Pahin elämänkriisisi josta olet selvinnyt?

Vierailija kirjoitti:

En viitsi kirjoittaa. Ette uskoisi että tämä on totta. Teidän murheenne ovat pieniä. Selviätte niistä helpolla!

Eihän tää mikään kilpailu ole. Ei pidä vähätellä kenenkään vaikeuksia.

Kaikenlaista on tapahtunut. Alkoholistiäiti, kaksi nepsy- lasta, oman mielen äkillinen järkkyminen (psykoosi), puolison vakava sairastuminen, jäin käytännössä yksinhuoltajaksi yhtäkkiä. Isäni sairastui parantumattomasti samaan aikaan. En tiedä edes mikä on pahinta. Olin myös kolarissa, josta selviydyin vähin vammoin, mutta olisi sekin saanut jäädä kokematta. No, ei musta enää tuottavaa kansalaista tule, liika on liikaa.

Konkurssi.

Eikä pahinta olleet edes velat, vaan ihmisten suhtautuminen. Kylänraitilla ei enää tervehditty, juoruttiin vaikka mitä mm. että olisin sekaantunut alamaailmaan, lapsieni väkivaltaisesta kiusaamisesta puhumattakaan. Tämä jatkui vaikka kaikki työntekijäni saivat konkurssin jälkeen melkein heti uudet työpaikat. Konkurssi on pahin rikos mitä voit Suomessa (tai ainakin tuolla päin Suomea) tehdä: tiedän samalta kylältä miehen joka tappoi päissään vaimonsa, on saanut kunniansa tuolla takaisin ja on oikein rakastettu Lions-aktiivi ja inspiraation lähde.

Muutimme sitemmin kauas, mutta se ei estänyt erästä entistä työntekijääni vainoamasta minua ja perhettäni. Piti mennä tästäkin oikeuteen.

Molempien vanhempien vakava sairastuminen, 3kk sisällä. Muutos aktiivisista, ahkerista ja terveistä ihmisistä sänkypotilaiksi oli kauheaa. Siihen liittyen oma vastuunotto asioista, mistä ei tiennyt juuri mitään.

Kuusi pitkää, helvetillistä vuotta koulukiusattuna.Hyvän ystävän itsemurha, oman lapsen vaikea loukkaantuminen lasketteluonnettomuudessa, oman kodin tulipalo. 

En sitten tiedä, olenko selvinnyt, koetan sinnitellä. On ollut pakko opetella iloitsemaan pienistä asioista ja koettaa olla niistä kiitollinen, se auttaa jaksamaan.