Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle 2024 osa 2

Mennään joo ristiin. Et edes tiedä kuinka usein on menty. Jälkeenpäin aina tajuan kun katson, että kävi niin että ei oltu taaskaan samassa paikassa.

Loputonta. Mitäs kun joku kerta tulee se hetki kun ollaan, mitäs sit?

Vierailija kirjoitti:

Katsoin itseäni tänään peilistä nopeasti ja huomasin kuinka pelottavalta välillä näytän. Toivottavasti sä et pelkää mua.

Näytät vaaralliselta :) Se on vaan ihanaa sinussa. 

Herätit huolen.

J 💙

Jos mä oon e, niin sä oot i.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vahvemmin alan kaivata nuoruuden heilaa.  En edes tiedä onko tämä millään lailla realistinen haave.

Minä en tyyliin koskaan muistele nuoruuden heiloja. Ne olivat silloin aikoinaan tärkeitä ja sydän paloi kuumana, mutta sittemmin ei mitään merkitystä. Ne olivat ns. harjoittelukappaleita, poikia ja tyttöjä. 

Mutta kun yksi on ollut ylitse muiden. Tiedän, että sydän jättäisi taas muutaman lyönnin väiin jos näkisin hänet vuosikymmenten jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin itseäni tänään peilistä nopeasti ja huomasin kuinka pelottavalta välillä näytän. Toivottavasti sä et pelkää mua.

Mörköjä pelkään. En naisia.

Mörkö on nainen. Paitsi jääkiekkoilija entinen kauppaketju.

Kieli on myös taitolaji.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä + sinä = te ja ne, mutta entä me?

Ilmeisesti harhaa. Kauniita unia silti.

Miten minä ja sinä on te tai ne?

Siinäpä palstatrollille pohdittavaa ;) kirjaimellisesti

**** 

Vierailija kirjoitti:

Mennään joo ristiin. Et edes tiedä kuinka usein on menty. Jälkeenpäin aina tajuan kun katson, että kävi niin että ei oltu taaskaan samassa paikassa.

 

Loputonta. Mitäs kun joku kerta tulee se hetki kun ollaan, mitäs sit?

Juoksen varmaan karkuun. Tiedostan varmaan, että on taas tukka sekaisin, meikki valunut, olen paisunut pullataikinaksi, enkä halua, että näet minua niin. Never ending story.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin tähtäät? Entä mitä teet siinä välissä?

Olen jo saavuttanut kaikki unelmani. Nyt tähtään siihen, että pysyn terveenä ja hyväkuntoisena mahdollisimman pitkään, jotta pystyn nauttimaan elämästä ja palvelemaan ihmiskunnan muita jäseniä. 

Teetkö uraa? Oletko valitsemassasi ammatissa?😃

Olen siinä ammatissa, jollaiseksi halusin jo 10-vuotiaana jo silloin ilmenneiden ominaisuuksieni vuoksi. Teen uraa, mutta teen paljon kaikkea muutakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin itseäni tänään peilistä nopeasti ja huomasin kuinka pelottavalta välillä näytän. Toivottavasti sä et pelkää mua.

Mörköjä pelkään. En naisia.

Mörkö on nainen. Paitsi jääkiekkoilija entinen kauppaketju.

Kieli on myös taitolaji.

On. Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit möröillä. Kunhan sivistin. 

Vierailija kirjoitti:

Mennään joo ristiin. Et edes tiedä kuinka usein on menty. Jälkeenpäin aina tajuan kun katson, että kävi niin että ei oltu taaskaan samassa paikassa.

 

Loputonta. Mitäs kun joku kerta tulee se hetki kun ollaan, mitäs sit?

En tiedä tapahtuuko mitään. Joko ei tunnu yhtään missään tai tuntuu ja lujasti. Aika ja etäisyys on saanut vahvasti epäilemään joskus tuntemiani tunteita. Miten voi tykätä/ihailla/rakastaa jotakin, jota ei oo, ei tuu, ei koskaan ollutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vahvemmin alan kaivata nuoruuden heilaa.  En edes tiedä onko tämä millään lailla realistinen haave.

