Minua hämmentää suuresti, miksi ADHD-ihmisen piirteet halutaan poistaa lääkityksellä

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on muoti-sairaus jossa lapsille ominaisia piirteitä yritetään taltuttaa.

On ihan normaalia että lapsilla on energiaa ja vilkkautta. No ilmankos, kun päivät tuijotetaan älypuhelimia kun se energia pitäisi purkaa ulkona leikkien.

Väitän että valtaosalla diagnoosin saaneista ei todellakaan ole adhd:ta. Kyseessä on pelkkä trendi ja muoti-ilmiö hakea sellainen diagnoosi. Huolestuttavaa että vanhemmat hakevat niitä lapsilleen ja sitten syöttävät vahvoja lääkkeitä. Hulluksi mennyt maailma.

On todella vanhanaikaista ajatella, että energia ja vilkkaus olisivat ADHD-piirteitä tai että ne olisivat täysin normaalia. Ei ole. Kaikki ADHD-ihmiset eivät ole seinille hyppiviä duracell-pupuja ja kukaan ei-ADHD-ihminen ei voi käsittää miten vahvasti oireet vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Laita luurit korvillesi ja kuuntele neljää podcastia samaan aikaan ja yritä samalla tehdä normaalisti töitä ja hoitaa arjen askarreita ja nukahtaa illalla. Sitten voit tulla taas kertomaan kuinka aivot kyllä hiljeni kun pelasi vähän pallopelejä pihalla...

Tämän ketjun tarkoitus oli puolustaa ADHD-lasten oikeuksia

Onneksi Riikka Pulkkisesta ilmestyy kohta kirja joka käsittelee medikalisaatiota 

Saattaa aiheuttaa liikaa haasteita ja epäonnistumisia elämässä. Ei pelkästään ongelmat keskittymisessä ja toiminnanohjauksessa koulussa, työssä tai arjessa vaan myös impulsiivisuusongelmat ihmissuhteissa. On todettu, että hoitamaton ADHD saattaa altistaa muille mielenterveys ongelmille kuten masennus ja ahdistus. Myös päihdeongelmien kehittyminen on yleistä ja itse tämän voin allekirjoittaa. Nykyään raittiina ja lääkityksellä insinöörin työssä, mutta vuosia aikoinaan tuli vedettyä sitä sun tätä ja oltua virkavallankin kanssa tekemisissä. Jos olisi lapsena alettu hoitamaan niin olisi saattanut elämä kulkea parempia raiteita.

M35

adhd:na eläessäni olen huomannut, että on kolmenlaisia ikäviä ihmisiä. 1) he jotka kieltävät adhd:n olemassaolon kokonaan 2) ne, jotka suhtautuvat lääkehoitoon erittäin negatiivisesti ja antavat sen kuulua, sillä perusteella, että a) koska en usko, niin ei voi toimi akellekään b) koska mulle ei toimi, niin ei voi toimia muillekaan 3) he, jotka alkavat arvostella jonkun toisen ihmisen adhd:ta tai epäillä sen olemassaoloa, koska syy x tai y

suomessa, ainakin, jos julkisella käy diagnosoimassa itsensä ja adh:ta epäillään, niin aika kattavasti suljetaan pois sellaiset vaihtoehdot, jotka myös voivat aiheuttaa adhd oireita. tutkimukset kestää ajallisesti myös aika pitkää

Vierailija kirjoitti:

adhd:na eläessäni olen huomannut, että on kolmenlaisia ikäviä ihmisiä. 1) he jotka kieltävät adhd:n olemassaolon kokonaan 2) ne, jotka suhtautuvat lääkehoitoon erittäin negatiivisesti ja antavat sen kuulua, sillä perusteella, että a) koska en usko, niin ei voi toimi akellekään b) koska mulle ei toimi, niin ei voi toimia muillekaan 3) he, jotka alkavat arvostella jonkun toisen ihmisen adhd:ta tai epäillä sen olemassaoloa, koska syy x tai y

 

suomessa, ainakin, jos julkisella käy diagnosoimassa itsensä ja adh:ta epäillään, niin aika kattavasti suljetaan pois sellaiset vaihtoehdot, jotka myös voivat aiheuttaa adhd oireita. tutkimukset kestää ajallisesti myös aika pitkää

Yritän sanoa tämän nyt neutraalisti: ei ole kysymys ikävästä ihmisestä jos hän kritisoi lääkehoitoa. On totta, että lääkehoidosta on saatu ristiriitaisia tuloksia eri tutkimuksia. Joissakin tutkimuksissa on esim. todettu, että pitkällä aikavälillä lääkkeestä ei ole hyötyä, päinvastoin. On myös todettu, että se vaikuttaa negatiivisesti lapsen pituuskasvuun. Kaikkea ei vielä edes tiedetä. Olisi hullua, jos tästä ei saisi puhua. Ikävää, että otat tämän itseesi. Pyytäisin kuitenkin aikuisuutta. Lääketieteen historiasta löytyy lukuisia muitakin virheitä.

