Lue keskustelun säännöt.
Te aikuiset, jotka koitte lapsena vanhempienne avioeron
18.08.2024 |
Millainen ero oli? Miten se vaikutti parisuhteisiinne myöhemmällä iällä?
Itse koin vanhempien riitaisan ja ruman eron murrosiän kynnyksellä. Ero johtui pettämisestä, ja eron jälkeen kumpikin vanhempi haukkui toista meille lapsille. Oireilin voimakkaasti mm. itsetuhoisuudella ja vetäytymällä omiin oloihini ja raivoamalla äidilleni, jonka luokse jäin asumaan. Myöhemmin parisuhteet ovat olleet hyvin vaikeita, koska johonkin mielensopukkaan jäi sellaiset perusajatukset, että a) avioliitto tarkoittaa riitelemistä ja pettämistä, b) puolison kanssa ei ole tarkoituskaan olla mukavaa ja tuntea kumppanuutta ja c) mies jättää vaimon ja lapset siinä vaiheessa kun parempi nainen ilmestyy näköpiiriin, niin että siihen on parempi vain varautua. Näitä olen sitten terapiassa työstänyt.
Kommentit (40)
Ihmiset eroavat nykyään niin helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä luottamus naisiin mureni. Äiti kyllästyi perhe-elämään ja lähti. Totesi teini-ikäisille lapsille, että mukaan saa lähteä mutta enemmän teillä on tilaa jäädä tänne kotitaloon. Nuorempi veli lähti mukaan, mutta itse jäin isän luo. Eikä siinä mitään, siihen ei sinänsä liittynyt mitään draamaa ja isän kanssa meni ihan hyvin kunhan hän pääsi katkeruudesta eroon.
No en kuitenkaan voi tässä elämässä luottaa kehenkään naiseen täysin, sillä oma äitinikin rikkoi parisuhteensa ja perheensä minusta aika pienistä syistä. Tämä tietenkin voi olla myös iso asia, sillä en pidä suhteiden päättymistä nyt aikuisena juuri minään. Toisinkuin jotkut, jotka ajattelevat "miten näin voi käydä..." no niin tosiaankin voi käydä.
Haloo nyt!!
Avioliitto on kahden kauppa! Mitä isäsi teki, niin että äidilläsi ei ollut muuta hyvää vaihtoehtoa kuin lähteä?
Toivon todellakin, että olet vielä nuori. Katkeruutesi ja yleistävä naisviha (äiti = kaikki naiset) sopii kehittymättömälle ihmiselle. Tai sille jolla ei ole elämänkokemusta eikä kykyä tai halua pohtia asioita itsekseen tai muiden avulla.
Miksi tämä palsta vilisee katkeria miehiä? Täällä saa tosi surkean kuvan mieskannasta. Ruikuttavia reppanoita, jotka istuvat paskaläjässä koko ikänsä sen sijaan että nousisivat vaikka ylös.
Olin 4, kun vanhemmat erosivat. Eipä tuosta ajasta ole juurikaan muistoja, jonkun verran olin kuulemma päiväkodissa oireillut. Lapsuuden ja teini-iän todistin molempien vanhempien epäonnistuneita parisuhdeyritelmiä ja en saanut ehyttä kuvaa perhe-elämästä. Äitini puhui paljon pahaa isästäni minulle. Nykyään olen lähemmäs 30 ja olen ollut mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä, meillä on vakaa suhde ja meillä on yhteinen lapsi. Olen kuitenkin viimeaikoina pohtinut että olisi kiva asua ihan yksin. Mietin kuitenkin usein, että jos tämä suhde päättyy niin sitten se vain päättyy ja voisin elää yksinkin ihan mielellään. Jotenkin en pelkää eroa ollenkaan, kun tiedän että selviän. Ehkä olen vanhempieni epäonnistuneista suhteista oppinut sen, että itseasiassa yksin voisi olla ihan kivaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä luottamus naisiin mureni. Äiti kyllästyi perhe-elämään ja lähti. Totesi teini-ikäisille lapsille, että mukaan saa lähteä mutta enemmän teillä on tilaa jäädä tänne kotitaloon. Nuorempi veli lähti mukaan, mutta itse jäin isän luo. Eikä siinä mitään, siihen ei sinänsä liittynyt mitään draamaa ja isän kanssa meni ihan hyvin kunhan hän pääsi katkeruudesta eroon.
