Minua hämmentää suuresti, miksi ADHD-ihmisen piirteet halutaan poistaa lääkityksellä
Impulsiivisuus, vilkkaus, yliaktiivisuus jne ovat elementtejä, joita yritetään tasata lääkityksellä.
Mitä ihmettä? Kertokaa minulle joku toinen häiriö, jossa piiirteet halutaan häivyttää. Ei niitä yritetä häivyttää autistilta tai kehittyisvammaiseltakaan. Tärkeä kysymys kuuluukin: MIKSI ADHD-IHMISELLÄ EI OLE OIKEUTTA OMAAN GENEETTISEEN IDENTEETTIINSÄ?
Nuo ovat vieläpä piirteitä, joista on joillakin aloilla jopa hyötyä.
Itse näen tämän, näin ADHD-ihmisenä, ihmisoikeuskysymyksenä. Ikään kuin meissä olisi joku vika, joka pitäisi purkaa.
Lisään myös, että olen kokeillut lääkitystä - ja se oli kamalaa. En ymmärrä miten sitä lääkettä annetaan hymyissä suin lapsille ilman mitään tunnontuskia. Kokeilkaapa aikuiset sitä itse ennen kuin syötätte sitä lapsille.
Lisäksi diagnoosin takia monista lapsista tehdään yhteisön syntipukkeja ja heille kehittyy huono itsetunto.
Kommentit (96)
ADHD lapsi ei pärjää koulussa. Sanon tämän kokemuksen äänellä koska sain diagnoosin vasta kolmekymppisenä Minua heitetttiin koulusta ja luokatsta toiseen,sanottiin että olen tyhmä En vieläjään osaa jakolaskua tai ilmansuunta.
Omalla lapselle lääkitys + pienluokka ja pärjää mahtavasti.
Vierailija kirjoitti:
ADHD lapsi ei pärjää koulussa. Sanon tämän kokemuksen äänellä koska sain diagnoosin vasta kolmekymppisenä Minua heitetttiin koulusta ja luokatsta toiseen,sanottiin että olen tyhmä En vieläjään osaa jakolaskua tai ilmansuunta.
Omalla lapselle lääkitys + pienluokka ja pärjää mahtavasti.
voisi pärjätä ilman lääkitystäkin
Olen miettinyt vastaavanlaista, mutta siten, että kuinka ärsykkeet/hallittavien asioiden määrä tulvivat nykymaailmassa yli. Nepsytyypillinen reagoi niihin herkemmin ja ne ihmiset, joiden aivoissa on hätähuuto, lääkitään, jotta pysyisivät kiltisti sykkeen mukana. Mitä jos kuormitus on sairasta eikä niinkään ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No varmaan siksi, että ne HAITTAAVAT HENKILÖÄ ITSEÄÄN. Ei kukaan pakota lääkkeitä käyttämään.
Hmm, ne haittaavat henkilöä itseään koska heidät opetetaan uskomaan niin. Tästä on todisteena esimerkiksi tutkimus, jossa hyödynnettiin lumelääkirystä
Ap
Lisään vielä:
Lumelääkityksessä potilas opetettiin uskomaan itseensä ja näkemään positiivisessa valossa - ja tadaa. He alkoivat nähdä itsensä positiivisessa valossa, joka heijastui mm. koulumenestykseen.
tottakai lapsi alkaa uskoa, jos hänelle jatkuvasti hoetaan, että hänellä on huonoja piirteitä, jotka pitää poistaa lääkityksellä.
Ja tästä syystä ADHD on edelleen vakavasti alidiagnosoitu, etenkin yli
Olen eri mieltä. Kai minullakin saa olla mielipide asiasta josta itse kärsin? Minusta ASHD-henkilöille maalataan turhaan kuvaa heidän huonoista piirteistä kun voisi maalata kuvaa hyvistä piirteistä. Tällä ei ole mitään tekemistä alidiagnosoinnin kanssa
Vierailija kirjoitti:
ADHD voi lukea saman sivun kokeesen vaikka 10 kertaa, eikä muista mitä sivun alussa oli.