Täysin eri juttu mutta ENGIMA-koogin purkaja matematiikkanero Alan Turning oli homo ja joutui siitä lain kanssa 50-luvulla vaikeuksiin ja määrättiin pakkohormonihoitoon jossa homous yritettiin poistaa kemiallisesti ja mies lopulta teki kai itsemurhan syanidilla. 

Alanillekin annettiin kai vaihtoehto että pidempi vankilatuomio tai "vapaaehtoinen" hoito ja hän valitsi hoidon.

Kauheaa meinkinkiä jos puoskaroivat 50-luvun lääkärit yrittävät kemiallisesti poistaa ihmisestä homouden, pakolla.

ADHD:ssä sentään saa kai vapaasti valita haluaako poistaa oireita, kärsiikö oireista ylipäätään, monet julkkikset ovat hankkineet diagnoosin ja hyötyneet siitä mm. ylioppilaskokeissa helpotettuna kirjoitusaikana, lääkkeet (amfetamiini) terästävät aisteja ja ajattelukykyä.

Itsekin voisin huvikseen kokeilla ADHD-lääkettä, en ole kokeillut huumeita, mutta voisi huvikseen kokeilla että auttaisiko ADHD-lääke ... olisi todella jysäyttävää jos lääke vaikuttaisi positiiviseti niin että energiaa pystyisi suuntaamaan yhteen asiaan ja olisi toimintatarmoa ja oppimiskykyä enemmän kuin ilman lääkettä.

Vanhempien sosiaalinen asema vaikuttaa voimakkaasti siihen, kuinka todennäköisesti lääkärit määräävät lapselle ADHD-lääkityksen, kertoo tanskalainen tutkimus, jonka pohjana olivat yli 813 000 lapsen terveystiedot.

Vain peruskoulun käyneiden vanhempien lapselle kirjoitetaan ADHD-resepti paljon useammin kuin korkeakoulusta valmistuneiden jälkeläiselle. Myös nuorten äitien lapsilla lääkitys on selvästi keskimääräistä yleisempää, samoin yksinhuoltajaperheen lapsilla tai silloin, kun jommallakummalla tai molemmilla vanhemmilla on psyykkinen sairaus.

Vaikka tutkimuksen johtaja Helle Wallach-Kildemoes Kööpenhaminan yliopistosta myöntää, että perinnöllisyydellä on vaikutusta ADHD:hen, sosiaalinen vääristymä on hänen mukaansa selvä ja huolestuttava.

Se voi tarkoittaa, että lääkärit kirjoittavat lääkkeitä sosiaalisilla perusteilla ilman, että lapsi on sairas, hän päättelee.

Lähde: https://yle.fi/a/3-8138655

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

adhd:na eläessäni olen huomannut, että on kolmenlaisia ikäviä ihmisiä. 1) he jotka kieltävät adhd:n olemassaolon kokonaan 2) ne, jotka suhtautuvat lääkehoitoon erittäin negatiivisesti ja antavat sen kuulua, sillä perusteella, että a) koska en usko, niin ei voi toimi akellekään b) koska mulle ei toimi, niin ei voi toimia muillekaan 3) he, jotka alkavat arvostella jonkun toisen ihmisen adhd:ta tai epäillä sen olemassaoloa, koska syy x tai y

 

suomessa, ainakin, jos julkisella käy diagnosoimassa itsensä ja adh:ta epäillään, niin aika kattavasti suljetaan pois sellaiset vaihtoehdot, jotka myös voivat aiheuttaa adhd oireita. tutkimukset kestää ajallisesti myös aika pitkää

