Lue keskustelun säännöt.
Mitä inhoat muiden järjestämissä juhlissa? -peukutusketju
18.08.2024 |
Yksi asia per viesti. Peukku ylös = samaa mieltä, inhoan itsekin. Peukku alas = eri mieltä, en inhoa tätä asiaa.
Todella monilla juhlien järjestäjillä on seuraava tapa: toisilleen täysin tuntemattomia vieraita ei esitellä mitenkään. Siinä sitten saat itse mennä kyselemään, että kukas sinä olet ja mistäs sinä tunnet Lauran? Monelle taas keskustelun aloittaminen on tosi vaikeaa ja herkästi istutaan hiljaa, kun ei haluta tai uskalleta ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin. Paljon helpompaa olisi, jos Laura yleisesti vaikka aluksi esittelisi kaikki yleisluontoisesti niin, että esittelyistä saisi jonkun täkyn keskustelua varten. Tässä on Heikki, tutustuttiin opiskeluaikana ja Heikki harrastaa lintubongausta. Tässä on Anna, oltiin aikoinaan kesätöissä Ikeassa yhtä aikaa. Anna on muuttanut tänne Tampereelle Lapista. Tiina on nykyinen työkaverini, lapseni kummitäti ja me molemmat tykätään rikossarjoista jne. Paljon helpompi mennä aloittamaan sitä keskustelua kysyen Heikiltä lintujen bongaamisesta, Annalta fiiliksiä Tampereella asumisesta ja Tiinalta suosikkirikossarjoista.
Ap
Kommentit (64)
Mitkä tahansa juhlat, joissa emäntä opettanut poikansa niin, että hän saa aina ottaa ensimmäisenä. Todella noloa vanhuksia ja muita kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan sitä, että kutsutaan juhliin, eikä ymmärretä, että minulla ei pitkäaikaistyöttömänä todellakaan ole varaa juhlavaatteisiin. Ei mihinkään uuteen.
Jos tarjoilut on mitoitettu aivan väärin. Olin kerran lapsen synttäreillä, joissa oli lähemmäs parikymmentä vierasta (osa lapsia). Tarjolla oli suolaisena tarjottavana 7 karjalanpiirakkaa. Ei mitään muuta suolaista. Arvata saattaa, että suurin osa jäi ilman.
Yksi per hlö olisi tuollaisissa mielestäni sopiva määrä. Todennäköisesti jokainen syö yhden, joku ei ehkä syö ja toiselle taas maistuisi kaksikin.
Teen juojana ärsyttää, miten huonosti asia on huomioitu. Teevettä ei välttämättä ole keitetty lainkaan tai jos kertoo juovansa teetä, niin kaapin perukoilta aletaan etsiä jotain teetä. Sitten harmitellaan, kun täältä löytyy vain tätä Liptonia parasta ennen 2019.
Nimimerkillä kuljetan omat teepussit mukana, kun harvassa paikassa on tarjolla kunnon teetä.
Myöhään tulevia kutsuja. Teen vuorotyötä, joten nämä "pääsetkö meille ensi la klo 14?" kutsut on lähes poikkeuksetta mahdottomia. En ehdi saamaan päivää vapaaksi töistä. En tajua, miksei juhlakutsua voi laittaa aiemmin tai pyytää varuiksi merkkaamaan päivää x kalenteriin jo hyvissä ajoin. Harvemmin ne synttärit tulevat ajankohdaltaan yllätyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teen juojana ärsyttää, miten huonosti asia on huomioitu. Teevettä ei välttämättä ole keitetty lainkaan tai jos kertoo juovansa teetä, niin kaapin perukoilta aletaan etsiä jotain teetä. Sitten harmitellaan, kun täältä löytyy vain tätä Liptonia parasta ennen 2019.
Nimimerkillä kuljetan omat teepussit mukana, kun harvassa paikassa on tarjolla kunnon teetä.
Minulla on valitettavasti kokemuksia myös hyvin vaativista teen juojista (juon siis teetä ja kahvia itse). Nostan aina pöytään montaa eri sorttia pussiteetä (earl grey, rooibos, vihreä tee, kofeiiniton tee, yrttitee, maustettua teetä jne). Silti osa nurisee, että kun ei löydy mieluisaa tai miksi on vain pussiteetä. Sääli, kun tällaiset ihmiset nakertavat niiden mukavien teenjuojien mainetta.
Inhoan sitä, että minut kutsutaan juhliin. Anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä hölmöyttäni menin kerran entisen naapurin tuppereille, ja tajusin olevani täytevieras. En edes osta tuppereita, ne on ylihinnoiteltuja muovinpalasia. Nää muut vieraat oli vanhempainvapaalla olevia sairaanhoitajia vauva kainalossa. Mä olin ainoo kellä ei vielä ollut lasta. Voi sitä kaakatusta ja paapomista. Mutta emännänlahjan tää kutsuja sai mun ansiosta. Tarjoilut oli kyllä hyvät.
