Mua aina ärsyttää kun joku äiti kertoo " tyttö haluaisi pitkät

Äiti vaan aina sanoi että " sulla on niin ohuet että ne olisi ihan kamalan näköiset pitkinä" .



Kyllä annan omalleni juuri sellaiset kutrit kun haluaa. Meidän tytöllä on silti ihan hirmuisen paksut hiukset. Perinyt ne isältään.



Mutta vaikkahan olisi ihan hentosen ohuet niin saisi kasvattaa jos haluaisi. Niin paljon vihasin lyhyttä tukkaani.

Ei kannata älähtää, toki monille pikkutytöille sopii myös lyhyet hiukset... ;)

Minäkin kärsin lapsena lyhyistä hiuksistani. 12-vuotiaana minua luultiin pojaksi ja se otti koville. Lukio-ikäisenä kasvatin olkapäille ulottuvat hiukset ja ihan hyvin ne minulle kävi, vaikka onkin ohut hiuslaatu. Tyttöjeni annan pitää lyhyitä tai pitkiä hiuksia, ihan miten itse haluavat.

Ala-asteella kun osasin olevinaan jo aivan itse huolehtia hiuksistani, alkoi niskaan kerääntyä takku, joka kasvoi, kasvoi ja kasvoi... Jossakin vaiheessa se oli jo niin iso, että päällä olevat hiukset eivät sitä enää peittäneet ja silloin sai äiti takkua selvitellä pitkän ajan! Siinä kuuli kyllä muutaman uhkauksen saksista, jolla tuo takku olisi nopeasti historiaa, mutta lupasin joka kerran huolehtia paremmin hiusten harjaamisesta ja pitkät hiukset saivat jäädä. :-)



Nyt tytöilläni on pitkät hiukset, juuri eilen molempien latvat tasoitin ja huolehdin myös, että heidän hiukset harjaan itse ainakin kerran päivässä ettei tuollaisia jättitakkuja pääse kehittymään.

Kasvoivat aivan älytöntä vauhtia.

Hän taas halusi lyhyet. Äitinsä olisi halunnut että olisi pitkät.

Mulla oli lapsena kaksi kaveria, ja niillä oli molemmilla pitkät hiukset. Leikittiin poikien kanssa missikisoja, ja jäin aina viimeiseksi. Voihan olla että se johtui mun muusta ulkonäöstä :). Mutta muutenkin olin tosi katkera, ja olen varma, että sillä on ollut jotain tekemistä mun surkean itsetuntoni kanssa. Ainoa lapsuusaikainen kuva jossa en näytä säälittävältä pottapäältä on se missä mulla lyhyen ajan oli olkapäille ulottuvat hiukset.



Antakaa tyttöjenne pitää pitkää tukkaa, vaikka se olis millainen hiirenhäntä!

Minulla on kaksi tyttöä joiden hiuksia olisin halunnut pitää niin pitkänä kun ne kauniina pysyvät. Kävi sitten kerran niin, että he menivät naapurin lapsen mummolaan kyläilemään ja mummo oli sitten katsonut asiakseen leikata toisen hiuksista 10 cm pois. Ei edes soittanut ja kysynyt ensin. Olivat kuulemma huonot latvasta. Olin ja olen edelleen aivan raivoissani asiasta, soitin heti kun lapsi kertoi että näin oli tehty ko. mummolle, joka vain totesi etten saanut harjattua niitä joten leikkasin. Kerroin tietysti mielipiteeni asiasta enkä tosiaan ollut tyytyväinen. Mutta minkäs teet.



Tästä lapsi itse keksi, että haluaakin lyhyen tukan koska se on helpompi ja vuosien myötä sitä pikku hiljaa leikattiin aina vain lyhyemmäksi. Nyt sekä minä että lapsi katuu pitkien hiustensa leikkaamista. Annoin leikata, koska ajattelin, että lapsen pitää jo itsekin saada sanoa minkälaisia hiuksia haluaa päässänsä pitää.



