Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle 2024 osa 2

Rakas - vielä pari päivää niin tavataan.

Kaipaan sua, kaunottareni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

väite / vastaväite sivu sivun perää 🥱😫😤

Sitä kutsutaan keskusteluksi, oletko kokeillut koskaan?

 

Minä kutsun tuota väittelyksi. Joku pitää taas omaa chattia.Itse keskustelen huomattavan eritavalla.

Vierailija kirjoitti:

Kun rakastaa ja on rakastunut, ei niitä ongelmaksi ja kaipaukseksi muodostuvia ihastuksia tai rakastumisia oikein pääse pahemmin syntymäänkään. Ongelmaa ei siis synny eikä tule mitään mitä ratkoa. Jos kovasti noin taas käy, kyseenalaistaisin vahvasti tunteeko kumppania kohtaan rakkautta vai sittenkin valikoimaa joitakin muita tunteita, joita yhdessä luulee rakkaudeksi. Sivusta myös.

Ei ole noin mustavalkoista. Ihmisiä voi ihastella haluamatta heistä mitään. Ei heihin silti rakastu mutta osaan voi tuntea lähimmäisenrakkautta. 

Vierailija kirjoitti:

On niitä sinkkumiehiäkin joilla ottajia riittäisi, mutta eivät ole kohdanneet sitä jonka kanssa kolahtaisi molemminpuolisesti. Ei tuo sukupuoleen liity. Toisille ei vaan pariutuminen ole niiiiin tärkeää, että siihen lähdettäisiin muutoin kuin kolahduksen kanssa. Onnekkaille se tapahtuu nuorena, toisille onnekkaasti vähän myöhemmin ja joillekin ei koskaan, mutta heidän elämässä voi olla onnellista sitten muutoin. 

Tämä just. Suhteissa kuitenkin mennään niin liki toista, ettei niihin helposti kannata lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset muuttuu vai ihmiset vaan oppii tuntemaan itsensä? ..

Kutsutaan tarinankerronnassa karaktäärin kehittymiseksi. 🦔

Kutsuisin sitä ytimen paljstumiseksi. Siis ei kehittämiseksi vaan todellisuuden esille tulemiseksi. Ihmisestä sulaa hiljalleen pois kaikki keinotekoisesti syntyneet roolit, kerrostumat, joiden rakentumista ei ole osannut nuorempana estää, koska yhteiskunnan  ja sosiaalisten suhteiden, ympäristön paine on niin valtava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

väite / vastaväite sivu sivun perää 🥱😫😤

Sitä kutsutaan keskusteluksi, oletko kokeillut koskaan?

 

Minä kutsun tuota väittelyksi. Joku pitää taas omaa chattia.Itse keskustelen huomattavan eritavalla.

 

Ei se ole väittelyä, jos ilmaistaan eriäviä mielipiteitä tai näkemyksiä.

*ei kehittymiseksi

Mennäänkö meille vai teille?

Vierailija kirjoitti:

Gallup: Mitkä asiat kiinnostavat eniten kumppanikandidaatissasi? Listaa ja kuvaile niin monta kuin haluat.

Kokonaisuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gallup: Mitkä asiat kiinnostavat eniten kumppanikandidaatissasi? Listaa ja kuvaile niin monta kuin haluat.

Kokonaisuus

Mahtanee olla komea kokonaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, se olisi viikoittainen varattu/avioliittojankkaus. Skip. 

Terveiset Espooseen. 

Kelle?

Vierailija kirjoitti:

"Mistä lähtien lupauksen purkaminen on ollut suurempi rike kuin valheessa eläminen? Ei milloinkaan. Kyllä valehtelu on paljon enemmän väärin, eikä lupauksen purkaminen ole ollenkaan väärin. Mielensä saa ihan aina muuttaa. Me ei eletä missään pakkoavioliittovaltiossa.

Ja edelleenkään varattu=/=naimisissa."

 

Ei tarvitse valehdella, mutta kyllä sitoutumisessa on kyse muustakin kuin tunteista ja halusta. Siinä sitoudutaan kulkemaan toisen ihmisen rinnalla, tukemaan puolin ja toisin jne. Jos mitään suurempaa vikaa ei ole, ei kannata erota minkään ihastuksen takia, nekin yleensä sammuu aikanaan. En tarkoita tätä ehdottomana, mutta asenteellisella tasolla. 

Sitoutua nyt voi onnistuneesti vaikka vihaamaansa jalkakäytävään jos niin haluaa ja kokee sen hyväksi elämäksi. Voi luvata kuut taivaalta ja pitää lupauksensa. Onko siinä kuitenkaan kyse rakkaudesta? Ei. Ei tietenkään ole, jos tuntemuksina on lähinnä velvollisuus, ulkoinen paine sitoutua, oma sisäinen paine pitää lupaukset, moraalikäsitykset tai muu. Jos kumpikin tai jompi kumpi on ihminen, joka haluaa sitoutua vain ja vain rakkaudesta niin ei siinä se muu sitoutuminen, moraalin vuoksi yhdessäolo ja muut tunteet paina kuin se rakastaako vaiko eikö. Eli minä taas vaatisin kertomaan heti jos on ajatuksissaan tullut siihen tulokseen ettei enää rakasta kuten parisuhteessa yleensä ajatellaan rakastettavan. Liittyi siihen ihastumisia tai ei. Osa haluaa suhdetta rakkauden vuoksi, eikä niinkään lupausten tai sitoutumisen vuoksi. Jälkimmäiset eivät riitä eivätkä ne yksistään ole rakkautta.

