Miten olisi vielä yksi lapsi?

Mulla on kaksi lasta joista nuorempi on vuoden ikäinen. Olen jo 41-vuotias joten koen, että tämä oli tässä. Se, että tuo nuorimmainen saatiin, on jo vähän ihme meidän kohdalla. 

Miten se yksi astrologi sanoi, suomalaisia on vielä sadan vuoden päästäkin, valtio on kadonnut 2040 mennessä.

Ei ole lapsia eikä tule.

3 lasta ja yksi tai kaksi lisääkin saa tulla. Ei välttämättä kuitenkaan tule, koska minulla PCOS joka hidastaa raskautumista, ja ikää on jo 36v. Tosin nuorin on vasta 7kk.

Töissä olen ollut koko ajan äitiyslomien välissä ja päiväkotirumba ja vauva-ajat ovat kyllä rankkojakin. Sen vuoksi julkinen painostaminen lisääntymiseen ei ole mielestäni eettistä. Ihmisiltä ei voida edellyttää että omistavat koko elämänsä lasten hoitoon, jos he eivät itse koe siihen halua syystä tai toisesta. 

Keneltäkään on myös ihan turha tentata että miksi sinulla on monta lasta tai miksi sinulla ei ole lapsia. Ei olla tilivelvollisia kenellekään. 

Mies ei halua neljättä ja itseltäni loppuu aika, olen 38v.

Ei ny enää tällä ikää edes sitä ensimmäistä 😄 

Ainoa lapsemme on nyt 10 vuotta. Saimme hänet nuorena, olemme nyt 35 vuotiaita. Eli ajan puolesta tässä ehtisi vaikkapa vielä muutaman lapsen saamaan. Molemmilla meistä vanhemmista vakityöt. Mutta ei, ei kiitos. Olin niin väsynyt lapsen ollessa pieni eikä apua väsymykseen saanut mistään. Neuvolassa vähäteltiin "sellaista se on", "kyllä se siitä". Silloin jo päätin, että selviän tästä tämän kerran, mutta uudelleen en aseta itseäni siihen tilanteeseen..

Ja nyt on kaikki ihanasti. Ihana, rakas 10 vuotias ja vanhemmilla vakituiset työt. Sinänsä työt ei vaikuta päätökseeni, koska nuorena olimme molemmat opiskelijoita, eikä sekään vaikuttanut päätökseemme. Enemmän pitäisi TUKEA ja AUTTAA lapsiperheitä... 

Voisin hyvin tehdä toisen, mutta mies ei halua eli lapsi jää ainokaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan haaveilimme neljästä lapsesta, mutta jäi sitten "vain" kolmeen. Nyt kun asialle ei enää voi mitään, niin vähän kaduttaa. Toisaalta olisiko niitä voimia siihen neljänteen ollut - vaikea enää sanoa.

Jos lisäännytte kuin afrikkalaiset, niin sitten afrikkalaiseen elintasoon.

Millä perusteella kolme, tai tuo neljä lasta on "afrikkalaista"? Ja eikö suomalaisella perhellä muka voisi olla varaa ylläpitää kuuden hengen perheelle hyvää elintasoa?

4 löytyy ja jos vahinko jostain syystä kävisi niin olisi yksi vielä tervetullut. Ehkäisy on käytössä ja lapsi ei ole toiveissa.

Erosin keväällä joten lasten hankinta jäänee väliin. Ikää on sen verran, että mies pitäisi löytää tyyliin heti ja hiljaista deittirintamalla on. Itsellinen äitiys ei ole minun juttu. Kaikki harrastuksetkin joutuisin lopettamaan kun ei ole kunnon tukiverkostoa. Lisäksi minulle tulisi varmasti paha mieli neuvolassa ja vauva-arkea opetellessa kun kaikilla muilla on puolisot mukana. Eli ei sitä ensimmäistäkään lasta tähän "perheeseen" ellei joku isäkandidaatti ilmesty luokseni äkkiä.

N36

Ei tällaiseen maailmaan ikinä.

Ihme, että lapsia syntyy yhtään ainutta enää. Ehkäisy on keksitty, kuten myös ajattelu.

Kolme lasta löytyy ja lapsiluku on täynnä. Itse voisin "ottaa" lisääkin, mutta puolisolle riittää. Toisaalta ihan järkevää häneltä, en suoraan sanottuna tiedä, selviäisimmekö miten hyvin enää neljännestä. Jos olisi läheisemmät välit sukulaisten kanssa, ja heiltä saisi lastenhoitoapua sekä asuminen ja eläminen edullisempaa, voisi onnistuakin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta se kituuttelu vanhempainrahoilla saati työ/päiväkoti rumba. Jos olisi varaa olla kotiäitinä, niin voisin tehdä vaikka kolme näiden kahden lisäksi. Nämä nykyiset on jo koululaisia ja päiväkotiaika on onneksi enää muisto vain.

Sama täällä. Meillä tosin vain yksi lapsi. Mutta jos olisi varaa olla kotiäitinä kunnes nuorinkin menee kolmannelle luokalle, voisin tehdä 2-3 lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Ainoa lapsemme on nyt 10 vuotta. Saimme hänet nuorena, olemme nyt 35 vuotiaita. Eli ajan puolesta tässä ehtisi vaikkapa vielä muutaman lapsen saamaan. Molemmilla meistä vanhemmista vakityöt. Mutta ei, ei kiitos. Olin niin väsynyt lapsen ollessa pieni eikä apua väsymykseen saanut mistään. Neuvolassa vähäteltiin "sellaista se on", "kyllä se siitä". Silloin jo päätin, että selviän tästä tämän kerran, mutta uudelleen en aseta itseäni siihen tilanteeseen..