Tai sitten jos on kiinnostunut niin kerran lukee ja muistaa kaiken tarkasti.
Lääke auttaa tuohon ensimmäiseen,ainakin jonkun verran.
Koulussa pärjääminen on vain yksi osa ADHDta. Itselläni pahinta oli paha unettomuus, aivot eivät koskaan olleet hiljaa, jäin "jumiin" negatiivisiin ajatuksiin ruminoimaan, tunsin kaiken tosi vahvasti, olin impulsiivinen, olin herkkähipiäinen ja otin monet asiat hyökkäyksenä, vaikka toinen ei tarkoittanut mitään henkilökohtaista. Koin olevani täysin epäonnistunut ihminen kun "kaikki muut" pärjäsivät elämässä ja kaikki tuntui minulle vaikealta. Tässä tilanteessa koulussa pärjääminen oli se pienin huoli.
Odotin diagnoosia ja lääkitystä 9kk. Pisimmät 9kk koko elämäni aikana.
Minullakin on ollut masennus, mutta se ei todellakaan johtunut piirteistäni vaan siitä, että piirteitäni pidettiin huonoina. Aloin jopa itse uskomaan tähän!
Minä tunnen niitä jotka käyttää lääkkeitä ja niitä jotka ei. Ne ei käytä joille niistä piirteistä ei ole haittaa. Ylipäätäänhän kaikilla meillä on niitä piirteitä enemmän tai vähemmän, mutta silloin tehdään diagnoosi kun ne piirteet on niin voimakkaita ja elämää haittaavia, että niihin tarvitsee jotain apua.
Vanhemmat joilla on huono itsetunto ja vähäiset resurssit, syöttävät lääkettä lapsille. Näitä näkyy paljon sosiaalityössä valitettavasti. Näiden lasten todellinen ongelma on ympäristö
sossu
No tällainen lapsi ei pysty istumaan edes minuuttia paikallaan, vaan heiluu, hyppelee, kiipeilee ja ääntelee kovaa. Miettikää luokkakavereita. Yksityisopetusta ei riitä kaikille ja siinäkin pitää pystyä istumaan paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD lapsi ei pärjää koulussa. Sanon tämän kokemuksen äänellä koska sain diagnoosin vasta kolmekymppisenä Minua heitetttiin koulusta ja luokatsta toiseen,sanottiin että olen tyhmä En vieläjään osaa jakolaskua tai ilmansuunta.
Omalla lapselle lääkitys + pienluokka ja pärjää mahtavasti.
voisi pärjätä ilman lääkitystäkin
A niinkuin cäitinsö?! Ekan luokan puolessa vlissä koulun vaihto,sitten taas uuteen kouluun,läksyt jäi tkemättä kun ejn sannt enkä voinut keskittyä,sain kuula olevani tyhmä ja laiska.
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen niitä jotka käyttää lääkkeitä ja niitä jotka ei. Ne ei käytä joille niistä piirteistä ei ole haittaa. Ylipäätäänhän kaikilla meillä on niitä piirteitä enemmän tai vähemmän, mutta silloin tehdään diagnoosi kun ne piirteet on niin voimakkaita ja elämää haittaavia, että niihin tarvitsee jotain apua.
Voi ihme. Olipa hieno päätelmä 😅 (miksi kirjoittelette tänne itsestäänselvyyksiä)
Vierailija kirjoitti:
ADHD lapsi ei pärjää koulussa. Sanon tämän kokemuksen äänellä koska sain diagnoosin vasta kolmekymppisenä Minua heitetttiin koulusta ja luokatsta toiseen,sanottiin että olen tyhmä En vieläjään osaa jakolaskua tai ilmansuunta.
Omalla lapselle lääkitys + pienluokka ja pärjää mahtavasti.
Älykäs ADD pärjää peruskoulussa vielä hyvin ka. 9,5 ja käytös 9. Vaikeudet alkavat kuormituksen kasvaessa joko lukiossa tai yliopistossa.
Tuo hyvä pärjääminen peruskoulussa lähinnä estää pääsyn koulupsykologin juttusille, kun kouluterveydenhoitaja toteaa pelkän todistuksen perusteella, että ei voi olla ADHD.
