain välitä sinusta riittävästi. Mieti millaista tuo olisi jos joskus muuttaisitte yhteen. Juokse!

Hänen vastuisiin po. hänen vastuisiinsa. Tarkkana sen possessiivisuffiksin kanssa. 

Miksi sovitte yhteisiä aikatauluja jos on noin vaikeaa? Ap voisi vain ilmoittaa menevänsä paikkaan x silloin ja silloin ja mies ilmestyy mukisematta ajoissa paikalle, jos haluaa seuraksi. Treffit kannattaa pääsääntöisesti sopia miehen kotiin ja ap saa oman avaimen sinne. Perhettä on turha perustaa ennen terapiassa käyntiä. Ap voisi ystäviensä kanssa käydä riennoissa ja matkoilla ja kauppareissut onnistuu hyvin kotiin toimituksena, miehelle vain lasku. 

Varmaan nalkuttamalla "keskustelet" näistä vastuista. Naisten kanssa on turha vastuista keskustella kun se käsite on heille täysin vieras.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sovitte yhteisiä aikatauluja jos on noin vaikeaa? Ap voisi vain ilmoittaa menevänsä paikkaan x silloin ja silloin ja mies ilmestyy mukisematta ajoissa paikalle, jos haluaa seuraksi. Treffit kannattaa pääsääntöisesti sopia miehen kotiin ja ap saa oman avaimen sinne. Perhettä on turha perustaa ennen terapiassa käyntiä. Ap voisi ystäviensä kanssa käydä riennoissa ja matkoilla ja kauppareissut onnistuu hyvin kotiin toimituksena, miehelle vain lasku. 

Tässä ihan hyvä ratkaisu.

Itse kuitenkin kannatan eroa, sillä jossain kohtaa nainen taipuu miehen valheellisiin rakkauslässytyksiin ja turhiin lupauksiin ja sovitut rajat pikkuhiljaa rikkoutuvat. Parempi yksin kuin huonon miehen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että ei tuollaisen kanssa mitään tule.

Onko mitään mikä voi saada tuollaisen muuttumaan? En ajattele, että minä saisin, mutta onko elämässä ylipäätään mitään mikä voisi johtaa muutokseen parempaan päin? Ap

Jos mies tuosta muuttuisi, niin sen aiheuttaa korkeintaan aika.  Eli vanhemmiten voi järki kasvaa, mutta kaikkien kohdalla se ei tule sekään eteen.  Jotkut on vaan niin itsekkäitä luonteeltaan ja mihin se piirre ihmisestä katoaisi.  Se voisi vain ehkä muuttaa muotoaan.

Mietipä, entä jos sulle tapahtuisi jotain, vaikka joutuisit onnettomuuteen ja vammautuisit ja kenties joutuisit pyörätuoliin.  Tai muuten sairastuisit vakavasti.   Ottaisiko mies enemmän vastuuta käytännön arjesta, auttaisiko sinua?  Mitä arvelet?

Tiedän omasta elämästäni, että entinen mieheni ei olisi sitä tehnyt missään nimessä.  Päinvastoin hän olisi ottanut asiantilasta itselleen hyödyn.  Tavalla ja toisella.

Nykyinen mieheni tekisi aivan toisin.  Hän hoitaisi minua ja auttaisi kaikin tavoin ja huolehtisi kaikista niistä asioista, joihin en itse pystyisi.  

MIeti tätä ja tee johtopäätöksesi.  Tuo on siis vain ääriesimerkki, kun pohdinnan aihe on, onko tällä miehellä vastuunkantokykyä, tai paremminkin vastuunkantohalua.  

Miksi valehtelet että haluat keskustella kun selvästikin haluat vain että mies myötäilee sinua kun sinä haukut miestä. Sama kun aina naisten kanssa nainen kun kysyy mieheltä mikä vaivaa niin jos mies sanoo rehellisesti että johtuu naisen käytöksestä niin nainen loukkaantuu ja keskustelu päättyy siihen että mies pyytää anteeksi että kertoi mikä vaivaa kun sen vaivan aiheuttaja on nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asutte erillään niin mitä ne vastuut voivat olla?

