Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle 2024 osa 2

Kun olisi varmuus, ettei tarvitsisi pelätä sinun lähtevän. En halua kadottaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vielä odotan sitä listaa siitä, miksi siskoni on niin rakastettu ja ihana ja itse olem useille tyyliin teurasjätettä.

Mulla on sisua ja sielua odottaa, mitä teiltä kaikilta tuhansilta kiusaajilta ei löydy kenties koskaan.

Täytyy varmaan manifestoida teidänkin kadotettujen sielujen puolesta joskus, jos sattuu mukamas kiinnostamaan. 

Ei mulla muuta. Blessed be. 

Ps. Sen saa ja voi tehdä myös muiden kautta, jos oma mieli kestää vielä "pelata".

Vihaan ja inhoan teitä omaan hautaani saakka ja sen jälkeen. 

Naisenmieli on ailahtelevainen. Naiselle on parhaaksi olla miehen silmälläpidon alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla liian suuri vaikutus minuun. Ei auta, vaikka järki sanoo muuta ja tosiasioita ei voi muuttaa miksikään. Mitään ei koskaan tule tapahtumaan. Täytyy vain repäistä irti. Jatkaa mieli pettyneenä eteenpäin. Olisipa jotenkin jäänyt edes kiva muisto näistä tunteista mutta ei. 

Miehelle vai naiselle?

Mitä se sulle kuuluu?

Vaikka niin, että tietäisi, kenelle kirjoitat.

Syökää körttipastileja, peskää hampaat tahi tikuttakaa. Plyyshi päälle, hyrysysy alle ja Pellervo iltalukemiseksi. Tarkistakaa että vellikello toimii, urakka ja savottamiehet huomenissa kaukana töissä. Selvittäkää että pääemännällä on eineainekset ja suurus.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kuin Aira ja Ekku. Parikytä vuotta ikäeroa.

Mulle meidän ikäero on ollut koko ajan epäkiinnostava asia. Jonkinmoinen sielujen yhteys ja keskinäinen ymmärrys, kunnioitus ja välittäminen näkyi ja tuntui. Mutta näistä ajoista alkaa jo olla aikaa. Ehkä me viekö joskus nähdään. Olet yhä tärkeä, vaikka et edes tiedä olevasi tärkeä. <3 nn

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä siirtojasi.

Olen reaktiivin hetken lapsi. Elä hämmästele siirtoja, oo vaan mukana, pyrin rakas luokseis ja yhteiseloon ja perhe-eloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla liian suuri vaikutus minuun. Ei auta, vaikka järki sanoo muuta ja tosiasioita ei voi muuttaa miksikään. Mitään ei koskaan tule tapahtumaan. Täytyy vain repäistä irti. Jatkaa mieli pettyneenä eteenpäin. Olisipa jotenkin jäänyt edes kiva muisto näistä tunteista mutta ei. 

Miehelle vai naiselle?

Mitä se sulle kuuluu?

Vaikka niin, että tietäisi, kenelle kirjoitat.

Ihan sama kenelle kirjoittaa, ethän sä niitä tunne.. eri

Muikkunen. Öitä! 🧡nuppunen

Suljen silmäni ja näen silmäsi. Haluaisin kuunnella sinua, kun kerrot miten päiväsi meni. Helliä suudelmia ja halauksia, rakas. Hyvää yötä. Nuku hyvin. Kauniita unia. Rakastan sinua.

Armollisempi olisi saada unohtaa kun ei edes näe enää koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisitko kenet haluaisit?

En etsi ketään. Minulla on ihan ykkösluokan kumppani. Varmaan saisin vaikka ketä, mutta eipä ole ollut tarvetta etsiä ketään tai testailla viehätysvoimaani. Olen hyvin tietoinen vahvuuksistani, mutta tiedostan myös heikkouteni. Joista yksi on liittoni ulkopuolinen tyyppi. <3 Hänet haluan tavata, ehkä halata. Ehkä kertoa, että on ollut mielessä. Haluaisin joskus kertoa, että oli minulle erittäin tärkeä. Vaikka en tiedä, tekisikö sillä tiedolla mitään. Ehkä se ilahduttaisi. 

Siis ihan oikeasti, kerro hänelle. Itse olen tilanteessa, että voin vain arvailla mitä minusta ajatellaan, ja se tappaa minut sisältä päin. 

 

Ainakin haluaisin tietää. Terveisin samassa veneessä oleva hyvän kumppanin omaava kaipailija. Joka ei halua mitään, asiat on hyvin näin mutta silti välittää ja kaipaa. Niin turhaa tämä.

Keltainen, vihreä, sininen ja lila. Keltaisen tilan ovella sinut iloisena kohtasin maskin takaa. Usein sua ku tääl ajattelee, niin kaks munkkiarattii lentää ylitseni. Kaipaan aikaa, ku juteltiin. Ja tulit uniini. Nuku hyvin, ihana.

Pimeään syksyiseen yöhön,  hyvää yötä kaivatulleni Rauhallisia unia. Halaus.

Minun kaivattu, nykyään entinen sellainen, on minua noin 10v nuorempi ja hänen kumppaninsa voisi olla lapseni. Loppui kaipuu siihen. 

Oon muuten sittenkin edelleen kahden vaiheilla,  että kannattaisko alkaa työttömäksi vai jatkaa opiskelua. Meinasin jo lyödä asian lukkoon aiemmin, vaan aloin empimään. Että oisko se työttömyys sittenkin turvallisempi vaihtoehto, ettei ole pahoissa rahaongelmissa kohta.

Anna mun - rakastaa?

Pianhan tuo kyllä loppuu aika miettiä. On tehtävä joku päätös läsnäolosta.

Hyvät yöt mammoille.

🌼 Tositarkoituksella sua 🌼