No en kuitenkaan voi tässä elämässä luottaa kehenkään naiseen täysin, sillä oma äitinikin rikkoi parisuhteensa ja perheensä minusta aika pienistä syistä. Tämä tietenkin voi olla myös iso asia, sillä en pidä suhteiden päättymistä nyt aikuisena juuri minään. Toisinkuin jotkut, jotka ajattelevat "miten näin voi käydä..." no niin tosiaankin voi käydä.
Haloo nyt!!
Avioliitto on kahden kauppa! Mitä isäsi teki, niin että äid
Miksi noin väkivaltainen hyökkäys itsellesi tuntematonta kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eroavat nykyään niin helposti.
Typerä yleistys!
Ero rikkoo koko elämän. Jonkinlaiseksi se korjaantuu, jotkut eivät toivu siitä koskaan. Itse en ole tavannut kovin monta helpon näköisesti eroavaa.
Pari tapausta, joissa on tehty klassikot: häät tai lapsi kun suhde vetelee jo viimesiään. Se voi näyttää kevyeltä erolta.
Jotkut on sitoutumiskyvyttömiä. Heillä voi mennä tyyliin ensirakkaus 15 vuotta, 2. avioliitto 7 vuotta, 3. avioliitto 2 vuotta. Ja sit ei enää viitsi yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eroavat nykyään niin helposti.
Typerä yleistys!
Ero rikkoo koko elämän. Jonkinlaiseksi se korjaantuu, jotkut eivät toivu siitä koskaan. Itse en ole tavannut kovin monta helpon näköisesti eroavaa.
Pari tapausta, joissa on tehty klassikot: häät tai lapsi kun suhde vetelee jo viimesiään. Se voi näyttää kevyeltä erolta.
Jotkut on sitoutumiskyvyttömiä. Heillä voi mennä tyyliin ensirakkaus 15 vuotta, 2. avioliitto 7 vuotta, 3. avioliitto 2 vuotta. Ja sit ei enää viitsi yrittää.
Niinhän se rikkoo. Tuo viimeisen kappaleen kuvauksesi taitaa olla niitä heppoisesti eroavia ihmisen muotoisia.
Moni helposti eronnut katuu jälkeenpäin yksinään asiaa. Ulospäin esitetään muunlaista näytelmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän olen kärsinyt isäni alkoholismista ja äitini avuttomuudesta kuin vanhempien erosta. Olin 15 kun he erosivat, ja minusta heidän olisi pitänyt erota paljon aikaisemmin. Näin olisimme säästyneet vuosikausia kuuntelemasta yöllisiä riitoja, kun isä tuli humalassa kotiin. Yksinhuoltajaäidin kanssa olisimme olleet myös oikeutettuja tukiin. Isällä oli hyvä palkka, mutta meillä ei silti ollut aina edes ruokaa, koska isä joi kaikki rahansa, ja äiti oli kotirouva, liian avuton hankkimaan itselleen koulutusta tai työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini jätti väkivaltaisen juopon isäni kun olin noin kaksi-vuotias, ja olen siitä ikuisesti äidilleni kiitollinen. Äitini aina sanoi, että mitä ikinä teet, älä ikinä ota juoppoa mistä. Mitä tein minä? Otin ensimmäisen miehen joka oli minusta kiinnostunut, paljon vanhempi kuin minä, ja osoittautui juopoksi. No tein lopulta saman kuin äitini, otin lapsen ja lähdin, ja löysin sitten hyvän miehen jonka kanssa saanut lisää lapsia ja olen ollut yhdessä kymmeniä vuosia ja tulen olemaan lopun ikääni.
Yleensä ne erot traumatisoivat lapsia jossa liitossa ei ole ollut päihdeongelmia, ei myöskään väkivaltaa. Vaan ykskaks jompikumpi alkaa pettämään ja hyppää lennosta seuraavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne erot traumatisoivat lapsia jossa liitossa ei ole ollut päihdeongelmia, ei myöskään väkivaltaa. Vaan ykskaks jompikumpi alkaa pettämään ja hyppää lennosta seuraavaan.
