Lue keskustelun säännöt.
Ei opiskelupaikkaa taaskaan...
13.08.2024 |
Siis onko muita kohtalontovereita joilla on ihan kauhea fiilis kun ei päässytkään kouluun. Mä hain jo toista vuotta putkeen ja oikeesti yritin panostaa pääsykokeeseenkin ja siltikään ei paikkaa tullut.
On vielä ihan kauheen syyllinen olo siitä, että oon vähän katkera mun parhaalle kaverillekin joka sit taas sai opiskelupaikan. Hän sai siis paikan josta mä olin sille kertonu, koska olin jo vuosia suunnitellu hakevani sinne. Hän sit päätti hakea kans samaan, kun hänellä ei ollu itellään mitään suunnitelmaa ja halusi päästä samaan paikkaan kun mä. Noh hän sit pääski mun unelmakouluun, mun haluamalle alalle ja mä en... Mä yritän olla sivussa onnellinen sen puolesta ja yritän olla näyttämättä kuinka paljon tää ärsyttää mua, mut se on välillä tosi vaikeeta. Tulee ihan jäätävä FOMO noist sen kaikist koulujutuista.
Onks kellää mitää samanlaist tai samankaltasta kokemusta? Oonko nyt vaan ihan typerä ku ajattelen ees tällästä😅🥲 Mitä mun pitäs tehdä et saisin tän tunteen loppumaan? Oon tosi pettyny itteeni ja tuntuu et mikään ei ikiin onnistu.
Kommentit (42)
Joskus elämässä jotkut asiat tapahtuu tarkoituksella, ja voi olla jopa niinkin, että myöhemmin olet tyytyväinen, ette päässyt juuri tuolle alalle. Koskaan ei tiedä mitä täällä maailmassa tapahtuu. Ehkä seuraavalla kerralla haetkin jotain toista koulutusta tai sitten tätä samaa, mutta ehkä sinulle tarjoutui nyt tilaisuus miettiä vielä, onko tämä sinun alasi. Laiha lohtu, jos on kova hinku alalle, eikä ole tarkoitus lässyttää vaan että oikeasti voit miettiä, jos olisi muitakin mielekkäitä aloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se opiskelu aina niin "hienoa" ole, kovaa päntäämistä ja aika tylsää... ehkä pääset ensi vuonna 😁
Ei se aina kivaa ole mutta taatusti kivempaa kuin jossain matalapalkkahommassa vuodesta toiseen pyöriminen kurjissa oloissa ilman mahdollisuuksia palkankorotuksiin, etenemiseen työssä yms.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli sama tilanne nuorempana, yritin päästä oikikseen ja ei vaan onnistunut, mutta kaverit pääsi haluamiinsa kouluihin ja sitten puhuivat aina niistä opiskelijatapahtumista ja koulun sisäpiirivitseistä sun muista. Siinä tuli kieltämättä tosi kamala fiilis, vaikka itsekin yritin olla, ja aidosti olinkin, onnellinen heidän puolestaan. Mutta sinulla on nyt vuosi aikaa tehdä muista asioita ja säästää rahaa, etsiä uusia harrastuksia ja kasvaa ihmisenä. Ja vaikka valmistautua ensi vuoden pääsykokeisiin. Jos kaverisi eivät kunnioita sinun kokemustasi ja kiinnostu siitä mitä sinun elämässäsi tapahtuu, vaan vähättelevät tai muuten saavat sinut tuntemaan itsesi huonommaksi koska et ole opiskelemassa, niin siinähän näet heidän luonteensa. Se nimittäin ei ole kaunista käytöstä. Heidän pitäisi myös kokea empatiaa sinua kohtaan ja olla kiinnostuneita sinun elämästäsi. Eli ainakaan häpeää ei kannata tuntea.
On kummallinen fiilis k
Tästä tuli kyyneleet silmiin. Kiitos. Tuntuu paremmalle kun kuulee muidenkin kokeneen saman fiiliksen.
