Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle 2024 osa 2
Kommentit (55805)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mistä lähtien lupauksen purkaminen on ollut suurempi rike kuin valheessa eläminen? Ei milloinkaan. Kyllä valehtelu on paljon enemmän väärin, eikä lupauksen purkaminen ole ollenkaan väärin. Mielensä saa ihan aina muuttaa. Me ei eletä missään pakkoavioliittovaltiossa.
Ja edelleenkään varattu=/=naimisissa."
Ei tarvitse valehdella, mutta kyllä sitoutumisessa on kyse muustakin kuin tunteista ja halusta. Siinä sitoudutaan kulkemaan toisen ihmisen rinnalla, tukemaan puolin ja toisin jne. Jos mitään suurempaa vikaa ei ole, ei kannata erota minkään ihastuksen takia, nekin yleensä sammuu aikanaan. En tarkoita tätä ehdottomana, mutta asenteellisella tasolla.
Sitoutua nyt voi onnistuneesti vaikka vihaamaansa jalkakäytävään jos niin haluaa ja kokee sen hyväksi elämäksi. Voi luvata kuut taivaalta ja pitää lupauksensa. Onko siinä kuitenkaan kyse rakkaudesta? Ei. Ei tietenkään ole, jos tuntemuksina on lähinnä velvollisuus, ulkoinen paine sitoutua, oma sisäinen paine pitää lupaukset, moraalikäsitykset tai muu. Jos kumpikin tai jompi kumpi on ihminen, joka haluaa sitoutua vain ja vain rakkaudesta niin ei siinä se muu sitoutuminen, moraalin vuoksi yhdessäolo ja muut tunteet paina kuin se rakastaako vaiko eikö. Eli minä taas vaatisin kertomaan heti jos on ajatuksissaan tullut siihen tulokseen ettei enää rakasta kuten parisuhteessa yleensä ajatellaan rakastettavan. Liittyi siihen ihastumisia tai ei. Osa haluaa suhdetta rakkauden vuoksi, eikä niinkään lupausten tai sitoutumisen vuoksi. Jälkimmäiset eivät riitä eivätkä ne yksistään ole rakkautta.
Siinä voi olla kyse rakkaudesta, että haluaa pitää lupauksensa tuntui miltä tuntui. Se on suurempaa rakkautta kuin sellainen itsekäs halu ja tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan yhteiskuntaa, jossa oli vielä toivo puolison löytymisestä, mielekkäästä työstä, perheen saamisesta, taloudellisesta keskiluokkaisuudesta ja ihmisarvoisesta kohtelusta vanhana sekä helposti saatavilla olevista peruspalveluista. Joskus maailma oli sellainen, joten kaipaan sitä.
Muutaman vuosikymmenen ajan vallitsi tuo. Sitä ennen kaikki olivat täysin heitteillä oman onnensa nojassa, pahemmin kuin nykyään. Kannattaa lukea poliittista historiaa sen sijaan että romantisoi mutuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gallup: Mitkä asiat kiinnostavat eniten kumppanikandidaatissasi? Listaa ja kuvaile niin monta kuin haluat.
Arka, anteeksi pyytelevä ihminen, joka vaikuttaa pelkäävän elämää ja pilkan pelossa varoo tekemästä asioita totutusta kaavasta poikkeavasti ei ole täysi ihminen. Hän jäljittelee muita eikä toimi itsenäisesti. Hän tarvitsee itsenäisyyttä, joka sallii hänen luottaa omaan aloitekykyynsä. Pilkka ei pelota kunnon naista. Herjojen ja sarkasmin keihäät eivät voi läpäistä itsenäisen ihmisen haarniskaa. Ironian terävät nuolet voivat sataa hänen päälleen, mutta hän nauraa niiden kimpoillessa hänen itseluottamuksensa rintapanssarista.
🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
väite / vastaväite sivu sivun perää 🥱😫😤
Sitä kutsutaan keskusteluksi, oletko kokeillut koskaan?
Vaihtakaa puhelinnumeroita ja keskustelkaa ja väitelkää kahdestaan. Oletteko kokeillut koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Aika moni joutuu myös itkemään sitä kun tuli nuoruus tuhlattua huonossa suhteessa. Semmosta.
No joo mieluummin pidän kauniit fantasiat siitä mitä nuori rakkaus elämässäni olisi ollut kuin ottaisin muistot jostain kamalasta ja ankeasta. Omalla kohdallani vaihtoehdot oli joko ihana fresh young love tai sinkkuus, ei tullut rakkautta joten sinkkuna meni. Lähipiirissä useita pareja joilla oli toi söpö nuori rakkaus, niin pääsi sitä vierestä seuraamaan ja hengaamaan esim. yhteisillä reissuilla ja illanvietoissa jossa ympärillä oli noi nuoren rakkauden maisemat ja tunnelmat.
Tulen nytkin tosi hyvälle tuulelle kun seuraan jotain nuoria söpöläisiä yhdessä, tai vaikka mietin mielessäni millaista sellainen ihana fresh rakkaus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun rakastaa ja on rakastunut, ei niitä ongelmaksi ja kaipaukseksi muodostuvia ihastuksia tai rakastumisia oikein pääse pahemmin syntymäänkään. Ongelmaa ei siis synny eikä tule mitään mitä ratkoa. Jos kovasti noin taas käy, kyseenalaistaisin vahvasti tunteeko kumppania kohtaan rakkautta vai sittenkin valikoimaa joitakin muita tunteita, joita yhdessä luulee rakkaudeksi. Sivusta myös.