Nyt katselemme kaiholla vanhoja valokuvia.

Nyt 4v. tytölläni on pitkät hiukset ja olen kysynyt haluaako lyhyemmät,mutta ei halua niin annan tytöllä olla pitkät hiukset =)

jota meille 70-luvun lapsille leikattiin valitettavan usein.

Mä taas olen laiskuuttani antanut tyttöjeni hiusten kasvaa...en jaksa olla jatkuvasti leikkelemässä.



Kahdella vanhimmalla on pitkät, paksut ja luonnonkiharat. Kolmas tyttö osoittautui suoratukkaiseksi ja ajattelin että jes, tällä lapsella pidetään pienenä pirteää polkkatukkaa, helppohoitonen, ei takkuja, ei letityksiä...vaan tukka kasvaa niin hirveää vauhtia että huomaan nyt vajaa neljävuotiaani polkan ulottuvan lapaluihin...

pakottaa lapsensa leikkaamaan hiukset?

sen jälkeen ei ole ikinä ollut pitkiä hiuksia



lasta voi kunnioitta munkin mielestä häntä itseään koskevissa asioissa, joista ei ole haittaa muille eikä hänelle itselleen

sairasta kateutta tytärtään kohtaan vai mitä??

syö ja repii hiuksia että hiustukon mitä saa suuhunsa repimällä niin syö.

On kyllä erityislapsi. Toisille tytöille olen kasvattanut pitkät hiukset.

tosi rumasti eli polkkatukka olisi varmastikin kauniimman näköinen.

Tunnen yhden perheen, jossa 6-vuotiaalla pojalla on peppuun asti ulottuvat pitkät, paksut hiukset. Siis tosi upea letti! Mutta arvaatte varmaan, mitä poika itse hiuksistaan tuumaa nyt, kun kouluikä lähestyy...



Vaikka olisi kuinka vahva itsetunto, on kurjaa tulla aina luulluksi tytöksi. Ja tytöltä hän ikävä kyllä näyttää, kun on muutenkin siropiirteinen. Vaatteetkaan ei pelasta. Pojan vanhemmat eivät suostu leikkaamaan/leikkauttamaan hiuksia, kun ne on " ainutlaatuiset" ja persoonalliset. Totta sekin puoli, mutta miten te muut toimisitte? Pistetään tasokas av-raati pystyyn ;P



Mä varmaan olisin lapsena itse tarttunut saksiin...

Poika vielä vauva, mutta en päästä hiuksia kasvamaan pitkäksi niin kauan kuin hän kattoni alla asustaa...



Tämän pojan kohdalla en tiedä mitä voisi tehdä, omituiset vanhemmat.

Minulla on siis mielettömän paksu tukka, joka laineilee/kihartuu.



Lapsena äiti pakotti pitämään sitä pyllyyn asti-pitkänä, ja itse inhosin sitä. Kesällä se oli ekstravaikea, kun se kuivui vuorokauden ajan kastuttuaan (ja uitiin paljon kavereitten kanssa). Kuuma se oli myös, ja painoi varsinkin märkänä paljon.



Auki sitä ei voinut pitää yhtään kun se oli niin pitkä ja aina tiellä.

Olisin halunnut polkkatukan (ja nyt aikuisena minulla on, se on ihana!)



Äidilläni on itsellään ohut kananpylly-tukka.



Älkää hitto soikoon kiusatko tyttärienne, kiitos!

3v on ihan onnessaan, kun laitetaan prinsessakiharoille lettejä ja pinnejä ja ponnareita. Välillä on niin takussakin mutta sittenpä on.

16-vuotiaana päätin, että nyt se tukka kasvaa, vaikka olisi miten ohut ja lattana. Nyt olen 33, ja tukka on yhä lapaluiden alareunaan asti. Ei ole kukaan moittinut kamalasta hiirenhännästä.



Pojallani 2 v. on pitkähkö polkkatukka ja sellaisena pysyy, kunnes lapsi itse kiinnostuu ulkonäöstään...