Lapsilla ei yleensä ole realistista käsitystä vanhempien suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne erot traumatisoivat lapsia jossa liitossa ei ole ollut päihdeongelmia, ei myöskään väkivaltaa. Vaan ykskaks jompikumpi alkaa pettämään ja hyppää lennosta seuraavaan.
Lapsilla ei yleensä ole realistista käsitystä vanhempien suhteesta.
Voisin sanoa että päihdeongelma ja väkivalta näkyy kyllä lapsillekin.
Omat vanhemmat erosivat, eikä näitä ennusmerkkejä ollut näkynyt ollenkaan. Kasvoivat varmaan erilleen. No niin me lapsetkin sitten kasvoimme perheestä erilleen.
Aikuisten pitäisi ehkä yrittää vähän enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne erot traumatisoivat lapsia jossa liitossa ei ole ollut päihdeongelmia, ei myöskään väkivaltaa. Vaan ykskaks jompikumpi alkaa pettämään ja hyppää lennosta seuraavaan.
Lapsilla ei yleensä ole realistista käsitystä vanhempien suhteesta.
Voisin sanoa että päihdeongelma ja väkivalta näkyy kyllä lapsillekin.
Omat vanhemmat erosivat, eikä näitä ennusmerkkejä ollut näkynyt ollenkaan. Kasvoivat varmaan erilleen. No niin me lapsetkin sitten kasvoimme perheestä erilleen.
Aikuisten pitäisi ehkä yrittää vähän enemmän.
Tämäpä. Mutta ainakin somessa riehuvat sarjaeroajat eivät halua katsoa totuutta silmiin, se on sellaisille liian tuskallista. Kun pitäisi myöntää julkisesti että he ovat syyllisiä. Yksin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti on aina uhannut erolla. Jos riitelivät niin en tiedä mistä - luultavasti alkoholista joka tuli ympyröihin kausittain ja rahaa paloi. Joku kumma juttu josta en oikein tiedä mitään mutta jos isäni joi niin se ei koskaan tapahtunut kotona vaan Kämpissä ja Tornissa ja kuulosti siltä niin kuin hän olisi maksanut suuremmankin porukan juomiset. Outoa koska meillä ei ollut koskaan viinaa kotona eikä kotona juopoteltu. Minulla olisi kyllä eräs selitys mutta en viitsi tässä paljastaa.
Sitten isäni ympärillä pyöri oikeita häirikkönaisia jotka olivat aiheuttamassa sotkua. Isäni ei koskaan ollut heistä kiinnostunut eikä mitään pettämistä meillä ole koskaan ollut.
Vanhempani erosivat ensimmäisen kerrran kun olivat olleet naimisissa noin 16 vuotta. Sitten tapahtui jotain outoa kun isäni yritettiin myrkyttää. Koska asuivat eri osoitteissa ja olivat erossa niin asia ei kuulunut äidilleni ja minä jouduin paikalle.
Isääni hoiti hänen tuttunsa joka oli endokrinologi.
Sitten vanhempani menivät uudestaan toistensa kanssa naimisiin. Sitä uutta avioliittoa keskenään kesti 10 vuotta. Tuolloin olin itse muutanut pois joten en kaikkea tiedä. Isäni ei olisi halunnut erota. Niinpä he riitelivät omaisuudesta vuodesta toiseen ja jostain syystä erosta ei meinannut tulla mitään. Kaikki omaisuus myytiin pilkkahinnalla ja siitä sanottiin että isäni tuhosi kaiken. Siis jotain täysin kummallista.
Sitten kului jonkin aikaa ja isäni kuoli kovin väkivaltaisen kuoleman. En voi vieläkään ymmärtää kaikkea niin kuin asioita yritetään esittää ja minulla on omia vaihtoehtoisia käsityksiä asioista mutta niitä ei ole saanut minnekään eteenpäin. Monet asiat eivät taida olla sitä millaisina ne esitetään!
