Naisen mielestä haluan vain kuoria kermat kakun päältä
Olen seurustelusuhteessa, mutta emme asu yhdessä.
Minua kiinnostaa romantiikka, yhteinen harrastaminen, juttuhetket, ja kyllä vain - seksi. Toki myös tuemme toisiamme ku elämässä on haasteita.
Seurustelukumppanini sanoo, että olen tyypillinen mies, haluan vain kuoria kermat kakun päältä.
Aika mielenkiintoinen kommentti. Tällä naisystäväni epäsuorasti myöntää sen, että elämä hänen kanssaan toisi lisää työtä ja velvollisuuksia. Muutenhan yhteen muuttaminen olisi kermojen kuorimista kakun päältä, kun olisi kaksi ihmistä jakamassa työt ja velvollisuudet. Ja jos minä olen se joka häviäisi kaupassa, niin eikö hän sitten voittaisi? Järjetöntähän olisi se, että molempien työt ja velvollisuudet lisääntyisivät.
Naisystäväni on myös naljaillut "helposta elämästäni". Ottaen huomioon, että käymme molemmat töissä ja minä olen meistä se, jolla on lisäksi oma sivutoiminen yritys...mistä se johtuu, että minun elämäni on helpompaa, ja kannattaisiko naisystäväni miettiä keinoja tehdä oma elämänsä yhtä helpoksi?
Onko pakko stressata jokaisesta pölykiehkurasta ja leivänmurusesta? Lemmikkejäkään ei ole pakko hankkia jos niistä on liikaa vaivaa, eikä miettiä päiväkausia mitä lahjoja ostella kissanristiäisiä varten. Ei ole pakko järjestää illanistujaisia niin täydellisiksi, että niitä tarvitsee suunnitella viikkotolkulla. Hirveää säätämistä vaativan ulkomaanmatkan sijasta voi kuluttaa rahat siihen, että palkkaa siivoojan tai kotiapulaisen silloin tällöin. Olen kyllä meistä parempituloinen, mutta kaikki se mikä tekee minun elämästäni huolettomampaa, on mahdollista toteuttaa naisystävänikin tuloilla.
Sama tilanne oli myös exäni kanssa. Samaa naljailua. Ilmeisesti tästä poikkeavat naiset ovat sitten kuin neuloja heinösuovassa. Jos heitä ylipäätään on.
Kommentit (221)
Jos sinulle on jo kaksi naista sanonut samaa, niin odottaako että vielä kolmaskin sanoo saman asia?
No selkeästi ette tunne toisianne tarpeeksi hyvin tai sitten ajatusmaailmanne eivät kohtaa.
Se on varma että konfliktit lisääntyy yhdessä asuessa, pitää myös olla hyvät kommunikointitaidot tai ainakin valmius parantaa niitä.
Itse en muuttaisi enää kenenkään kanssa yhteen ellei kyseinen henkilö ole sellainen kenen kanssa olisin valmis myös menemään naimisiin.
Nainen haluaa sut maksajaksi. Älä mene siihen lankaan.
Olisiko pariterapiasta apua? Jos ei siis muuten synny keskusteluyhteyttä. (mikä siltä näyttää jos kirjoitat tänne)
Lisäks sulla aika erikoinen ajatus, etä parisuhde on verrastettavissa työhön ja että se on jotain kilpailua siitä kuka voittaa.
Koetko ollenkaan rakkautta, tai mitään lämpöisiä tunteita naisystävääsi kohtaan?
Pllunvinkuja olet koska seksi piti ihan mainita. Olet kuvottava.
Ehkäpä teidän suhteenne on loppusuoralla.
Tästä on joskus keskusteltu palstalla. Ja siis tuo ei ole yksilökysymys, vaan ihan yleinen pointti.
Jos ei muuteta yhteen, naisen mielestä mies kuorii kertmat kakun päältä, tai popsii karkit, tai mitä vain mielikuvaa halutaankaan käyttää.
Millä perusteella? Molemmat saavat samat asiat. Jos mies saa seksiä, nainenkin saa seksiä.
Ja jos on niin, että nämä ovat isompia asioita miehelle ja siksi mies "voittaa kaupassa", niin väistämättä yhteen muuttaessa mies "häviää kaupassa", koska siinä molemmat saavat asioita jotka ovat tärkeämpiä naiselle.
Sinua ja kahta eksääsi yhdistää yksi asia: sinä. En sen perusteella tekisi yleistyksiä kaikista naisista. Mikähän tavassasi toimia suhteessa johtaa siihen että saat tuollaista palautetta? Et halua jakaa arkea ja ole tukena ja läsnä niissä tilanteissa kun ei ole niin kivaa? Haluat vaan romantiikkaa, höpöttelyä ja yhteisiä harrastuksia ja sitten lähdet kotiisi? Ei ihme että naisesta tuntuu tuolta.
Teillä on erilaiset toiveet ja käsitykset suhteestanne. Joo ehkä se on nyt parempi, että asuttekin eri osoitteissa jatkossakin.
Miksi välittäisit siitä mitä nainen 'ajattalee'. ..tanan lapanen!
Olet häpeäksi miehille.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko pariterapiasta apua? Jos ei siis muuten synny keskusteluyhteyttä. (mikä siltä näyttää jos kirjoitat tänne)
Lisäks sulla aika erikoinen ajatus, etä parisuhde on verrastettavissa työhön ja että se on jotain kilpailua siitä kuka voittaa.
Koetko ollenkaan rakkautta, tai mitään lämpöisiä tunteita naisystävääsi kohtaan?
Meillä on loistava keskusteluyhteys, ja totta kai on rakkautta, muuten emme olisi yhdessä.