Voileipäkakut ja teennäiset saaristolaiskalaleipä alkupalat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos menen juhliin yksin ja ketään ei kiinnosta jutella kanssani. Fiksut kutsujat huolehtivat, ettei kukaan jää yksin.
Inhoan tätä postausta.
Inhoan ihmisiä, jotka kutsutaan juhliin, ja he tulevat sinne löytääkseen asioita joita inhoavat.
Inhottavia tyyppejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotutetaan porukkaa lasit käsissä seisomassa skoolausta kun joku puuttuu.
Pitkät ja sekavat puheet joita kuunnellaan skoolilasit käsissä. Huone lämmin ja happi vähissä.
Typerät leikit joihin pitää osallistua ja keskeyttävät spontaanit keskustelut.
Juhlat, joissa aistit, että läsnäolosi ei aidosti merkitse. Kyllä sen tuntee, onko aidosti odotettu vieras vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahimmat on häät missä vieraat käsketään menemään kirkosta suoraa hääpaikalle odottamaan kun pari käy kuvissa. Siellä on sitten pihalla pönötetty kylmässä ilman mitään juotavaa tai syötävää, ja sisällä kiireessä laittaa joku sukulainen vielä tarjoiluja paikalleen. Kahdet tämmöiset häät on sattunut kohdalle. Toisissa häissä pääsin sisään kun tarjouduin avuksi ja apu kelpasi, toisissa ei kelvannut ja ulkona sitä sitten pönötettiin.
Kummilapseni äiti (yh) kutsuu vain minut ja mieheni lastensa syntymäpäivänä kylään. Äitiä ei kiinnosta jutella meidän kanssa, toivoo meidän olevan lastenvahtina. Äiti haluaa olla rauhassa.
En henkilökohtaisesti välitä sellaisesta epämääräisestä säädöstä, että vieraiden saavuttua aletaan etsimään kaappien perukoilta vielä tarjoiluita ja muita juttuja juhlaa varten. Nuo asiat pitäisi laittaa etukäteen valmiiksi. Jos on niin väsynyt tai kiireinen, ettei jaksa, niin juhlia ei ole pakko järjestää.
Juhlat, joiden valmistelut on kesken juhlien alkaessa ja kun vieraana kysyt, voisitko olla valmisteluissa avuksi, niin sanotaan ei, vaikka apua selvästi tarvitaan. Sitten siinä odotellaan, että talonväki saa kaiken valmiiksi, kun olisi avun kanssa sujunut paljon nopeammin.
Kun juhliin on toivottu mukaan lapsia ja heille ei ole juhlapaikassa mitään tekemistä. Lapset juoksentelevat ympäriinsä, kun tylsistyvät nopeasti. Itse olen varannut lapsivieraille mukaan pienen kassin, josta löytyy väritystehtäviä, kyniä, muutama kirja, pelejä ja pari lelua. Ja kun lähden oman lapsen kanssa johonkin, varaan aina hänelle mukaan tekemistä.
Eniten tämä tekemisen puute hämmentää perheissä, joissa on lapsia. Eräänkin kerran menimme perheen kotiin (kaksikerroksinen asunto) lapsen synttäreille. Alakerrasta, jossa juhlat järjestettiin, oli siivottu kaikki lelut pois ja pöydälle oli jätetty pari kirjaa. Siinä sitten 0-6 v lapsivieraat oli ihan helisemässä, kun tekemistä ei ollut ja odoteltiin viimeisiä vieraita saapuvaksi lähes tunti. Vieraat olisivat halunneet leikkiä päivänsankarin saamilla lahjoilla, mutta se ei perheelle sopinut.
Se, että jätetään vieraiden tarjoamiset omaan arvoonsa.
Mä esim aattelin osallistua yksiin lastenkutsuihin tuomalla oman osani tarjottavista, esim juomista lapsille. Aattelin, että hyvin ne sopii muiden tarjottavien joukkoon. Ja teemaan sopivia ilmapallojakin toin, joista lapset oli heti innoissaan, että "jee, äiti puhalletaan näitäkin".
Mutta mitä teki juhlien emäntä? Laittoi mun tuomiset sivupöydälle ja otti omat tarjoilunsa esiin, jotain pillimehuja ja jotain minikuppikakkuja. Ei edes laittanu mun tuomia tuliaisia esille, kun oli jo niin tarkkaan etukäteen päättänyt, mitä juhlissa tarjoaa.
Ilmapallotkin jäi omaan pakkaukseensa johonkin sivupöydälle ja tää äiti sanoi lapsille jotain, että "jos ei nyt kuitenkaan..."
Harmitti kyllä vähäsen.
Minulla on ollut vaivaantunut olo, kun kummilapseni syntymäpäivänä saamme juhliin kutsun. Olemme ns. ainoat aikuisvieraat (minä ja mieheni + lapsemme). Meidän lisäksi juhliin ei tule sukua. Meidän lisäksi samoihin juhliin on kutsuttu kummilapsen kaverit eli käytännössä me mennään kaverisynttäreille. Kummilapsi on kaveriensa kanssa, meteli on jäätävä ja me mietitään, milloin kehtaa lähteä pois.