Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi EI avioliittoa ja lapsia?
13.08.2024 |
Mistä syistä avioliitto ja lapset ei kannata? Miksi et itse ole näitä tehnyt tai aio tehdä tai et tekisi jos voisit nyt valita?
Luulin haluavani naimisiin ja lapsia mutta kumppanin pohdinnat aiheesta ovat "ehkä joskus" -tasolla, minkä seurauksena olen alkanut itse miettiä että miksipä minäkään oikeastaan näitä haluaisin. Ikää meillä on kuitenkin noin 30v. Etenkin lasten osalta joutuisin naisena itse ottamaan suurimmat riskit ja vahingot raskauden, synnytyksen, vauvavuosien valvomisten yms osalta. Luulen että lastenhoidossakin olisin päävastuussa eli lapset sitoisi ja kuormittaisi itseäni huomattavasti enemmän kuin toista vanhempaa. Nyt tuntuma on se, että jos näitä asioita haluaisin tämän kumppanin kanssa niin mun pitäisi vielä suostutellakin mies niihin, mikä jo itsessään on sellainen asia mihin en aio lähteä. Mies kyllä on maininnut katselleensa sormuksia ja haluaisi lapsen mutta aina vaan ajatuksella että "sitten joskus".
Eli avioliitto ja lapset on alkanut nyt itsestäni tuntua huonolta vaihtoehdolta. Kuulisin mielelläni mahdollisimman paljon syitä miksi muut eivät niihin ole päätyneet tai niitä halua.
Kommentit (25)
Minä valitsin ei avio/avoliittoa ja ei lapsia jo ajat sitten.
En voinut enkä voi pakottaa itseäni sellaiseen mitä en halua, ysinkertaisesti siksi.
Olen aina ollut hyvin itsenäinen ja omaa aikaa ja tilaa vaativa. En halua ketään enkä mitään joka sitoo, on saatava elää vapaasti. Totta kai työhön on sitouduttava mutta se on eri asia. Kotiani ja elämääni en halua jakaa kenenkään kanssa, ja tiedän että jos tekisin vasten omaa itseäni ei kumpikaan ja kukaan siinä perheessä olisi onnellinen.
Järjen vastaista alkaa toimia omaa itseään vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 40-vuotias nainen. En ole ikinä kokenut tarvetta parisuhteelle. Jotenkin täysin vieras ajatus, että pitäisi jakaa arki toisen ihmisen kanssa. Minulla on ystäviä ja läheiset välit lapsuuden perheeseeni, joten siitä ei ole kiinni, että olisin yksinäinen tai epäsosisaalinen erakko. Olen kaiketi vain synnynnäinen sinkku. Lapsista pidän, mutta en jaksa niitä kovin pitkiä aikoja, joten omat lapset eivät myöskään ole olleet ikinä edes harkinnassa.
Koska en ole löytänyt sopivaa kumppania. Juoppoja yms. epäkiinnostavia olis toki pilvin pimein tarjolla, mutta miksi löisin käteni paskaan.
Ei se lapsi ole mikään lelu minkä voi heittää pois kun siihen kyllästyy, lapsesta on menoja vähintään noin 18-20v asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yksinkertaisesti halua kumpaakaan. Olen täysin tyytyväinen lapsettomaan avoliittooni. Mieheni on samaa mieltä. Hänen mielestään avioliitto olisi varsin turha "askel" ja lapsia hänkään ei ole koskaan halunnut. Olemme yli 50-vuotiaita ja olemme olleet yhdessä teini-ikäisestä saakka, joten tuskinpa avioliiton suhteen mieli enää muuttu. Lasten suhteen on minun osaltani jo myöhäistäkin, mikä ei haittaa ollenkaan.
Ei tuota mielestäni kannata edes ajatella mistään kannattaa/ei kannata -näkökulmasta, vaan nimenomaa siitä mitä itse haluaa. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus syntyä toivottuna ja haluttuna, ei kannattavuuslaskennan tuloksena tai sen takia, että omassa päässä on vain ajatus "näin kuuluu tehdä".
Itselläni ei ole omaan vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ja avioliiton (sekä yhteenmuuton) skippaamiseen mitään sen syvällisempää syytä kuin etten vain halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsi ole mikään lelu minkä voi heittää pois kun siihen kyllästyy, lapsesta on menoja vähintään noin 18-20v asti.
Väittikö joku sellaista? Luonnollisesti lapsesta olisi vastuussa huomattavan pitkän ajan ja terveessä perhedynamiikassa lapsi olisi osa elämää ihan koko loppuelämän ajan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuota mielestäni kannata edes ajatella mistään kannattaa/ei kannata -näkökulmasta, vaan nimenomaa siitä mitä itse haluaa. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus syntyä toivottuna ja haluttuna, ei kannattavuuslaskennan tuloksena tai sen takia, että omassa päässä on vain ajatus "näin kuuluu tehdä".
Itselläni ei ole omaan vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ja avioliiton (sekä yhteenmuuton) skippaamiseen mitään sen syvällisempää syytä kuin etten vain halua.