Kaikki teidän vinkit ja elämänohjeet ja avut on saanut mulle paljon paremman mielen. Mä yritän ottaa ohjeista vaarin ja löytää itselle jonkun kohentavan harrastuksen ja sen hitsin työpaikan. Toivon ja rukoilen että ens vuonna se opiskelupaikka ja sen tuomat kokemukset saavuttais mutkin🥲
Vierailija kirjoitti:
Onko alalla esim.avoimia kursseja? Suorita niitä jos on, ja yritä vielä. Jotkut meistä vain hyytyy pääsykokeissa. Ole onnellinen ettei eletä japanilaisessa kulttuurissa, siellä tuollainen on oikeasti elämän ja kuoleman kysymys.
Tämä. Täällä tosiaan saa uusia mahdollisuuksia niin paljon kuin tarvitsee. Onko mahdollista korottaa arvosanoja niin, että pääsisit ensi kerralla jo todistus- valinnassa sisään? Onko mahdollista osallistua jollekin valmennuskurssille?
Ymmärrän harmistuksen- itsekin pääsin omaan plan Bhen vasta kolmannella kerralla. Välissä suoritin lukion jälkeen 2 vuotuisen amistutkinnon samalta alalta.
Kannattaa tosiaan katsoa, löytyykö avoimesta yliopistosta opintoja, joihin olisi mielenkiintoa/ hyötyä jatkossa
Toista kertaa? Ennekuin siirryttiin suosimaan valinnoissa laudatur -rivin kirjioittaneita ja ensikertalaisua niin moni haki "omaa paikkaansa" vähintään 2-3 kertaa...
Eikä se, ettei saa "heti" paikkaa kerro lainkaan siitä, että olisi paikan saanutta tyhmempi.
Pääsykoe on kuitenkin huomattavasti parempi tapa valita opiskelijat kuin se, että kaikille halukkaille annettaisiin paikka ja vasta opintojen edetessä karsittaisiin osa pois.
Hyvää on myös se, että avoimen kautta voi aiempaa laajemmin opiskella; ja jotkut jopa saada "varsinaisen" opiskelupaikan.
Lujasti tsemppiä!
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus elämässä jotkut asiat tapahtuu tarkoituksella, ja voi olla jopa niinkin, että myöhemmin olet tyytyväinen, ette päässyt juuri tuolle alalle. Koskaan ei tiedä mitä täällä maailmassa tapahtuu. Ehkä seuraavalla kerralla haetkin jotain toista koulutusta tai sitten tätä samaa, mutta ehkä sinulle tarjoutui nyt tilaisuus miettiä vielä, onko tämä sinun alasi. Laiha lohtu, jos on kova hinku alalle, eikä ole tarkoitus lässyttää vaan että oikeasti voit miettiä, jos olisi muitakin mielekkäitä aloja.
Just näin. Lähdin itse opiskelemaan ravintola-alaa kokiksi, mutta keskeytin koulun melko pian ja olin niin pettynyt, ettei tuo onnistunut. Myöhemmin sairastuin laajasti ruoka-aineallergioihin ja siihen olisi tyssännyt meikeläisen kokin ura.
Hain monta kertaa opiskelemaan journalistiikkaa ja en vaan millään päässyt sisään, vaikka olin työskenellyt journalistina jo useita vuosia ja osasin kirjoittaa! Kolmevitosena tuli sitten yhtäkkiä vaan olo, että ei halvattu, en tosiaankaan halua tehdä mitään toimittajantöitä tai siihen viittaavaakaan, vaikka kirjoitankin edelleen. Siis kirveellä saisitte ajaa minut toimittajaksi, vaikka se olikin aikoinaan ihan unelma-ammatti. Sain töitä mm. podcastien parista, markkinointiviestinnästä, käännöksistä ja koulutuksista.