Yritän sanoa tämän nyt neutraalisti: ei ole kysymys ikävästä ihmisestä jos hän kritisoi lääkehoitoa. On totta, että lääkehoidosta on saatu ristiriitaisia tuloksia eri tutkimuksia

missään en kirjoittanut, että lääkehoitoa ei saisi kritisoida. Vaan nostin tuosta ryhmästä esille ihmisryhmän, joka: "2) ne, jotka suhtautuvat lääkehoitoon erittäin negatiivisesti ja antavat sen kuulua, sillä perusteella, että a) koska en usko, niin ei voi toimi akellekään b) koska mulle ei toimi, niin ei voi toimia muillekaan "

toivoisin sinulle aikuisuutta lukemaan toisten viestit sellaisenaan eikä alkaa vääristellä niitä

Minua hämmentää tässä ketjussa se, että kaikki nämä lääkityksen pyoltajat ohittavat tyystin tutkimustulokset, joita tässä ketjussa on esitetty ja jotka kritisoivat ADHD-lääkitystä. Elätte jossain kuplassa? Haloo! Nyt ei ole kyse teistä vaan lapsista, joille ehkä väärin perustein määrätään lääkettä, joka saattaa vieläpä olla haitaksi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

adhd:na eläessäni olen huomannut, että on kolmenlaisia ikäviä ihmisiä. 1) he jotka kieltävät adhd:n olemassaolon kokonaan 2) ne, jotka suhtautuvat lääkehoitoon erittäin negatiivisesti ja antavat sen kuulua, sillä perusteella, että a) koska en usko, niin ei voi toimi akellekään b) koska mulle ei toimi, niin ei voi toimia muillekaan 3) he, jotka alkavat arvostella jonkun toisen ihmisen adhd:ta tai epäillä sen olemassaoloa, koska syy x tai y

 

suomessa, ainakin, jos julkisella käy diagnosoimassa itsensä ja adh:ta epäillään, niin aika kattavasti suljetaan pois sellaiset vaihtoehdot, jotka myös voivat aiheuttaa adhd oireita. tutkimukset kestää ajallisesti myös aika pitkää

Yritän sanoa tämän nyt neutraalisti: ei ole kysymys ikävästä ihmisestä jos hän kritisoi lääkehoitoa. On totta, että lääkehoido

ihan mutu-juttuja nuo juttusi. Jaat ihmiset johonkin kuvitteellisiin ryhmiin. Näinkö kuvittelet myös lapsillesi diagnoosin? Huolestuttavaa

adhd-lääkkeeni on lyhytvaikutteinen ja kun sen aamulla otan, niin iltapäivällä vaikutusta ei enää ole. Sopii hyvin omiin päiviini. Voin olla harmaata massaa sen työpäivän ajan ja tehdä tehokkaasti kaiken ja sitten iltapäivällä voin keskittyä luovuuteen ja omiin vireystilavaihteluhini

Lapsi sai diagnoosin ja lääkityksen. Itse alisuoriuduin koska tyttöjen ADD jäi siihen aikaan diagnosoimatta jos ei ollut häiriöksi ympäristölle vaan pikemminkin päinvastoin.

ADHD diagnoosi annetaan ensisijaisesti ulkoisten piirteiden mukaan. Eli sen perusteella, miltä ihmisen käyttäytyminen näkyy muille ihmisille. Sillä, miltä ihmisestä itsestään tuntuu, ja mikä on hänen oma kokemuksensa, on huomattavasti pienempi merkitys. Siitä seuraa, että diagnoosin saa moni sellainen, joka ei sitä tarvitsisi, ja jolle lääkitys ei sovi. Ja vastaavasti moni, joka hyötyisi diagnoosista ja lääkityksestä, ei sitä saa.

Kyllä minua ainakin ihan itseäni häiritsee jos en pysty aloittamaan mitään, keskittymään mihinkään ja suorittamaan mitään loppuun vaikka kovasti haluaisin pystyä ja asia kiinnostaisi. Tai vaikkei kiinnostaisi mutta syystä tai toisesta olisi pakko, mutta kun en vain päälläkään seisoen pysty pakottamaan itseäni, koska sitä se ADHD juuri on. Se että aivot huutavat pitkin päivää "TEE nyt se juttu! Pitää tehdä se juttu!" mutta kroppa ei vain tottele. Normaaliaivoille kuulostaisi järkevämmältä ja helpommalta mieluummin tehdä kuin kuunnella koko päivä tuota huutoa, mutta ei ADHD:lle. Ja SIKSI niistä lääkkeistä voi olla joillekin apua. 

