Onko asuinkaupungissasi enemmän sinun tuttujasi vai puolisosi tuttuja?

Yhtä vähän. Emme asu kummankaan lapsuuskaupungeissa. Toisaalta myös ystävät ovat muuttaneet jo pois lapsuuden kotipaikkakunnilta. Tosin he ovat muuttaneet useimmiten etelään ja me pohjoiseen. 

En asu kaupungissa ja työni takia kaikki ovat enemmän tai vähemmän tuttuja.

Asuinkaupunki oli molemmille uusi. Minulla on täällä enemmän tuttuja (lasten kautta, työn kautta). Silti molempien ystävät/kaveri asuvat toisella paikkakunnalla.

Ei ole puolisoa eikä tuttuja.

Puolison tuttuja. Olen muualta tullut ja erossa exä "peri" suurimman osan yhteisistä kavereista. Ei siis ollut kovin paljon tuttuja kun tapasin nykyisen puolison.

Ei kummankaan ja niin me halutaan sen olevankin. Kaverit on lähistöllä mutteivät asu täällä.

Miksi oot siellä jos kaikki on vaan hänen tuttuja. Paitsi jos viihdyt, onko luontoa yhtään. Saatko sä omia tai miten saat omiin yhteyden jos haluat, jos muutit kauas. Toki yksinkin pärjää. Mutta jääkö toinen vielä suusta kiinni ja tylsä aihe heillä, vai mielenkiintoinen. Jäätkö siinä kolmanneksi pyöräksi vai huomioitu ettei tarvitse odotella vieressä joka kerralla, voiko sopia jos menet edeltä. Vai tervehtiikö kumppani muita koko ajan, miksi. Saatko elää itsesi kautta ja oma sisustus, ettei pelkästään toisen elämää. Onko äitisi ja ystävä liian kaukana, onko yhteyttä tms.

Vaikea sanoa kumpi meistä tuntee enemmän espoolaisia, kun ollaan täällä molemmat vietetty elämästämme noin 35 vuotta. Veikkaan, että aika fifty-fifty menee.

Ei täällä ole kummallakaan enää kuin työkaverit. Mun kotikaupunki. Kuolleet ja muuttaneet, lapsuuskaveri  etääntyi. Meillä on kakkosasunto kaupungissa miehen kotiseudulla päin... mun kavereita on päätynyt jostain syystä sinne :)