Äitimme väsähti tänään siskooni, enkä minä sitä kyllä yhtään ihmettele.

Manhattan.

Näitä uusperheitä syntyy; toisilla enemmän, toisilla vähemmän ja toisilla ei lainkaan. Uusperheillä on omat ongelmansa, mutta toisaalta elämä niissä voi olla hyvin mielenkiintoista.

Siskosi tilanteesta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia jä yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä sanutkaan, kun oli vasta lapsi.

Mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta sanotaan sananlaskussa. Siksi muummon tarina voi olla myös siskosi kannalta opettavainen. Kaikenlaista voi sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Kuulostaa oudolta toiminnalta suuttua tuollaisesta, kun ei se avioitumista kuitenkaan peru, rikkoo vain äitisi ja siskosi välit. Lapsetkaan eivät voi kovin pieniä enää kaiken järjen mukaan olla. Mutta eihän tämä tositarina ollutkaan :)

Vierailija kirjoitti:

Ei sille mitään voi tehdä. Antaa siskon elää elämäänsä kuten haluaa. Häihin ehkä suhtautuisin aika rennosti. Jos niitä on aina parin vuoden välein, niin mitä sitä kohkaamaan. Jos haluaa näpäyttää, niin ostaa lahjakortin erojuristille.

         Tämä on hauska. Ajattelen viestistä kuitenkin, onko tosissaan kirjoitettu. Kai pitäisi tajuta, ettet voi tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Näitä uusperheitä syntyy; toisilla enemmän, toisilla vähemmän ja toisilla ei lainkaan. Uusperheillä on omat ongelmansa, mutta toisaalta elämä niissä voi olla hyvin mielenkiintoista.

Siskosi tilanteesta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia jä yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vä

Tämä kissakeittotarina on kuultu eri muodoissaan nyt jo aika monesti, pitikö se tähänkin yhteyteen keksiä muka oman suvun tapahtumana. 

Vierailija kirjoitti:

Manhattan.

Babylon.

Ap, siskosihan on h u o r a.