Mikä ärsyttää muissa ihmisissä?

Syöminen bussissa, junassa yms.

Kovaan ääneen puhuminen julkisella paikalla.

Kepin, rollaattorin tms. kanssa liikkuvalle ei vaivauduta avaamaan ovia, ei kysytä avuntarvetta. Tuijotetaan puhelinta eikä nähdä mitään muuta! Itsekeskeisyys.

Niiden olemassaolo

Ruuhkailu. Asutaan ruuhkapaikoissa ja kuljetaan autolla siellä, vaikka olisi rahaa asua kivalla maisemapaikalla. Eikö kiinnosta etsiä vähän väljempi paikka. Jos rahaa ei ole niin, silloin varmaan on sumpussa helpommin.

Ihmiset, jotka hurahtavat johonkin ja muuttuvat sen asian matkasaarnaajiksi. Kaikkien pitäisi heti vaihtaa paljasjalkakenkiin, pätkäpaastoon, joogaan, äänikirjoihin, melontaan, avantouintiin, polkujuoksuun tai milloin mihinkin, koska tämä ihminen keksi sitä kokeilla. Yleensä nämä henkilöt löytävät säännöllisin väliajoin uuden intohimon kohteen, jolla pommittaa kaikkia muista.

Ruokavalionsa tuputtajat ja häiriköijät silloin kun haluaisi olla rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset, jotka eivät näe itsessään tai omassa toiminnassaan mitään vikaa vaan ongelmien syy löytyy aina jostain muualta. Syyllinen omiin (usein täysin itse aiheutettuihin) ongelmiin on aina esim. yhteiskunta (tai vain hallitus), miehet / naiset, jokin vähemmistö, vanhemmat, entiset kumppanit tai jokin muu, millä ei lopulta yleensä ole juurikaan tekemistä ko. ongelman synnyn kanssa. Tyyliin henkilö hassaa itse kaikki rahansa esim. juhlimiseen / päihteisiin, omaan tulotasoon nähden aivan liian kalliisiin merkkivaatteisiin, eloktroniikkaan tms. ja sitten syyttää velkakierteestään / maksuhäiriöstään yhteiskuntaa. 

Enpä tiedä tuollaisia tapauksia. Sinä vissiin montakin. Minua ärsyttää ihmiset ketkä vihaisina paasaavat miten kaikki on aina oma vika ja uhri on aina syyllinen itse, ja mitään vääryyttä tai epäoikeudenmukaisuutta ei ikinä ole missään. 

Vierailija kirjoitti:

Haahuilu. Kuljetaan kärryjen kanssa keskellä kulkuväylää ihmeellisessä sivuluisussa ja huojutaan välillä vasemmalle ja välillä oikealle. Kummaltakaan puolelta ei pääse ohi, kun haahuilija kaartaa tietenkin samalla hetkellä sille puolelle, josta yrittää ohi. Opetelkaa nyt helvetti sentään kävelemään suoraan! 

Kyllä sellaisella ihmisellä on helppo elämä kuka jaksaa kiukustua jostain kaupassa käynnin vaikeudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidetä lupauksia. Tämä on itselle se pahin inhokki! Itse en lupaa mitään, mitä en usko voivani pitää 100%:sti. Tähän liittyy varmasti ihmisten itsekkyys, monikaan ei tajua kuinka paljon heidän ailahtelunsa vaikuttaakaan muiden olemiseen!

Meillä kanssa ärsyttää naapuri joka sössöttää mitä hän tekee ja se ei vain tapahdu.Turhaa lässytystä kun ei kiinnosta.

Onko hänen nimi J.K.

Se, että suomalaiset eivät keskimäärin osaa väitellä asioista. Jokainen vasta-argumentti jostain asiakysymyksestä työelämässäkin on henkilökohtainen loukkaus omaa persoonaa kohtaan. Pitäisi olla kykyä pitää asiat asioina ja pystyä hyvässä hengessä puolustamaan ja haastamaan näkemyksiä.

Itsereflektion puute ja se että ei pystytä/haluta nähdä kuin se oma näkökulma jostain asiasta. Jyrätään muiden mielipiteet täysin eikä pyritä missään tilanteessa kompromissiin. 

Ylimielisyys.

Petollisuus.

Uhriutuminen, ilman oikeaa uhria.

Vähättely.

Illuusio omasta paremmuudesta/tieto/taidosta.

Törkeä arvostelu.

Väkisin tuputtaminen/opettaminen/neuvominen/ohjailu.

Titteleiden/merkkien ylitsevuotava ihannointi.

Tyhmyys.. joka ilmenee  näillä tavoilla

ei oteta toista huomioon

hidastellaan

ei ajatella muita

ei ennakoida

katkeroidutaan niin että siitä on haittaa muillekin

sitten nämä rikollisiin piirteisiin liittyvät ilmiöt joita en edes jaksa listata..

Ylianalysointi. Ei jokaista pienintäkin risahdusta tarvitse jauhaa viikkotolkulla. 

Draaman hakeminen. Jos työkaveri  miehen isä kuolee, niin se on IHAN KAUHEETA. Että mua jurppii tollanen  "mulle aina sattuu ihan hirveesti kaikkea, voi kun vois elää ihan rauhassa, mutta kun aina tapahtuu jotein". Ja kun kuuntelee sen jutun, niin on täysin jonninjoutavaa höpötystä. 

Kaiken kiistäminen mitä muut sanovat, heti, keskusteluissa netissä tyypillistä myös ulkomailla. Olettaa jotain asiasta, jos hänelle on aiemmin tullut joku yksi käsitys ja aivopesty siihen. Ei kyseenalaista mitään. 

Tekopyhyys.

Vierailija kirjoitti:

Ylianalysointi. Ei jokaista pienintäkin risahdusta tarvitse jauhaa viikkotolkulla. 

Draaman hakeminen. Jos työkaveri  miehen isä kuolee, niin se on IHAN KAUHEETA. Että mua jurppii tollanen  "mulle aina sattuu ihan hirveesti kaikkea, voi kun vois elää ihan rauhassa, mutta kun aina tapahtuu jotein". Ja kun kuuntelee sen jutun, niin on täysin jonninjoutavaa höpötystä. 

Minäkin inhoan näitä AI KAUHEETA -ihmisiä. Suurentelevat ja liioittelevat kaikkea ja maalaavat piruja seinille. Yksi tuttavani sairastui vakavasti ja yksi voivottelija jo pohdiskeli hänelle jäljellä olevaa elinaikaa..

Kaikki. 😃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvojen saaminen silloin kun niitä ei ole pyytänyt. Ihmiset ei usein tajua, että jos ystävä purkaa sydäntään toiselle, ei tämän toisen tule alkaa latelemaan kokemuspohjaisia (yleensä vielä oman ahtaan kuplan sisältä tulevia) neuvoja, vaan yksinkertaisesti vain kuunnella ja myötäelää tilannetta. 

Mutta miksi joku ei haluaisi neuvoja jos on kiperässä tilanteessa?

Niin, ehkä parempi hänen on nähdä terapeuttia.