Tunnusta rehellisesti: Mitä tunnet/ajattelet kun kuulet lapsen itkua?

mutta jos omat huutaneet kauan eikä mikään auta, hermot palaa:( parhaani silti koitan

...jos kuulen hätääntynyttä itkua ulkosalla, niin tsekkaan tarvitaanko apua. En juuri kiinnitä huomiota, jos aikuinen on liikkeellä lapsen kanssa ja lapsi itkee. Olen itse kolmen äiti ja työskentelen päiväkodissa.

T. neljän äiti

Kiukku-uhma-raivo-itku alkaa välittömästi kiristää pinnaa, kipu tai pelkoitku herättää valtavan halun suojella itkijää.

Haluaisin ottaa lapsen syliini ja rakastaa häntä.



Jossain vaiheessa saattaa kyllä hermot mennä jos lapsi kiukuttelee pitkään mutta esim. kaupassa lapsen itku herättää vain huolenpidon tunteita.



Oman lapsen itkuun on mennyt pari kertaa hermot kun se on juuri ollut sellaista kiukuttelutyyppistä.

Vierailija:

Minun tekee ihan ensimmäiseksi mieli viskata kakara mahdollisimman kauas, esimerkiksi ulos, tai sitten löydä lasta että olisi hiljaa.

No nyt se on tunnustettu!

En ole kyllä ikinä tehnyt näin, älkää huoliko.

Mutta kiinnostaa tietää olenko ainoa?

eli et ole ainoa

paitsi uhmaikäisen itkusta tulee mieleen, että meillä on kohta varmaan sama edessä...

Nyt kun kerran tunnustetaan niin mietin raivoissani kuka noinkin ruman ja typerän äpärän on saanut aikaiseksi. Varmaan juontaa kotoa kun meillä haukuttiin ja lyötiin jos itki kun sai selkäänsä.

8

Vierailija:

Nyt kun kerran tunnustetaan niin mietin raivoissani kuka noinkin ruman ja typerän äpärän on saanut aikaiseksi. Varmaan juontaa kotoa kun meillä haukuttiin ja lyötiin jos itki kun sai selkäänsä.

8

Vierailija:

Varmaan juontaa kotoa kun meillä haukuttiin ja lyötiin jos itki kun sai selkäänsä.

8

8

Riippuu ihan siitä, millainen itku on kyseessä. Jos on pienen vauvan ns. normaali itku, ei se tunnu erityisemmin missään - vauvathan itkee, kun ei ne osaa puhua. Jos vauva itkee oikein raastavasti, mietin että miksei vanhemmat tee mitään, esim. tavaratalossa voi jättää ostokset kesken ja käydä syöttämässä lapsen tms. Isompien lasten itkuun liittyy yleensä myös jotain sanallista viestintää, ja sitten mietin mitä milloinkin riippuen siitä, mistä on kyse. Joskus kyllä ärsyttää uhmaikäisten huuto ja melkein toivoisi, että vartija tulisi ja kantaisi kakaran niska-perse-otteella ulos. Julkisissa liikennevälineissä itku ärsyttää, olipa se mitä tahansa, vaikka yritänkin ajatella, että itkun tyynnyttämisen mahdollisuudet on aika rajalliset.



Omien lasten syntymän jälkeen olen alkanut suhtautua itkuun aivan toisella tavalla kuin ennen. Aiemmin kaikki itku kuulosti samalta: toiset vain itkivät kovempaa kuin toiset. Pääsääntöisesti minua ärsytti silloin kuulla itkua ja toivoin, että itkupilli perheineen painuisi jonnekin muualle. En todellakaan tajunnut, että itkua on erilaista, enkä erottanut itkun sävyjä toisistaan.

Omassa lapsuudessa saatu hoiva vaikuttaa ihan suoraan tähän. Vauvan kanssa jaksan mitä vain. Mutta en enää 6-vuotiaan, tässäkin on lapsuuden kodin mallit. Ei saanut isompana kiukutella, selkään tuli. Enkä olisi uskaltanut uhmata äitiä.

Jos vieras ihan pieni vauva itkee, niin se on jotenkin suloista. Ja jos joku isompi vieras itkee, niin mulla on vain helpottunut tunne, kun ei tarvitse esim. miettiä, mikä sillä on vialla, kokea uhmaa yms.

omat kiljuu, ajattelen, et voi vittu.



Jos taas jonkun muun lapset, niin ajattelen, että ompa ihanaa, kun jonkun muunkin lapset välillä kiljuu, eikä aina vaan meidän =)

Nyt omani kiljuessa häpeän meidän melua ja lähden vauhdilla pois kyydistä.

JA huutaako oma lapsi vai vieras.

Vieraan lapsen itku alkaa säälittää, ellei lapsi saa syliä, tai muuta lohdutusta.

Oman lapsen itku, alkaa jossain vaiheessä ärsyttää jos on kitinä itkua, mutta kipeenä itkevän lapsen itkua jaksan kuunnella, sillä eihän hänelle voi suuttua. LApihan luulee vielä että on väärin olla kipeena.