Minä en tyyliin koskaan muistele nuoruuden heiloja. Ne olivat silloin aikoinaan tärkeitä ja sydän paloi kuumana, mutta sittemmin ei mitään merkitystä. Ne olivat ns. harjoittelukappaleita, poikia ja tyttöjä. 

Mutta kun yksi on ollut ylitse muiden. Tiedän, että sydän jättäisi taas muutaman lyönnin väiin jos näkisin hänet vuosikymmenten jälkeen.

Olit kiva poika ja mukava kokemus, mutta se oli silloin ja nyt on nyt. Ei mennä enää takasin siihen. Ei meillä sellaista kemiaa koskaan ollut ainakaan mun puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vahvemmin alan kaivata nuoruuden heilaa.  En edes tiedä onko tämä millään lailla realistinen haave.

Minä en tyyliin koskaan muistele nuoruuden heiloja. Ne olivat silloin aikoinaan tärkeitä ja sydän paloi kuumana, mutta sittemmin ei mitään merkitystä. Ne olivat ns. harjoittelukappaleita, poikia ja tyttöjä. 

Mutta kun yksi on ollut ylitse muiden. Tiedän, että sydän jättäisi taas muutaman lyönnin väiin jos näkisin hänet vuosikymmenten jälkeen.

Itse mietin vanhaa heilaa jos niin voi sanoa aina välillä. Edelleen eroa miettiessä tunnen oloni surulliseksi. Vuosia on jo paljon takana. Tavallaan ajattelen eron olleen inhimillinen tragedia meille molemmille ja jotain mitä ei kumpikaan tahdottu, mutta siihen ajauduttiin. Molemmilla elämät elettynä sen jälkeen, mutta joskus mietin miettiikö hän koskaan minua ja sitä elämää mikä meillä ehkä olisi ollut ja millaista se olisi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Menen paskalle

Elä putoa

💝💝💝💝💝🧡💘💘💘💘

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mennään joo ristiin. Et edes tiedä kuinka usein on menty. Jälkeenpäin aina tajuan kun katson, että kävi niin että ei oltu taaskaan samassa paikassa.

 

Loputonta. Mitäs kun joku kerta tulee se hetki kun ollaan, mitäs sit?

En tiedä tapahtuuko mitään. Joko ei tunnu yhtään missään tai tuntuu ja lujasti. Aika ja etäisyys on saanut vahvasti epäilemään joskus tuntemiani tunteita. Miten voi tykätä/ihailla/rakastaa jotakin, jota ei oo, ei tuu, ei koskaan ollutkaan. 

Niinpä. Mutta sulle jutellessani tunsin tuttuutta, halua lähentyä ja ajatuksen siitä miten voisin jutella tuntikausia ja vain kuunnella. Nyt se on vain etäinen muisto..

Vierailija kirjoitti:

Mua nyt lähinnä hämmentää, miten kukaan kiinnittää huumiota siihen, että jollain on notkoselkä?

Tyyppi, joka etsii viemäristä vierailulla olleen naisen hiuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mennään joo ristiin. Et edes tiedä kuinka usein on menty. Jälkeenpäin aina tajuan kun katson, että kävi niin että ei oltu taaskaan samassa paikassa.

 

Loputonta. Mitäs kun joku kerta tulee se hetki kun ollaan, mitäs sit?

En tiedä tapahtuuko mitään. Joko ei tunnu yhtään missään tai tuntuu ja lujasti. Aika ja etäisyys on saanut vahvasti epäilemään joskus tuntemiani tunteita. Miten voi tykätä/ihailla/rakastaa jotakin, jota ei oo, ei tuu, ei koskaan ollutkaan. 

Transendenssi, seittemänkymmenisittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin tähtäät? Entä mitä teet siinä välissä?

Olen jo saavuttanut kaikki unelmani. Nyt tähtään siihen, että pysyn terveenä ja hyväkuntoisena mahdollisimman pitkään, jotta pystyn nauttimaan elämästä ja palvelemaan ihmiskunnan muita jäseniä. 

Teetkö uraa? Oletko valitsemassasi ammatissa?😃

Olen siinä ammatissa, jollaiseksi halusin jo 10-vuotiaana jo silloin ilmenneiden ominaisuuksieni vuoksi. Teen uraa, mutta teen paljon kaikkea muutakin. 

 

Aito välittäminen ja vaellus vain puuttuu.