Minä olen alkanut hyväksyä sen, että olen impulsiivinen ja joskus päästän suustani sammakoita

Minulla meni ennen hirvittävästi voimavaroja siihen että jouduin miettimään mitä sanon, itse asiassa ilmaisukykyni jotenkin katosi. Monesti tunsin jälkeenpäin syyllisyyttä pienistäkin asioista. Elämä pyöri näiden kelojem ympärillä. Nyt olen armahtanut itseni - en enää jaksa jatkuvasti vahtia itseäni. Joskus tulee joo sanottua äkkipikaisesti jotain epätäydellistä, ei tietenkään ketään loukkaavaa. Ja tiedättekö mitä? Se on ok. Minä olen tällainen, impulsiivinen, vaikka tekisin mitä, vaikka kuinka kehittyisin, se ominaisuus ei lähde; se on geeneissä