Hmm. Haluaisin kyllä lapsen mutta siihen liittyy niin paljon negatiivisia tekijöitä, että kun niitä lähtee miettimään niin lapsenteko tuntuu vähemmän houkuttelevalta. Tiedän aika hyvin mitä kaikkea raskauteen voi liittyä, mitä synnytykseen voi liittyä ja mitä ihan arki lapsiperheessä voi olla. Ja onhan se ihan hiton rankkaa ja vaativaa. Ja kallista. Omalla kohdalla ehkä järki painaa sen haluamisen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä parisuhde oikein jees, mutta avioliitto on menettänyt maineensa, eikä se historialtaakaan ole hyvä juttu. Esim vielä vuoteen 1994 oman kumppanin sai ra**skata.
Avioliittoon liittyy myös paljon uskonnon taakkaa ja myös se että parisuhteisiin ei ole avioliitoissa panostettu sisällöisesti, vaan pakolla ripustaudutta rakenteisiin.
On häpeällistä, että avioliitoissa on pitänyt pysyä, vaikka tulisi nyrkistä tai petettäisiin.
Siis täysin toksinen instituutio, ei laisinkaan tavoittelemisen arvoinen.
Parempaakin tekemistä. En rupee kelleen piiaksi ja lastentekokoneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne menee vielä kurjemmaksi kuin 1990-luvun lamassa. Jos olisin tiennyt 1980-luvun puolimaissa millaiseen kurjuuteen perheemme syöksyy kahden pienen lapsen kanssa kun me molemmat vanhemmat jäädään työttömiksi, emme olisi hankkineet lapsia.
Oli helvettiä yrittää selvitä opinto- ja asuntoveloista. Pankki uhkasi ottaa asunnon ja olisimme jääneet vielä velkaa pankille, vaikka olisimme jääneet kodittomiksi. Asuntojen hinnat romahtivat, mutta laina raksutti korkoa.
Älkää hankkiko lapsia, olkaa kaukaa viisaita.
Siksi koska naiset yliarvioivat tasonsa eli en voi saada sopivaa naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole sellainen nainen, jonka kanssa halutaan naimisiin tai lapsia vaikka olisi pitkä parisuhde takana. Ei sen kummempaa.
Kannattaa pysähtyä ja kriittisesti miettiä kuka näitä juttuja haluaa elämässäni mitä tavoittelen? Yleensä se on joku muu kuin minä itse, sitä omaa haluaan ei vain en tunnista kun elämä työntää eteenpäin ja pitää suorittaa asioita.
Perhe-elämä ei ole koskaan kiinnostanut. Lapsista en edes pidä. Joku tosi kiva mies olisi ollut mukava, mutta sellaista ei tullut vastaan. Eipä silti, en ole kauheasti etsinytkään. Harvassa ovat ne miehet, jotka haluavat olla parisuhteessa ja asua erillään.
Täytin äskettäin 60 vuotta. Ainoa, mistä olen jäänyt osattomaksi, on seksi. Parisuhdeseksi. Irtojutut ovat - muinaisten kokemuksieni perusteella - niin turhia, että jätin ne harvatkin jo parikymmentä vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Koska en ole löytänyt sopivaa kumppania. Juoppoja yms. epäkiinnostavia olis toki pilvin pimein tarjolla, mutta miksi löisin käteni paskaan.
😂😂😂😂😂😂
Avioliitto tuntuu jotenkin teennäiseltä, lapselliselta ja vanhanaikaiselta instituutiolta.
Lapsia en halua tehdä kun maapallolla on nyt jo miljardeja ihmisiä liikaa.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen jo 50 v nainen, joka olen valinnut tietoisesti parisuhteettomuuden ja lapsettomuuden. On ollut vaan aina suuri vapauden kaipuu, olen halunnut olla vapaa tekemään mitä milloinkin haluan, ilman että täytyisi ottaa huomioon jonkun toisen toiveita. Ja onhan sitä tullut esim. ulkomaillakin asuttua pariinkin otteeseen, kokeiltua korvessa yksin vaatimattomissa oloissa elämistä jne.
Enkä oikeastaan kaipaa sitä seuraa arkeeni ollenkaan, olen siis kai jonkun verran erakkoluonne, tai ainakin introvertti. Seksi, nuorempana sitä tuli otettua yhdenillan jutuista tai kevytsuhteista, joissa ei ollut tarkoituskaan edetä kohti avioliittoa ja perhettä, esim. fwb tyylisiä juttuja. Jostain 35 eteenpäin on riittänyt "lelut" ihan hyvin, en ole miehiä enää kaivannut seksiinkään.
Minusta vaan olisi aina ollut jotenkin sietämätön ajatus, että samassa asunnossa mun kanssa asuisi jotain muita ihmisiä :D Ihmiset on kivoja, mutta vain rajoitetusti, ja kunhan niiden tapaamisen jälkeen pääsee omaan rauhaan.