Mieti: 30-vuotias nainen, yliopistosta valmistunut tekniikan maisteri, tekee hyvää uraa ja saa mukavasti rahaa. Ja: 30-vuotias nainen, ei ystäviä tai kavereita, kaksi kertaa raiskattu, kolme aborttia, nukkuu selviämisputkassa useamman viikonlopun, käyttää alkoholia ja aineita runsaasti, ulosotossa, usein naama tai joku muu kropan osa verillä tappeluista tai muuten vain itaensä kolhimisesta, asuu yksiöissä ihmeellisillä alueilla, ei mitään harrastuksia. Usein aamulla herää pelkoon, että on tappanut jonkun ja itseäni ei olisi haitannut vaikka itse olisinkin ollut se kuollut. Toisen tappaminen olisi ollut se kaikista kamalin teko ja siitä en olisi henkisesti selvinnyt ja onneksi en niin pitkälle ikinä edennyt. 

 

tässä olen minä. Kuvaus ADHD-ihmisestä, joka on elänyt ja lääkinnyt itseään. Nyt kun olen 33-vuotiaana saanut lääkityksen niin on elämä kummallisesti helpottanut. Olen jättänyt alkoholin, muut huumeet, en ole ollut putkassa pitkään aikaan, en tappele, olen asunut omassa asunnossa nyt puolivuotta, ulosottoon en ole päätynyt kun muistan maksaa laskuni. Ystäviä tai kavereita ei ole edelleenkään kun vahvistan itseäni henkisesti ja opettelen tuntemaan itseäni. Päivä päivältä uskallan enemmän luottaa siihen, että voin hyväksyä itseni ja olen ihan hyvä tyyppi. Olen työni vaihtanut itselleni sopivammaksi: työskentelen nykyään muiden insinöörien kanssa ja matkustan paljon. Jonkun aikaa hoidettiin kaksisuuntaisena ja masennuksena, mutta eihän ne niitä olleet kun ADHD. 

 

Olen pahoillani, että sinulla ei ole löydetty lääkitystä. Tosin en kyllä aina usko, että nämä joilla lääkitys ei tehoa niin olisi adhd:sta kyse. Se on nimenomaan rakentamaan yhteyksiä aivoissa ja tasaamaan stimuleja. Onneksi pystyt elämään mukavaa elämää ilmankin. Mulle lääkeet on olleet aikalailla pelastus. 

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tässä ketjussa se, että kaikki nämä lääkityksen pyoltajat ohittavat tyystin tutkimustulokset, joita tässä ketjussa on esitetty ja jotka kritisoivat ADHD-lääkitystä. Elätte jossain kuplassa? Haloo! Nyt ei ole kyse teistä vaan lapsista, joille ehkä väärin perustein määrätään lääkettä, joka saattaa vieläpä olla haitaksi 

Psykologi, lastenlääkäri ja psykiatri olivat yksimielisiä lääkityksen tarpeesta. Miksi he olisivat määränneet sitä väärin perustein? Nyt lapsi pystyy jälleen opiskelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun tarkoitus oli puolustaa ADHD-lasten oikeuksia

Oikeus normaaliin elämään.

Ei kait ne lääkkeet ihmisen persoonallisuutta voi muuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut oppilaita, joiden keskittymiskyky ilman lääkkeitä on vain muutama sekunti. He eivät pysty kuuntelemaan edes yhden lauseen ohjetta. He eivät pysty oppimaan mitään, eikä heillä ole kaverisuhteita.

Tämä ADHD:ssa onkin niin ikävää, että se ei ole pelkkää ylivilkkautta ja asioiden unohtelua vaan hallitsemattomana se vaikeuttaa paljon myös sosiaalisia suhteita. Impulsiivinen, herkästi ärtyvä, muiden kokemusmaailmaa heikosti ymmärtävä ja tilannetajuton ADHD-lapsi tai -aikuinenkin voi olla pahimmillaan pahasuinen ja pilkallinen eikä pysty ottamaan muita huomioon. Eivät muut välttämättä tajua sitä, että ADHD ei tahallaan käyttäydy niin ja vaikka tajuaisivatkin, niin ei muilta jatkuvasti energiaa vievän ja pahaa mieltä aiheuttavan henkilön ympärille pidä sovittaa omaa olemistaan. Jos on olemassa pienikin mahdollisuus siihen, että lääkkeet tasaavat pahinta oir

Kasvattamattomia. Ihminen on apina ja lapsi on kasvattamattomana kaikkea sitä, mitä tässäkin ketjussa kerrotaan. Katsokaapas kasvattamatonta koiraa, ei mitään eroa. Jos ei ala kasvattamaan mukavasti ja järkevästi jo pentuna tai siis lapsena, elikko jatkaa niin kuin osaa.