Koulutuksen hain taidealalta ja se oli ilmeisesti oikea suunta, koska pääsin ensimmäisellä yrittämällä ihan heittämällä sisään erittäin vaikeasti läpipäästävään taidekouluun. Ja olin täysin itseoppinut, meillä ei ollut yläasteella tai lukiossakaan mitään kuvataiteen opetusta, lähinnä vaan hengailtiin töhertelemässä jotain ja nähtiin kerran väriympyrä. Se siitä opetuksen tasosta.
Edelleen saan osan elannostani taiteen kautta.
Onko ala sellainen, että voisit suorittaa jotain alaan liittyviä kursseja avoimien linjojen kautta?
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka vuosi kirjoitat saman huonon provon. Mille alalle oletkaan tällä kertaa pyrkimässä?
Onpa tosi harmi. Ei kai auta kuin tsempata itseään uuteen taistoon ensi vuoden hakuun! Sulla on yo-todistus huonohko eli valintakokeeseen kantsii tosissaan panostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläs nyt, se pari kolme vuotta on koko elämän mittakaavassa todella lyhyt aika, vaikka se nyt tuntuu, että junnaa paikallaan. Kyllä se suunta vielä sieltä löytyy, joko se nykyinen tai sitten keksit jotain muuta. Avoimen kursseja minäkin suosittelen. Onko polkuopinnoilla mahdollista päästä sisään? Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne, olen elänyt elämäni ns. väärässä järjestyksessä, joten olen ollut aina muista poikkeavan ikäinen esim opiskellessa, työelämässä ja pienten lasten äitinä. Kyllä siinä on itsensä aika usein tuntenut ulkopuoliseksi.
Sinulle ei ainakaan käynyt niin, että hait väärällä alalle koska sen nimi oli samankaltainen. Sosiologi vs sosionomi. Sinne meni ensikertalaisuus kankkulankaivoon ja ensivuonna entistä vaikeampi päästä unelma-ammattiin sosionomiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär haki kolme kertaa, kaverinsa olivat päässet jo ekalla/tokalla haulla sisään ja se harmitti todella paljon ja otti itsetunnon päälle. Kolmannella kerralla otti avoimen yliopiston luentoja ja panosti todella töiden ohella. Sisään heittämällä.
Oli päässyt jo muille paikkakunnille edellisinä vuosina mutta halusi nimenomaan Helsingin yliopistoon.
Tsemppiä, kyllä pääset vielä sisään!
Helsingin yliopisto on hyvä valinta. Itse olen opiskellut jo vuosikymmeniä ja hyvin olen viihtynyt.
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän ton niin hyvin. Ärsyttää just se et ei tuu vastausta työhakemuksiin ja kökötän vaan himassa yrittäen keksii jotaan tekemistä ilman rahaa. Samalla pitäis ilakoida kaverin koulupaikasta ja hänen opiskelijahaalareistaan ja ties mistä. Päivät alkaa vaa sulautumaan toisiinsa kun en tee mitään, koluan duunitorin päivittäin läpi ja lähetän onnettomana hakemuksia joista tiedän et ei tuu mitään vastausta.
Mä oon niin kateellinen muille. En löydä mun elämästä mitään iloa tällä hetkellä.
Hesburgeriin varmaan pääsee ja siivoojaksi.
Vierailija kirjoitti:
Toista kertaa? Ennekuin siirryttiin suosimaan valinnoissa laudatur -rivin kirjioittaneita ja ensikertalaisua niin moni haki "omaa paikkaansa" vähintään 2-3 kertaa...
Eikä se, ettei saa "heti" paikkaa kerro lainkaan siitä, että olisi paikan saanutta tyhmempi.
Pääsykoe on kuitenkin huomattavasti parempi tapa valita opiskelijat kuin se, että kaikille halukkaille annettaisiin paikka ja vasta opintojen edetessä karsittaisiin osa pois.
Hyvää on myös se, että avoimen kautta voi aiempaa laajemmin opiskella; ja jotkut jopa saada "varsinaisen" opiskelupaikan.
Lujasti tsemppiä!