-ohis
Ihmettelen aina näitä jotka ajattelevat asioita vain hyvin suppeasti oman subjektiivisen kokemuksen perusteella. Jos olet itse pärjännyt niin hyvin, miksi olet edes hakenut diagnoosia tai miksi se sinulla on?
Lukioikäisenä ymmärsin edes mikä on ADHD ja siitä asti olen tiennyt että mulla on se. Nyt kun elämä on mennyt tarpeeksi vaativaksi (työ ja perhe-elämä, terveys), en enää ole pärjännyt oireiden kanssa ilman lääkitystä. Oli pakko hakeutua lääkäriin ja sitä kautta tutkimuksiin. Nyt on lääke ja pärjään taas. Käytän tarvittaessa.
Ja mitä haittaa oireista on? No, pääni ajatukset on lapsesta asti ollut niin kauhea sekamelska ja ajatusten paljous etenkin lapsena huoletti minua paljon. Miksi minulla on näin paljon ajatuksia, mietin usein. Valvoin jo pienenä lapsena kun mielikuvitukseni valvotti. Luokassa mietin kaikkea muuta kuin opetusta. Olisin hyötynyt jo lapsena lääkkeestä. Koska olin ulospäin suht rauhallinen, ei ollut mitään näkyvää oiretta, minkä kanssa en olisi yhteiskuntaan sopinut. Tai toki mulla jäi jatkuvasti kirjat ja avaimet kotiin (pakkasessa odotin tunteja että pääsen sisään) ja hukkateille tuon tuosta, unohdin että hellan levy jäi päälle, läksyt tekemättä jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD lapsi ei pärjää koulussa. Sanon tämän kokemuksen äänellä koska sain diagnoosin vasta kolmekymppisenä Minua heitetttiin koulusta ja luokatsta toiseen,sanottiin että olen tyhmä En vieläjään osaa jakolaskua tai ilmansuunta.
Omalla lapselle lääkitys + pienluokka ja pärjää mahtavasti.
voisi pärjätä ilman lääkitystäkinA niinkuin cäitinsö?! Ekan luokan puolessa vlissä koulun vaihto,sitten taas uuteen kouluun,läksyt jäi tkemättä kun ejn sannt enkä voinut keskittyä,sain kuula olevani tyhmä ja laiska.
Lapsesi on ihan oma yksilö. Miten minusta tuntuu että siirrät omat piirteesi lapseesi?
Se on lähes sama asia että ajaisi jatkuvasti punasia päin, joka ei ole normaalia. Siksi sitä lääkitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD lapsi ei pärjää koulussa. Sanon tämän kokemuksen äänellä koska sain diagnoosin vasta kolmekymppisenä Minua heitetttiin koulusta ja luokatsta toiseen,sanottiin että olen tyhmä En vieläjään osaa jakolaskua tai ilmansuunta.
Omalla lapselle lääkitys + pienluokka ja pärjää mahtavasti.
Älykäs ADD pärjää peruskoulussa vielä hyvin ka. 9,5 ja käytös 9. Vaikeudet alkavat kuormituksen kasvaessa joko lukiossa tai yliopistossa.
Tuo hyvä pärjääminen peruskoulussa lähinnä estää pääsyn koulupsykologin juttusille, kun kouluterveydenhoitaja toteaa pelkän todistuksen perusteella, että ei voi olla ADHD.
-ohis
Voi Jeesus. Älykkyys on asia, joka edesauttaa ihmisen menestymistä elämässä monien eri tilastojen valossa. Eiköhän jätetä ne tukitoimet niille, joilla on oikeasti vaikeaa. Jotain rajaa tähän. Vankilassa esimerkiksi on niitä tyhmiä ADHD-tapauksia ihan tarpeeksi, jotka eivät ole saaneet tukea koskaan. Älykäs lapsesi on etuoikeutettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD lapsi ei pärjää koulussa. Sanon tämän kokemuksen äänellä koska sain diagnoosin vasta kolmekymppisenä Minua heitetttiin koulusta ja luokatsta toiseen,sanottiin että olen tyhmä En vieläjään osaa jakolaskua tai ilmansuunta.