Ei ole noin mustavalkoista. Ihmisiä voi ihastella haluamatta heistä mitään. Ei heihin silti rakastu mutta osaan voi tuntea lähimmäisenrakkautta.
Mutta eihän tällaisista tilanteista ole ollut keskusteluakaan? Aiheena on rakastuminen toiseen ja se ettei varaus ole mikään este yhteenmenemiselle, jos näin todella halutaan tehdä.
Vierailija kirjoitti:
En ole syönyt mitään ruokaa palaakaan 30 tuntiin.
Heikottaa ja uiduttaa.
Käy hakee salaatti k kaupasta. Se kana caesar oli ihan hyvä. 😋
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pläh, ei jaksa selata Tinderiä. Muutama nainen ollut kiinnostunut noin 12 tunnin sisällä. Tarvitsee näköjään goldin jotta voi hyväksyä mätsit. Onko mitään ilmaista sovellusta olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Haukutko puolisoksi, kun suutut?
Harvoin suutun ylipäätään. En hauku enkä huuda mutta ilmaisen kipakasti ja suorasanaisesti mihin en ole tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei avioliitto ole jotain, jossa ollaan vain sen verran kun tuntuu kivalta. Avioliitto on sitoutumista tekemään rakkauden tekoja puolisolleen kuolemaan asti silloinkin, kun se ei tunnu kivalta ja kun hän ei tunne tai tee samoin. Ei ihme, että eroja tulee niin paljon, kun ihmiset eivät edes ymmärrä, mitä avioliitto tarkoittaa.
Mitähän pahaa siinä jos käy työkaverin kanssa syömässä tai kahvilla.
Onhan monta asiaa mistä jutella eri ihmisten kanssa,miksi puoliso siitä suuttuu.
Eikö se toisen riistoa jos vapauden menettää tavata omia kavereita.
Tai soittaa kun asia mistä tahtoo puhua jollekin.
Sivu vaan]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muuttuu vai ihmiset vaan oppii tuntemaan itsensä? ..
Kutsutaan tarinankerronnassa karaktäärin kehittymiseksi. 🦔
Kutsuisin sitä ytimen paljstumiseksi. Siis ei kehittämiseksi vaan todellisuuden esille tulemiseksi. Ihmisestä sulaa hiljalleen pois kaikki keinotekoisesti syntyneet roolit, kerrostumat, joiden rakentumista ei ole osannut nuorempana estää, koska yhteiskunnan ja sosiaalisten suhteiden, ympäristön paine on niin valtava.
Minusta jäi jäljelle suojaan vetäytyvä siili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
väite / vastaväite sivu sivun perää 🥱😫😤
Sitä kutsutaan keskusteluksi, oletko kokeillut koskaan?
Vaihtakaa puhelinnumeroita ja keskustelkaa ja väitelkää kahdestaan. Oletteko kokeillut koskaan?
Eikö sinulla ole kumppania kenelle itkeä, kun noin pahasti kiukuttaa? Kannattaisi varmaan löytää yksi ja kiukutella hänelle, kun meitä ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei avioliitto ole jotain, jossa ollaan vain sen verran kun tuntuu kivalta. Avioliitto on sitoutumista tekemään rakkauden tekoja puolisolleen kuolemaan asti silloinkin, kun se ei tunnu kivalta ja kun hän ei tunne tai tee samoin. Ei ihme, että eroja tulee niin paljon, kun ihmiset eivät edes ymmärrä, mitä avioliitto tarkoittaa.
Ymmärrätkö sinä, ettei varattu aina meinaa avioliittoa? Ei täällä ole eritelty millä tavalla varatusta puhutaan edes.
Mutta myös avioliitosta saa erota, mikään laki ei estä. Ei tarvitse edes perustella syytä.
Se lapsuuden minuus on monesti se aito minuus. Jos pystyy sen pitämään tai siihen palaamaan niin on todennäköisesti aidosti sitä mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni joutuu myös itkemään sitä kun tuli nuoruus tuhlattua huonossa suhteessa. Semmosta.
Aika moni viisastuu, kun on viettänyt aikaa minkäänlaisessa suhteessa. Tämmöstä.
Vierailija kirjoitti:
Se lapsuuden minuus on monesti se aito minuus. Jos pystyy sen pitämään tai siihen palaamaan niin on todennäköisesti aidosti sitä mitä on.
Näin olen omalla kohdallani huomannut, että ns. aikuistumisen myötä tulin takaisin sellaiseksi kun olin ennen murrosikää.
Vierailija kirjoitti:
Ei avioliitto ole jotain, jossa ollaan vain sen verran kun tuntuu kivalta. Avioliitto on sitoutumista tekemään rakkauden tekoja puolisolleen kuolemaan asti silloinkin, kun se ei tunnu kivalta ja kun hän ei tunne tai tee samoin. Ei ihme, että eroja tulee niin paljon, kun ihmiset eivät edes ymmärrä, mitä avioliitto tarkoittaa.
Hehheh ei kovin uskottava jos 5 kertaa vannoo taas tahtovansa. Erokin tehty hyvin helpoksi tänä päivänä.
Onkohan tuo yksi mies minun kaivattuni. Sellaisen käsityksen hänestä olen saanut, vaikken tiedäkään onko varattu.
Ketju on lukittu.
Ei ollutkaan kyse lähimmäisenrakkaudesta ja pelkästä ihastelusta, joka ei johda mihinkään haluihin, vaan ihastumisesta tai rakastumisesta. Konteksti on sellainen ettei tarkoitettu nyt pelkkiä platonisia ihastumisen tunteita.