Mitä miehet ajattelevat naisesta, joka on ollut nuoruuden rakkautensa kanssa koko elämänsä?

Jos joku näin ajattelee, antaa ajatella vaan. Muiden ajattelut ei muuta tosiasioita. 

Vierailija kirjoitti:

Jos joku näin ajattelee, antaa ajatella vaan. Muiden ajattelut ei muuta tosiasioita. 

Luuletko että sinulle olisi kerrottu? Et vain tiedä asioiden oikeaa laitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku näin ajattelee, antaa ajatella vaan. Muiden ajattelut ei muuta tosiasioita. 

Luuletko että sinulle olisi kerrottu? Et vain tiedä asioiden oikeaa laitaa.

Hah, säälin sua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku näin ajattelee, antaa ajatella vaan. Muiden ajattelut ei muuta tosiasioita. 

Luuletko että sinulle olisi kerrottu? Et vain tiedä asioiden oikeaa laitaa.

Hah, säälin sua

Sääli itseäsi. Ikävää että kuulit totuuden vasta vauva-palstan kautta.

Vierailija kirjoitti:

Minunkin tuttavapiirissäni on yksi tuollainen pariskunta. Miksi asiasta pitäisi ajatella yhtään mitään?

Minun lähisuvusta löytyy useampikin jotka on olleet yhden ja saman kanssa liitossa noin 50 vuotta. Arvostan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku näin ajattelee, antaa ajatella vaan. Muiden ajattelut ei muuta tosiasioita. 

Luuletko että sinulle olisi kerrottu? Et vain tiedä asioiden oikeaa laitaa.

Hah, säälin sua

Sääli itseäsi. Ikävää että kuulit totuuden vasta vauva-palstan kautta.

😂😂😂 

Vain yksi kysymys herää tästä kaikesta:

Nieletkö?

En ole mies, mutta sanoisin, että onpa ahdistavaa. Jos on koko elämänsä yhden kumppanin kanssa, niin siinä jää paljon elämättä ja kehittymättä.

Nämä nelikymppiset ovat sitten aivan ulalla sekä itsensä että seurustelun kanssa, kun se ero sitten tulee. 

Yksi kunnon ero tekee kaikille hyvää. Opettaa elämään.

Tiedän miehen joka teinistä saakka ollu saman tytön/naisen kanssa. Aikuisiällä hullaantuminen ja rakastumisen järjen vievä tunne on niin valtaisa, ettei teininä sellasta kokenu.

Vierailija kirjoitti:

Kalastelen sitä kuinka moni mies olisi oikeasti halunnut yhden naisen jo nuorena. Ja kuinka moni kaipaa enemmän kokeiluja. 

Naisten vastaukset tunnistaa täältä.. 

Ap 

Minä olisin halunnut jopa mennä naimisiin 16v. Olin ihan kypsä jo silloin. Ympärilläni ei kuitenkaan ollut sopivia miehiä eikä ketään johon rakastua. Semmoinen mies kuitenkin ilmestyi ympyröihinini kun olin 18,5 v. Hän oli mennyt naimisiin kaksi viikkoa ennen tapaamistamme ja kotona oli raskaana oleva nuori vaimo. Siitä tuli avian hirveä juttu vaikka mihinkään seksisuhteeseen hän ei onneksi kanssani ryhtynyt. Tuohon aikaan silloin olisi ollut kyse aviorikoksestakin eli onneksi hän ei sitä kanssani tehnyt - sellaiseen en olisi halunnut osallistua ja on väärin antaa itsestään kuva että on sinkku jos on jo mennyt naimisiin. Kiitos siitä kuitenkin että et vetänyt minua aviorikokseen kanssasi. Jutusta tuli sitten kuitenkin ihan hirveä ja mies erosi pian. SORMUKSIA PITÄÄ KÄYTTÄÄ AVIOLIITON MERKIKSI. Jospa olisin 16-vuotiaana tavannut miehen joka tuli tämän miehen jälkeen. Etäisyydet olivat sen verran pienet että olisi se ollut ihan mahdollista vaikka en niin laajalla alueella liikkunutkaan. Olisi voinut olla hyväkin juttu! 

Mitä nyt pitäisi ajatella. Että elämä vie ihmisiä eri tavalla. EI ole oikeaa tapaa seurustella tai olla parisuhteessa. Ja tiedän tällaisen pariskunnan, tosin ihmettelen, miksi tämä naisosapuoli aina vänkyttää että muut ovat kateellisia heille, koska heidän suhteensa on kestänyt ja muut ovat eronneet.

Minä olin ensin yhden ja saman kanssa teinistä sinne keski-iän korville, kunnes se mies kyllästyi ja halusi erota. Nyt olen ollut jo vuosia seuraavassa suhteessa. En tiedä tarkalleen, mitä nykyinen ajattelee tuosta edellisestä liitosta, mutta tuskin on pahoillaan sen päättymisestä, kun oli jo edeltävästi minuun ihastunut. Minäkään en ole pahoillani, nykyinen mies kohtelee minua paljon paremmin kuin edellinen. Kenenkään muiden mielipiteillä ei ole tässä edes väliä. Mitä tulee näihin sepittelyihin jostain ylivoimaisesta elämänhallinnasta tai vastaavista, niin enpä nyt tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä mitä joku ajattelee? Olen ollut ensimmäiseni ja ainoani kanssa kohta 40 vuotta, samoin hän. Tuskinpa kukaan siitä mitä ajattelee. Pääasia ette me viihdymme toistemme seurassa.

Kyllähän sitä helposti ajattelee että ainakin toinen on pettänyt ja käynyt maistamassa 'kiellettyä hedelmää'. Uskiksia kuitenkin olette, niin ukko on Suviseuroissa polkenut pari muksua naapureiden eukoillekin.

On niitä muitakin uskollisia kuin vain uskovaiset, joskin viimeksimainituista varmasti suurin osa on uskollisia liitoissaan.

-eri

Tämä ei ollut mikään paremmuuskilpailu.

Itse naisena ajattelen välttyneeni sydänsuruilta kun olen ollut oman rakkaan mieheni kanssa niin nuoresta.

Mulla on vahva itsetunto, koska en ole kokenut pettymyksiä ja torjuntaa. Oma puoliso on myös kasvanut aikuiseksi mun kanssa, joten on varmasti mieheksi hieman keskivertoa kiltimpi ja kunnollisempi. ap

Yhdessä oleminen on tietynlainen arvovalinta, koska yhdessä on hyvä ja turvallinen olla, läheisyyttä ja rakkautta on paljon, myös fyysistä paljonkin, mutta yllätyksellisyyden ja intohimon eteen pitää tehdä töitä. Lähteä kahdestaan lomalle jne. 

Koko aikuisikä yhdessä on ollut tosi ihanaa omasta mielestäni. ap