Omalla lapselle lääkitys + pienluokka ja pärjää mahtavasti.
voisi pärjätä ilman lääkitystäkinA niinkuin cäitinsö?! Ekan luokan puolessa vlissä koulun vaihto,sitten taas uuteen kouluun,läksyt jäi tkemättä kun ejn sannt enkä voinut keskittyä,sain kuula olevani tyhmä ja laiska.
Lapsesi on ihan oma yksilö. Miten minusta tuntuu että siirrät omat piirteesi lapseesi?
Kumma kun asiantuntijatkin sitä mkeltä että hänellä selvä ADHD. Ei voinut keskittyä testeihin huonot tulkset tuli sitten sai lääkkeet ja sama testi kas,tulokset parani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No varmaan siksi, että ne HAITTAAVAT HENKILÖÄ ITSEÄÄN. Ei kukaan pakota lääkkeitä käyttämään.
Hmm, ne haittaavat henkilöä itseään koska heidät opetetaan uskomaan niin. Tästä on todisteena esimerkiksi tutkimus, jossa hyödynnettiin lumelääkirystä
Ap
Lisään vielä:
Lumelääkityksessä potilas opetettiin uskomaan itseensä ja näkemään positiivisessa valossa - ja tadaa. He alkoivat nähdä itsensä positiivisessa valossa, joka heijastui mm. koulumenestykseen.
tottakai lapsi alkaa uskoa, jos hänelle jatkuvasti hoetaan, että hänellä on huonoja piirteitä, jotka pitää poistaa lääkityksellä.
Ja tästä syystä ADH
Vaan kun sinä et ilmeisesti kärsi, vaan näet piirteesi positiivisena asiana. Se on ihan ok, mutta sinun täytyy ymmärtää, että kaikki eivät koe samoin, ja osalle piirteistä on huomattavaa haittaa arjessa. Heillä on täysi oikeus hakea ja ottaa vastaan apuaoireiden hallintaan. Myös sitä lääkkeellistä apua.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina näitä jotka ajattelevat asioita vain hyvin suppeasti oman subjektiivisen kokemuksen perusteella. Jos olet itse pärjännyt niin hyvin, miksi olet edes hakenut diagnoosia tai miksi se sinulla on?
Lukioikäisenä ymmärsin edes mikä on ADHD ja siitä asti olen tiennyt että mulla on se. Nyt kun elämä on mennyt tarpeeksi vaativaksi (työ ja perhe-elämä, terveys), en enää ole pärjännyt oireiden kanssa ilman lääkitystä. Oli pakko hakeutua lääkäriin ja sitä kautta tutkimuksiin. Nyt on lääke ja pärjään taas. Käytän tarvittaessa.
Ja mitä haittaa oireista on? No, pääni ajatukset on lapsesta asti ollut niin kauhea sekamelska ja ajatusten paljous etenkin lapsena huoletti minua paljon. Miksi minulla on näin paljon ajatuksia, mietin usein. Valvoin jo pienenä lapsena kun mielikuvitukseni valvotti. Luokassa mietin kaikkea muuta kuin opetusta. Olisin hyötynyt jo lapsena lääkkeestä. Koska olin ulospäin suht rauhallinen, ei ollut
Miksi valehtelet? En ole missään kohtaa sanonut että olen pärjännyt hyvin. Älä vääristele asioita. Kun luet aloituksen niin huomaat, että siinä on subjektiivinen kokemus ainostaan lääkkeen tehosta
Ja tästä syystä ADHD on edelleen vakavasti alidiagnosoitu, etenkin yli 30-vuotiailla. ADHD ja ADD haittaa kaikista eniten sitä henkilöä itseään. 2/3 kaikista ADHD-potilaista iokevat vakavan masennusjakson elämänsä aikana ja suurin syy aikuisiän diagnoosin löytämiselle on masennus ja/tai burnout.
Kenellekään ei pitäisi sanoa enää vuonna 2025 että positiivisella ajattelulla pärjää ja parantuu. Ihme marianordin-meininkiä...
ADHD on pahimmassa tapauksessa täysin lamauttava tila.