Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tukea ulkonäköpaineista kärsivää poikaa?
13.08.2024 |
Kuudesluokkalainen poikani on luokkansa lyhyin ja ulkonäöltään vielä ihan lapsi. Luokkakavereiden murrosikä on jo alkanut ja poikien äänet ovat madaltuneet. Poikani on ottanut raskaasti sen, että hän on kaikista pienin ja pelkää nyt, että joku alkaa kiusaamaan. Ei hän halunnut edes puhua tästä, vaan kertoi asian tekstarilla.
Miten häntä voisi parhaiten tukea ja lohduttaa? (Emme isänsä kanssa ole kumpikaan pitkiä eli hänestä tuskin koskaan tulee erityisen pitkää.)
Kommentit (10)
Älä tue ja lohduta kun mitään paha ei ole edes tapahtunut...
Tarjotkaa mahdollisuuksia syventää ystävyyksiä, joita hänellä on. Ei se sen kummempaa vaadi. Tehkää kotonanne vierailusta kivaa älkääkä ehkä asentako koripallokoria etupihalle (:D).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, ettei tuon ikäiselle pojalle enää riitä pelkästään se, että vanhemmat kertovat hänen olevan tosi ihana ja ok, hän ehkä haluaa kuulla sen joltain muultakin. Haluaisikohan hän jutella kouluterkkarille tai Poikien puhelimen osaaville tyypeille (myös chat)? Oisko nuorisotoimella toimintaa, joka tukisi tässä? Joku miespuolinen nuorisotalon tyyppi tai urheiluvalmentajakin voisi olla tosi hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä olen nähnyt, ettei sillä ollut lopulta merkitystä, kuka kasvoi ensin ja kenestä tuli pisin. Muut asiat ratkaisevat elämässä ja tuo vaihe kestää vain pari vuotta. M44
Lapsen elämässä se on pitkä aika.
Poikien pituuskasvu alkaa vasta yläasteella 8-9 luokalla. Jotku kasvaa vielä armeijassa.
Voi se olla myös toisin päin. Pojalla, jolla murrosikä alkaa aikaisin ja karvat kasvaa ja ääni madaltua. On sekin vaikea vaihe joskus :/ Mutta nuorilla nyt on melkeinpä kaikilla vähän vaikeaa tossa iässä kun ei voisi erottua joukosta yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun pojalla oli sama juttu. Häntä luultiin kutosella 3.luokkalaiseksi ja yläasteella oli lyhin poika.
Me käytiin lekurillla asiasta ja kasvulevyt kuvattiin ranteesta. Niiden mukaan luustoikä oli 3v jäljessä keskiarvoa,mutta muuten oli johdonmukaista. Jos kasvu olisi hidastunut,olisi voitu käyttää kasvuhormonia. Se olosi voinut tuoda muutoksen mutta vähentää "loppupituutta".
Nämä asiat lääkäri(mies) jutteli pojalle ja meille ymmärrettävästi ja rauhallisesti. Että pituutta tulee mutta hitaammin kuin kaikilla muilla. Poika otti tän vastaan ja jollakin tavalla se ylläpito itsetuntoa. Hän kehitti tunnuslauseen, life is short but I am shorter ja sillä mentiin yläaste. Hän on nyt 18v ja n.172 cm eikä eroa muista ikäisistään miehistä. Aikaisin kasvaneet kavereista osa jäänyt lyhyemmäksi.
Millaisia kokemuksia isällä on omasta lapsuudestaan vastaavassa tilanteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi se olla myös toisin päin. Pojalla, jolla murrosikä alkaa aikaisin ja karvat kasvaa ja ääni madaltua. On sekin vaikea vaihe joskus :/ Mutta nuorilla nyt on melkeinpä kaikilla vähän vaikeaa tossa iässä kun ei voisi erottua joukosta yhtään.
Se menee just näin, eikä pelkästään pojilla, vaan myös tytöillä. Se joka on kehittyneempi kuin muut kärsii yhtälailla, kuin se joka kasvaa ja kehittyy muita hitaammin, kuin muista erottuminen on vaikeaa. Poikaa voi lohduttaa ainakin sillä, että kasvaa pituutta aivan varmasti vielä, tulee kasvupyrähdys yhtäkkiä ja sitten voikin olla muita päätä pidempi.
Ymmärrän hyvin. Itse olin 90-luvun lopussa se pieni poika 9 luokalla, jolle muut vinoili ,että mitä 7 luokkalainen tekee täällä. Kiusaamista oli jonkin verran , mutta panostin kilpaurheiluun ja sitä myötä en jäänyt jalkoihin ja sain itsevarmuutta. On hankalaa kun fyysinen kehitys selkeästi jäljessä omassa ikäluokassa. Ei siinä paljon "mummun komee poika" jutut auta
Elämässä olen nähnyt, ettei sillä ollut lopulta merkitystä, kuka kasvoi ensin ja kenestä tuli pisin. Muut asiat ratkaisevat elämässä ja tuo vaihe kestää vain pari vuotta. M44