Vastuut ovat esimerkiksi aikatauluista sopiminen kiukuttelematta eli ottaisi vastuun sen kertomisesta milloin hänelle käy sen sijaan, että tiuskii, ettei tiedä tai ei kerro. Tai paikalle tuleminen, kun niin on sovittu. On siis jättänyt tulematta esim ajanvarauksille, joita hän on ollut itse sopimassa.

Ap

Ei miehet toimi kuten naiset että kalenteri on täytetty vuodeksi eteenpäin. Naisille tuo suunnittelu on niin tärkeää että yksikään nainen ei kykene edes ajattelemaan että joku pystyisi elämään ilman tulevaisuuden suunnitelmia

Keskustelisin avioeroasianajan välityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuttava yksimielisyys asiassa. Enkä voi sanoa itsekään olevani eri mieltä. Irroittautuminen ei vain ole niin helppoa. Emme onneksi asu yhdessä, joten ihan katastrofaalinen tilanne ei sentään ole.

Kenelläkään ei ilmeisesti ollut mitään ajatusta, että tuollainen käytös voisi jossain olosuhteissa muuttua?

Ap

Voi tuo miehen käytös muuttua, mutta se vaatii hyvin todennäköisesti miehelle syvän henkilökohtaisen kriisin jossa hän joutuu kohtaamaan itsensä. Mutta hengitystä en pidättelisi tätä kriisiä odotellessa, koska ihmisen kaikki puolustusmekanismit ovat valjastettuja siihen käyttöön että tällaista kriisiä ei ihmiselle tulisi. Ihmisen sisällä olevat padot ovat vahvoja ja kestävät usein koko ihmisen eliniän.

Niin, itse asiassa ajattelen samalla tavalla. Tuolla miehellä on niin vahvat puolustusreaktiot, että ei hän niistä ole luopumassa. Ja kun katsoo hänen vanhempiaan, joilla on samanlaiset puolustusreaktiot vielä myöhäisessä keski-iässä käytössään, niin siitähän sen näkee, että ne kestävät hyvinkin koko ihmisiän. Samoja polkuja vanhempiensa kanssa näyttää mies kulkevan.

Ex-mieheni ei kyennyt keskustelamaan mistään vakavasta, sillä hänen mielestään se kaikki oli konfliktia, mikä kutisti hänet pieneksi papanaksi. Ikävät asiat piti kirjoittaa sähköpostiin ja niihin hän sitten vastasi kun oli saanut maiskutella asiaa itse ja löytää täydellisen vastauksen. Esimerkiksi jäi kiinni suhteesta ja halusin keskustella siitä kuten petetty ihminen normaalisti haluaa niin minusta tulikin hirviö, koska jankutin asiasta ja hän häipyi aina paikalta. Koskaan ei ollut sopivaa hetkeä puhua siitä, joten jos halusin jotain vastauksia (en niitä edes saanut) niin "laita s-postia tai txt viesti"

Voin tosi huonosti tuossa suhteessa - ihan kuin olisi elänyt 5 -vuotiaan poikalapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asutte erillään niin mitä ne vastuut voivat olla?

Vastuut ovat esimerkiksi aikatauluista sopiminen kiukuttelematta eli ottaisi vastuun sen kertomisesta milloin hänelle käy sen sijaan, että tiuskii, ettei tiedä tai ei kerro. Tai paikalle tuleminen, kun niin on sovittu. On siis jättänyt tulematta esim ajanvarauksille, joita hän on ollut itse sopimassa.

Ap

Miksi sä haluaisit deittailla noin outoa tyyppiä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sovitte yhteisiä aikatauluja jos on noin vaikeaa? Ap voisi vain ilmoittaa menevänsä paikkaan x silloin ja silloin ja mies ilmestyy mukisematta ajoissa paikalle, jos haluaa seuraksi. Treffit kannattaa pääsääntöisesti sopia miehen kotiin ja ap saa oman avaimen sinne. Perhettä on turha perustaa ennen terapiassa käyntiä. Ap voisi ystäviensä kanssa käydä riennoissa ja matkoilla ja kauppareissut onnistuu hyvin kotiin toimituksena, miehelle vain lasku. 

Haloo. Mikään määrä terapiaa ei auta tollasessa tapauksessa. Etenkin jos ihminen itse ei halua muuttua. Selvä asennevamma.