Äitimme väsähti tänään siskooni, enkä minä sitä kyllä yhtään ihmettele.

42-vuotias siskoni on löytänyt taas elämänsä rakkauden, josta tulee kuulemma hänen viides aviomiehensä: sitä on jo menty kihloihin. "Vihdoinkin mä oon löytäny miehen, johon voin luottaa ku kallioon", julisti siskoni lapsuudenkodin ruokapöydässä. Äitimme totesi tähän, ettei hän jaksa enää kestää tällaista ja lähti ulos. En tiedä, mistä tällainen sarja-avioituminen kumpuaa. Kukaan muu meistä sisaruksista ei ole eronnut, eivät myöskään vanhempamme. Siskollani on lapsia kolmen ensimmäisen aviomiehen kanssa. He ovat joutuneet tapaamaan vuosien varrella todella monia isäpuolia. Etenkin äitimme on hyvin tyhmääntynyt tällaiseen, mutta siskoni vain sanoo painokkaasti, että lapset kyllä tottuvat kaikkeen ja kaikenlaiseen. Mitä me lähisukulaiset voisimme tehdä? Vai voimmeko me tehdä yhtään mitään?