Ja nyt on kaikki ihanasti. Ihana, rakas 10 vuotias ja vanhemmilla vakituiset työt. Sinänsä työt ei vaikuta päätökseeni, koska nuorena olimme molemmat opiskelijoita, eikä sekään vaikuttanut päätökseemme. Enemmän pitäisi TUKEA ja AUTTAA lapsiperheitä... 

Meidän tarina on lähes identtinen teidän kanssa, tosin lapsemme on 11-vuotias ja minä 36-vuotias. Mitään apua ja tukea ei saanut neuvolasta, vaikka lapsi ei nukkunut ensimmäiseen kolmeen vuoteen yhtään kokonaista yötä. Senkin jälkeen vain satunnaisesti. Asuimme vielä kaukana tukiverkoista, kun opiskelimme toisella paikkakunnalla. Olin välillä niin väsynyt, että vain itkin. Silti neuvolassa asenne oli vain, että voi voi ei voi mitään.

Nykyisin olisi vakaampi elämä, tukiverkot lähellä, vakituiset työt ja kaikki hyvin. Silti en enää siihen rumbaan lähde. Pelkkä ajatuskin väsyttää, kun yhden lapsen kanssa jo poltettiin loppuun, kun ei tuettu millään tavalla.

Kun teidän kommentteja lukee, niin näyttää siltä että raha edellä eletään, lapsi hankitaan jos on varaa. Missä on se suomalainen sosiaaliturva, lapsiperheiden tuki, auttamisjärjestelmä uupuneille vanhemmille? En ala paasaamaan "voi silloin kun minä tein ensimmäisen 1970-luvun lopussa..." Silloin oli toinen aika ja lapsen hoitaminen kotona ei saattanut perhettä ahdinkoon.

Meillä on kaksi, nuorin lukion ekalla. Eli vauva-ajasta on jo aikaa. Mittari alkaa lähenemään neljääkymppiä, joten olisi viimeiset hetket iltatähti tehdä, mutta ei, ei meidän perheeseen enää, vaikka 5 v kun mennään eteenpäin, kahdestaan olemme miehen kanssa, lapset muuttavat opintojen perässä kaupunkiin. Tänne pieneen maaseutupitäjään kyllä lapsia kaivattaisiin, meidän lähikoulummekin on lakkautusuhan alla, kun lapsia ei ole enää kahtakymmentä koko koulussa.

Pitäskö herralle tehdä hyvää ruokaa, lämmittää sauna ja ottaa puheeksi...

Meillä on kaksi lasta, eikä lisää tule, mies pisti piuhat poikki kuopuksen syntymän jälkeen. Eikä itsellänikään ole toiveita kolmannesta. Toista lasta harkittiin (tai mies harkitsi) pitkään, sen jälkeen on itsellänikin ollut olo, että lapsiluku on täynnä. Lähipiirissä on kyllä vuoden aikana syntynyt paljon toisia ja kolmansia lapsia, ehkä pieni haikeus niihin aikoihin on, meidän nuorinkin on jo viiden. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi vain suomalaisten lisääntymisestä länkytetään täällä?

Joo joo, mielestänne ihmiset ovat loppumassa maapallolta, mutta miksei kauhistella maita, joissa syntyvyys on sama tai matalampi kun Suomessa,

Olisiko vaikka siksi, ettei listaamistasi maista ole kukaan tulossa tänne työtä tekemään?

Niin, päästään perimmäisten kysymysten äärelle. Ovatko suomalaiset oma itsenäinen kansa? Mehän olemme Uralilaista kansaa, Toki voidaan alalajitella, että olemme Itämeren suomalaista kansaa, johon kuuluvat Inkerilöt, liiviläiset, suomalaiset, Vepsäläiset, virolaiset ja muita vastaavia "heimoja". Mutta ovatko suomalaiset oma kansa, siitä tiedemiehetkin esittävät erilaisia näkymiä.Täällä on paljon muita kansakuntia ja mm saamelaiset, jotka ovat olleet täällä jo ennen kuin Uralilainen kansa tänne metsiin työntyi.

Mutta siis huoli pois, jos suomalaiset loppuvat kun eivät halua lisääntyä, ei tänne tyhjiötä jää. Meillä lisääntymishaaveet loppuivat kipeään menetykseen, josta emme ehkä itsekään ole vielä tunnetasolla toisillemme uskaltaneet avautua. Toivottavasti kuitenkin suomalaiset lisääntyvät ja pitävät kielen elossa, kultuurihan on jo unohdettu ameriikan ihannoinnin myötä.

Juuri sunnuntaina keskustelimme asiasta mieheni kanssa. Nyt 3 lasta ja molemmat olemme 5-lapsisesta perheestä ja kumpikin haluamme lisää lapsia.

Vanhin meni eskariin ja tuumimme että pidetään nyt taukoa. Tehdään 2-3 lisää vuodesta 2026 alkaen. Kuusi on molemmille tavoite, jos kaikki sujuu hyvin. 

Mukavaa syksyä kaikille, minä lähden lasten kanssa puolukkaa poimimaan kun vanhin kotiutuu vartin päästä. Lapset oppivat pikkuasiat arjessa mukana ollen, toki ne ovat vaivaksi, jos vain koneella/puhelimella istut koko päivän.