Äitimme väsähti tänään siskooni, enkä minä sitä kyllä yhtään ihmettele.
42-vuotias siskoni on löytänyt taas elämänsä rakkauden, josta tulee kuulemma hänen viides aviomiehensä: sitä on jo menty kihloihin. "Vihdoinkin mä oon löytäny miehen, johon voin luottaa ku kallioon", julisti siskoni lapsuudenkodin ruokapöydässä. Äitimme totesi tähän, ettei hän jaksa enää kestää tällaista ja lähti ulos. En tiedä, mistä tällainen sarja-avioituminen kumpuaa. Kukaan muu meistä sisaruksista ei ole eronnut, eivät myöskään vanhempamme. Siskollani on lapsia kolmen ensimmäisen aviomiehen kanssa. He ovat joutuneet tapaamaan vuosien varrella todella monia isäpuolia. Etenkin äitimme on hyvin tyhmääntynyt tällaiseen, mutta siskoni vain sanoo painokkaasti, että lapset kyllä tottuvat kaikkeen ja kaikenlaiseen. Mitä me lähisukulaiset voisimme tehdä? Vai voimmeko me tehdä yhtään mitään?
Kommentit (27)
Mitä teidän pitäisi tehdä? Siskolla pysyy selvästi paletti kasassa niin antaa sotkea
Voi kysyä siskolta että tietääkö olevansa läheisriippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Voi kysyä siskolta että tietääkö olevansa läheisriippuvainen.
Mikä tuossa muka äheisriippuvuuteen viittaa?
Ei sille mitään voi tehdä. Antaa siskon elää elämäänsä kuten haluaa. Häihin ehkä suhtautuisin aika rennosti. Jos niitä on aina parin vuoden välein, niin mitä sitä kohkaamaan. Jos haluaa näpäyttää, niin ostaa lahjakortin erojuristille.
Ilouutinen muille yh sinkuille. Toivoa on löytää kumppani.
elämän tuulet vie tuuliviiriä :D onhan se rakkaus ihanaa mutta tossa iässä pitäs aikuistua ja kun on tehnyt sen lapsen niin ei se ole enään minäminäminä
Vierailija kirjoitti:
Lapsi parat 🥺
Sisso!
Vierailija kirjoitti:
Ei sille mitään voi tehdä. Antaa siskon elää elämäänsä kuten haluaa. Häihin ehkä suhtautuisin aika rennosti. Jos niitä on aina parin vuoden välein, niin mitä sitä kohkaamaan. Jos haluaa näpäyttää, niin ostaa lahjakortin erojuristille.
Paha.
Minulla on usein tunne että rakastan tytärtäni koska on pakko. Hän on ollut kova vaihtamaan miehiä ja alko on liikaa kuvioissa mukana.
Tympeimpiä muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta ovat jatkuvasti vaihtuvat bonusisät ja -äidit. En todellakaan toiminut samoin omien lasten kanssa. Siinä ei paljon ajatella jälkikasvun tunteita, mitä se tekee niiden psyykelle.
Vierailija kirjoitti:
Tympeimpiä muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta ovat jatkuvasti vaihtuvat bonusisät ja -äidit. En todellakaan toiminut samoin omien lasten kanssa. Siinä ei paljon ajatella jälkikasvun tunteita, mitä se tekee niiden psyykelle.
Sama juttu. Ne jatkuvasti vaihtuvat elämänrakkaudet yleensä on vielä persoonallisuushäiriöisiä, pervoja tai juoppoja. Tuurilla kaikkea edellä mainittua.
Sä voit alkuun vaikka kysäistä äipältä, että kukas sen siskon kasvatti.
Parempi sarjapariutuja kuin vaikkapa sarjamrhaaja. #posinkautta
Ei sille mitään voi, että lapset pakotetaan mukaan uusperhekuvioon :(
Pikkumaisia ihmisiä.