Aika moni joutuu myös itkemään sitä kun tuli nuoruus tuhlattua huonossa suhteessa. Semmosta.

Vierailija kirjoitti:

On parempi mennä nuorena naimisiin jonkun epäsopivan kanssa ja tekaista pari lasta ja erota kuin että lapset jäisivät kokonaan saamatta. Ehtii sitä yksinäisyyttä silti kokea niiden maailmalle lähtemisen jälkeenkin.

Ei kaikki halua mitään kakaroita :D

Vierailija kirjoitti:

Mennäänkö meille vai teille?

Hotelliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On parempi mennä nuorena naimisiin jonkun epäsopivan kanssa ja tekaista pari lasta ja erota kuin että lapset jäisivät kokonaan saamatta. Ehtii sitä yksinäisyyttä silti kokea niiden maailmalle lähtemisen jälkeenkin.

Ei kaikki halua mitään kakaroita :D

Varsinkaan, kun tietää, millaisia kakaroita olimme itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hän enää sano huomenta. Hänellä on oma elämänsä. 

Itse lakkasin tervehtimästä kun tajusin, ettei hän koskaan oma-aloitteisesti tervehtinyt minua ja eräs toinenkin seikka henki siitä, etten ollut hänelle "mitään". Onpahan sekin episodi nyt lopullisesti taputeltu. 

totaalisen sivusta 

 

Samanlainen kokemus. Hän pelaili pelejään ja en lähtenyt leikkiin mukaan. Annoin olla. Nyt eri maisemat. 

Jos olisi puoliso ja jos hän kertoisi ihastuneensa johonkin toiseen, olisin kiinnostunut siitä, mitä hän aikoo tehdä asialle. Jos hän kertoisi sen vain halutakseen käsitellä asiaa kanssani, ottaisin sen suurena luottamuksen osoituksena. Siitä voisi tulla jopa kink-juttu, jos puolisolla olisi kykyä heittäytyä esim. roolileikkeihin. Tietysti jos hän kertoisi vasta siinä vaiheessa, kun on elänyt jo vuosia kaksoiselämää ja lopulta päättänyt erota, niin se olisi pelkkää henkistä väkivaltaa, ja voi olla se johtaisi raivostumiseen. Jos joku tuntuu miellyttävältä, voi puolisolle sanoa, että hän on kiva tyyppi, mutta ehkei kaikkia fantasioitaan kannata kertoa - etenkään, jos ne eivät ole toteutettavissa. Suurin osa ihastuksista menee ohi itsestään. Turha ruokkia puolison epäilystä suhteeseen silloin kun todellista syytä ei ole. Sitten asia on eri, kun ihastus alkaa vaikuttaa toimintaan. Valehtelu ja salailu ei ole hyväksyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerrankin ihastun näin kovaa niin miksi hän on varattu. 

 

Mä tulen särkymään tästä

No koska joku muukin ihastui kovaa ja ehti ensin. Eihän siinä, jos hän itse tykkää sinusta enemmän niin eroaa varmasti. Jos ei, niin ei. Ei sillä varauksella siis sinänsä yhtään mitään estävää merkitystä ole.

Kyllä se estää. Joillekin avioliitto tarkoittaa pysyvyyttä. Pieniä ihastuksia voi tulla ja mennä, mutta rakkaus pysyy. Sivusta 

Puhut eri asiasta kuin edellinen, jolle vastasit. Olisko liikaa vaadittu lukea teksti ja yrittää ymmärtää se ennen kuin ehättää kommentoimaan?

Edellinen siis kirjoitti, että jos tykkää jostakin enemmän kuin siitä, jolle on varattu, eroaa varmasti. Kyse

Juuri näin. Olet varmaan ensimmäinen, joka oikeasti osaa lukea, kaikki muuthan alkoivat jankuttaa ihan asian vierestä tuon viestin jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset muuttuu vai ihmiset vaan oppii tuntemaan itsensä? ..

Kutsutaan tarinankerronnassa karaktäärin kehittymiseksi. 🦔

Kutsuisin sitä ytimen paljstumiseksi. Siis ei kehittämiseksi vaan todellisuuden esille tulemiseksi. Ihmisestä sulaa hiljalleen pois kaikki keinotekoisesti syntyneet roolit, kerrostumat, joiden rakentumista ei ole osannut nuorempana estää, koska yhteiskunnan  ja sosiaalisten suhteiden, ympäristön paine on niin valtava.

No voihan sitä ytimen paljastumiseksikin kutsua, kun elämänkokemukset muokkaavat ja telovat. Itse koen muuttuneeni paljon ja suuri osa positiivisista puolista on kadonnut. ennemminkin ydin on liuennut ja jäljellä on nimenomaan ulkopuolelta tulleiden paineiden ja karuimmillan kaltoinkohtelun luoma versio itsestäni. Silloin, kun väitetään, että tämä nykyinen minäni olisi jotenkin aidompi ja todellisempi kuin aiempi, niin vastaisin että kyseessä on ruhjottu ja omalla tavallaan erittäin epäaito rooli. eri