Mutta tässä on joku kummallinen sokea piste, kun naisystäväni ei ymmärrä, että kolikossa on kaksi puolta. Ei se ole niin, että elämä vain on helpompaa tai huolettomampaa. Naisystävälläni on aika luutunut käsitys siitä, mitä pitää tehdä vaikka kotona.
Eikä tämä ole aihe joka aiheuttaisi isoa närää, tai josta keskusteltaisiin usein. Mutta välillä se ärsyttää, kun "helposta elämästä" naljaillaan, ja tulee se fiilis että unohdettiinko se kun molemmat vannoivat ettei olla muuttamassa yhteen!?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko pariterapiasta apua? Jos ei siis muuten synny keskusteluyhteyttä. (mikä siltä näyttää jos kirjoitat tänne)
Lisäks sulla aika erikoinen ajatus, etä parisuhde on verrastettavissa työhön ja että se on jotain kilpailua siitä kuka voittaa.
Koetko ollenkaan rakkautta, tai mitään lämpöisiä tunteita naisystävääsi kohtaan?Meillä on loistava keskusteluyhteys, ja totta kai on rakkautta, muuten emme olisi yhdessä.
Mutta tässä on joku kummallinen sokea piste, kun naisystäväni ei ymmärrä, että kolikossa on kaksi puolta. Ei se ole niin, että elämä vain on helpompaa tai huolettomampaa. Naisystävälläni on aika luutunut käsitys siitä, mitä pitää tehdä vaikka kotona.
Eikä tämä ole aihe joka aiheuttaisi isoa närää, tai josta keskusteltaisiin usein. Mutta välillä se ärsyttää, kun "helposta elämästä"
Ongelmasi on turhanpäiväinen lässytys ja asioiden ylianalysointi. Käyttäydyt kuin nainen niin ei siitä suhteesta mitään tule. Ole mies!
Veikkaan, että seurustelusuhteenne on pian menneen talven lumia.
Voiko hän kokea, että hän kokee ettei tule kuulluksi tunnetasolla?
Mä olin aika ärtynyt miehelle aikanaan, kun koitin kertoa mun tarpeista, muttei koskaan kuunnellut vaikka oli hiljaa kuuntelevinaan.
Seksin jälkeen paineli suihkuun mitään sanomatta ja siitä koneelle.
Tuntui todellakin, että kaapi vaan kermat kakun päältä.
Nyt on parantanut tapansa, tai ainakin oikeasti yrittää. Kyse oli siitä, ettei hän oikeasti ymmärtänyt mikä mun ongelma oli.
Teillä ei varmaan oo samoja ongelmia mitä meillä oli, mut kuulostaa että huomiota ja ymmärrystä se nainen on vailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko pariterapiasta apua? Jos ei siis muuten synny keskusteluyhteyttä. (mikä siltä näyttää jos kirjoitat tänne)
Lisäks sulla aika erikoinen ajatus, etä parisuhde on verrastettavissa työhön ja että se on jotain kilpailua siitä kuka voittaa.
Koetko ollenkaan rakkautta, tai mitään lämpöisiä tunteita naisystävääsi kohtaan?Meillä on loistava keskusteluyhteys, ja totta kai on rakkautta, muuten emme olisi yhdessä.
Mutta tässä on joku kummallinen sokea piste, kun naisystäväni ei ymmärrä, että kolikossa on kaksi puolta. Ei se ole niin, että elämä vain on helpompaa tai huolettomampaa. Naisystävälläni on aika luutunut käsitys siitä, mitä pitää tehdä vaikka kotona.
Eikä tämä ole aihe joka aiheuttaisi isoa närää, tai josta keskusteltaisiin usein. Mutta välillä se ärsyttää, kun "helposta elämästä"
Ja jos muuttaisit yhteen, nainen määrää että kotia hoidetaan hänen luutuneilla säännöillä. Juokse!
Sulla mitään naisia ole. Olet ihan perus palstainkkeli, joka haluaa aloittaa jälleen kerran yhden naisvihaketjun siitä, kuinka naiset haluavat miehen hyötymistarkoitukseen ja spin offina vähän naisten haukkumista siitä ettei metatyö ole työtä, vaan naisten kontrollifriikkeilyä.
Vierailija kirjoitti:
Sinua ja kahta eksääsi yhdistää yksi asia: sinä. En sen perusteella tekisi yleistyksiä kaikista naisista. Mikähän tavassasi toimia suhteessa johtaa siihen että saat tuollaista palautetta? Et halua jakaa arkea ja ole tukena ja läsnä niissä tilanteissa kun ei ole niin kivaa? Haluat vaan romantiikkaa, höpöttelyä ja yhteisiä harrastuksia ja sitten lähdet kotiisi? Ei ihme että naisesta tuntuu tuolta.
Juuri näin.
Ja se on mitä naisystävänikin kertoi haluavansa, kun aloimme seurustelemaan. Ei koskaan enää yhteen muuttamista, ei mistään hinnasta.
Minä en halua jakaa arkisia töitä, arkisia ongelmia, tai muuta vastaavaa. Siis noin pääasiassa. Autoin kyllä naisystävääni muutossa, asensin hänen tietokoneelleen ohjelmat ja muut, ja minun luonanikin on tehty yhdessä pari juttua. Mutta en todellakaan haluaisi jakaa päivittäistä arkea.
Ja miksi tämä olisi epäreilua? Enhän minäkään saa naiselta arjen jakamista, tukena ja läsnä olemista 24/7. Eikö tämäkin mene ihan reilusti tasan?
ap
Joko ap olet huomannut sen, ettei teillä natsaa yhteen? Tee johtopäätökset siitä. Miksi jatkaisit suhteessa?
Kielikuvat hakusessa. Kerma kuoritaan maidon, ei kakun päältä.