En tiedä mitä kaikesta ajattelisin. Minulla oli erittäin nuoret vanhemmat ja kun olin 20-vuotias niin tuntui että olin jo kokenut kaiken mitä vain voi ihminen kokea.
No olipahan tarina. Hurjaa, jos tämä on totta.
Olisi pitänyt tapahtua jo kauan ennen kuin tapahtui.
Oli pahempaa kuin ikinä pystyin kuvitella, vaikka sinänsä tiesin, että mikään ei ole vanhemmiltani poissuljettua.
Muutamien täysiä fiaskoja olleiden suhteiden jälkeen päätin elää yksin ja elinkin pitkään, kunnes nykyinen kumppani sai suostuteltua suhteeseen. Nyt vuosikymmen myöhemmin ajattelen yhä säännöllisesti, että olisi pitänyt elää yksin. Edellisten suhteiden jälkeen tiedän, että paljon tämän parempaa ei voi enää olla, mutta silti tämä ei ole minua varten. Koko sen ajan kun asuin kotona elin joko eroa edeltävässä kaaoksessa tai eron aikaisessa tai jälkeisessä kaaoksessa, ja kaipaan yhä vain rauhaa niin paljon, että mikään määrä yksinoloa ei ole tarpeeksi.
Ero ei ollut mikään yllätys, taustalla oli päihdeongelmaa ja pettämistä. Olin tavallaan vihainen, koska äitini jaksoi niin kauan, eikä eronnut aiemmin. Tavallaan taas olin vihainen, että he eivät saaneet asioita selvitettyä. Olin 15-vuotias, enkä kestänyt olla kummankaan kanssa. Hain toiselle asteelle kauas kotoa ja muutin kotoa pois kuukautta ennen isää. Jälkikäteen ajateltuna olin ihan liian nuori ja olo on tietyllä tapaa turvaton vielä 25 vuotta myöhemmin. Olen jatkuvasti huolissani raha-asioista, vaikka minulla on ok tulot ja hyvin säästöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä luottamus naisiin mureni. Äiti kyllästyi perhe-elämään ja lähti. Totesi teini-ikäisille lapsille, että mukaan saa lähteä mutta enemmän teillä on tilaa jäädä tänne kotitaloon. Nuorempi veli lähti mukaan, mutta itse jäin isän luo. Eikä siinä mitään, siihen ei sinänsä liittynyt mitään draamaa ja isän kanssa meni ihan hyvin kunhan hän pääsi katkeruudesta eroon.
No en kuitenkaan voi tässä elämässä luottaa kehenkään naiseen täysin, sillä oma äitinikin rikkoi parisuhteensa ja perheensä minusta aika pienistä syistä. Tämä tietenkin voi olla myös iso asia, sillä en pidä suhteiden päättymistä nyt aikuisena juuri minään. Toisinkuin jotkut, jotka ajattelevat "miten näin voi käydä..." no niin tosiaankin voi käydä.
Haloo nyt!!
Avioliitto on kahden kauppa! Mitä isäsi teki, niin että äid
Äitejäkö ei saa kritisoida? Se on miehen vika kun nainen lähtee? Entä kun mies lähtee, onko se sitten naisen vika?
Pyhä äitimyytti joillain naisia imelästi ylimiellyttävällä sarjapettäjämiehellä.
Olen katsonut erolapsia, jotka menevät esim. krt / 2 vkossa isänsä luo, muuten asuvat äidin kanssa.
He lähtevät lauantaiaamuna matkaan reput selässä, yöpyvät ja palaavat omaan kotiinsa sunnuntaina illan suussa. Isä saa siten osansa lapsistaan. Mutta entäs lapset??? Miten vanhemmilla on oikeus orjuuttaa lapsensa VIERAILEMAAN toisen vanhempansa luona 2 krt. kuussa?
Mietin itseäni lapsena ja nuorena. Viikonloppuisin oli kiva ihan vaan levätä, nähdä kavereita, elää omaa sosiaalista elämää. Tai matkustaa johonkin, mummin ja ukin luo tai kavereiden kanssa vaikka.
Lasten pitäisi saada pitää pysyvä koti erosta huolimatta. Vanhempien kuuluu reissata, hehän eroon ovat syypäitä. Ei koskaan lapset.