Sinkkumies
Opiskelijavalinnan jatkuvat uudistukset aiheuttavat stressiä hakijoille vaikka ei pitäisi. Aikoinaan uusi hakija sai monella linjalla pari lisäpistettä ja paikat jaettiin puoliksi pääsykoemenestyjien ja puolet parhaat yhteispisteet saaneiden kesken.
Nykyinen linja antaa puolet opiskelijapaikoista uusille hakijoille voi olla ihan ok. Jäljelle jäävästä puolesta opiskelijapaikoista jaetaan valintakokeen jälkeen osa ensikertalaisille niin että toista tai useampaa kertaa hakeva on aika vaikean urakan edessä monella alalla. Jotkut ovat korotelleet vuosien ajan ylioppilasarvosanojaan eli menee sihenkin aikaa.
Valintakoe on edelleen hyvä pitää käytössä koska se mittaa hakijan motivaatiota opiskella. Omasta mielestäni puolet opiskelijapaikoista olisi reilua jakaa ihan pääsykokeen perusteella kaikkien osallistujien kesken mutta rajoittaisin hakukertoja vaikka kolmeen jotta hakijat yrittäisivät tosissaan eikä joka vuoksi vanhasta muistista. Ei ole kenenkään etu hakea paikkaa kymmentä kertaa niin kuin taisi yksi oikeustieteen hakija tehdä ja pääsi sitten sisään Rovaniemelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Mihin hait?
Hain TAMKiin bioanalyytikoksi. Jäin varasijalle 15. Ärsyttää toi vielä enemmän kun varasija on noin pieni. Olisi siis voinut olla mahdollisuus päästä kouluun. Jos varasija ois ollu vaikka 150 niin ei ois ärsyttänyt yhtä paljoa, kun tietää etukäteen jo että on mahdotonta päästä.
Haitko lukiopohjalta? Jos hait, niin kannattaa mennä uudestaan kirjoituksiin korottamaan arvosanoja, jos pääsisi sitten arvosanoilla sisään. Jos taas menit amispohjalta niin sitten ei auta kuin yrittää uudestaan pääsykokeiden kautta. Ensivuonna pääsykokeetkin ovat ilmeisesti erilaiset kuin aikaisemmin.
Lukiopohjalta joo! Ja arvosanatkin oli ihan keskiluokkaa. A B C C C. Kävin kaksi kertaa uusimassa tuota yhtä Ctä ja yritin pitkän matikan A:ta nost
Ei millään pahalla, mutta tuo ei ole keskiluokkaa nykyhakijoiden joukossa, vaan ihan reilusti heikko tulos. A on huonoin hyväksytty, B toisiksihuonoin. M:n paperit olisivat keskinkertaiset ok paperit. Sinun todistus ei ole edes C. Moni käy korottamassa ja saa todistukseen E:tä ja L:ää. Ehkä sinun pitäisi todeta realiteetit ja katsella hieman vähemmän vaativaa alaa sisäänpääsyn suhteen...
Vierailija kirjoitti:
Sinulle ei ainakaan käynyt niin, että hait väärällä alalle koska sen nimi oli samankaltainen. Sosiologi vs sosionomi. Sinne meni ensikertalaisuus kankkulankaivoon ja ensivuonna entistä vaikeampi päästä unelma-ammattiin sosionomiksi...
Jos on lukutaidoton, ei ansaitsekaan opiskelupaikkaa. Tai niin typerä ettei tiedä mikä ammatin nimi oikeasti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle ei ainakaan käynyt niin, että hait väärällä alalle koska sen nimi oli samankaltainen. Sosiologi vs sosionomi. Sinne meni ensikertalaisuus kankkulankaivoon ja ensivuonna entistä vaikeampi päästä unelma-ammattiin sosionomiksi...
Jos on lukutaidoton, ei ansaitsekaan opiskelupaikkaa. Tai niin typerä ettei tiedä mikä ammatin nimi oikeasti on.
Suosittelen astrologiakursseja niin pääset tähtitieteilijäksi.
Fear of missing out. Siis että pelkää jäävänsä jostain paitsi.