Lue keskustelun säännöt.
Sukunimi avioeron jälkeen
12.08.2024 |
Hei,
Oletteko vaihtaneet sukunimenne avioeron jälkeen?
Ajatus tuntuu ristiriitaiselta, kun on koko aikuisikänsä tullut elettyä ex-miehen sukuniemellä ja luonnollisesti lapsillakin on sama sukunimi. Tuntuu kuitenkin typerältä jäädä kantamaan ex-puolison nimeä. Olen miettinyt vaihtamista myös äitini tyttönimeen, mutta sekin tuntuu turhan erikoisuudenhakuiselta.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään järkeä naimisiin mentyä alkaa käyttää jonkun miehen nimeä.
854
Minua inhottaisi olla yhä kiinni isässäni roikkumalla sen nimessä, hyi, aikuinen ihminen päättää itse nimensä. Nää isässään roikkuvat on vissiin olleet isänsä sänkykumppaninakin. 🤢
Yleensä ovat juuri niitä alistettuja. Olen terapeutti ammatiltani, moni käy ennen ja jälkeen eroa terapiassa, siellä just näiltä isänsä nimen pitäjiltä paljastuu kaikenlaista lapsuudesta.
Samat huomiot. T. Seurakunnan perheneuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni eron jälkeen on loogista ottaa takaisin vanha sukunimi tai vaikka kokonaan uusi. Eksän sukunimi vain loisi mielleyhtymän siihen eksään. Yhteisen sukunimen perinne on sitä paitsi Suomessa aika nuori, perinteisesti omat sukunimet ovat pysyneet avioliitossakin. Näin on yhä myös monissa muissa Euroopan maissa. Jos itse menisin naimisiin pitäisin oman sukunimeni, koska pidän siitä, tai ottaisin yhdistelmäsukunimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen oma nimi se isältä saatu on. Äitinne on ollut niin ä äliö, että on antanut kastaa lapset miehen nimelle, samalaisia alistuvia ääl iöitä olette kun jäätte alistavan isänne nimeen roikkumaan. Mies on sentään itse valittu, toisin kuin isä.
Tämä. Minua aina naurattaa kun ak at vaahtoaa omasta nimestä, paskat se mikään oma nimi ole, isän suvun nimi se on.
Sattumoisin kyseinen henkilö sattuu olemaan samaa sukua isänsä kanssa ja siten suhteellisen oikeutettu kantamaan sukunsa nimeä. Hassuja ootte.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi luoda laki jonka mukaan eronneiden on otettava tietty, sama sukunimi merkitsemään heidät syntiset. Esim. Eronen.
Mitä pahaa Eroset ovat sinulle tehneet? Sinä syntinen ja langennut ihminen voit ottaa oman tyttö nimesi. Syntisi seuratkoon sinua loppuun saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään järkeä naimisiin mentyä alkaa käyttää jonkun miehen nimeä.
854
Minua inhottaisi olla yhä kiinni isässäni roikkumalla sen nimessä, hyi, aikuinen ihminen päättää itse nimensä. Nää isässään roikkuvat on vissiin olleet isänsä sänkykumppaninakin. 🤢
Yleensä ovat juuri niitä alistettuja. Olen terapeutti ammatiltani, moni käy ennen ja jälkeen eroa terapiassa, siellä just näiltä isänsä nimen pitäjiltä paljastuu kaikenlaista lapsuudesta.
Samat huomiot. T. Seurakunnan perheneuvoja.
Kyllä. T. Kolmas terapeutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä otin äitini tyttönimen.
Eli todennäköisesti äitisi isän nimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen säilyttänyt sukunimen, eteenpäin vain elämässä. Nimi ei miestä tai naista pilaa.
Ei tulisi mieleenikään vaihtaa takaisin nimeä joka minulla oli ennen avioliittoa. Koko aikuiselämäni, identiteettini ja urani olen tällä nimellä tehnyt. Nimellä, jonka olen itse valinnut miehen valitessani. En ole isälleni velkaa, haluan olla minä, en isäni jatke.
Samasta syystä minäkin pidin eksän nimen. En myöskään halunnut alkaa jokaiselle puolitutulle työkaverille selittää, että miksi nimeni on muuttunut, ero ei kuulu heille millään lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimisissa jo +15 vuotta ja yhteisiä kouluikäisiä lapsia: pitäisin mahdollisesti perheen yhteisen sukunimen.
Lapset aikuisia: jos nimenvaihto ei olisi esim. uran kannalta hankala, niin vaihtaisin tyttönimen.
Jos naimisissa alle 10 vuotta ja lapset suhteellisen pieniä, niin vaihtaisin tyttönimen, lisäksi lapset lähivanhemman sukunimelle. Eli jos olisin lähivanhempi, vaatisin lapsille tyttönimeäni.
Vierailija kirjoitti:
Ottakaapa suomilehmät vaan niitä miehen sukunimiä, niiden hallittavaksihan te kuulutte.
Paitsi jos mies on kuuluisa koomikko, niin miehen nimen voi pitää. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet on ongelmat.
Juu! On minulla oikeitakin ongelmia, mutta mieltä keventää miettiä näitä vähän kevyempiä aiheita. Kuten esimerkiksi väkivaltaisesta parisuhteesta toipuminen, asuntovelka (jota ei tulla kuittaamaan myynnillä), huoltajuuskiista lasten isän kanssa ja rikosprosessi liittyen ex-puolison harjoittamaan väkivaltaan sekä siitä seurannut uhkailu.
Ja toki se avioerokin, mikä ei tässä tilanteessa tietysti ole mitenkään valitettavaa. Mutta palatakseni aiheeseen, em. seikat eivät tule vaikuttamaan nimenvalintaani.
Oletpa sinä sotkenut asiasi oikein huolella. Tuommoisen paskan ukoksesi otit? Ja penskojakin teit. Tyhmä!
Kuulostaa siltä, että sinullakin on vaikeuksia elämässä. Paljon jaksamista ja voimia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni eron jälkeen on loogista ottaa takaisin vanha sukunimi tai vaikka kokonaan uusi. Eksän sukunimi vain loisi mielleyhtymän siihen eksään. Yhteisen sukunimen perinne on sitä paitsi Suomessa aika nuori, perinteisesti omat sukunimet ovat pysyneet avioliitossakin. Näin on yhä myös monissa muissa Euroopan maissa. Jos itse menisin naimisiin pitäisin oman sukunimeni, koska pidän siitä, tai ottaisin yhdistelmäsukunimen.
Sukunimilaki on Suomeen tullut 1921. Avioliittolaki, jossa naisen sukunimeä koskeva lainsäädäntö tarkentui oli 1930.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään järkeä naimisiin mentyä alkaa käyttää jonkun miehen nimeä.
854
Minua inhottaisi olla yhä kiinni isässäni roikkumalla sen nimessä, hyi, aikuinen ihminen päättää itse nimensä. Nää isässään roikkuvat on vissiin olleet isänsä sänkykumppaninakin. 🤢
Onko tyttäresi ollut myös oman isänsä kanssa?? Vaihdoitko oman sukunimesi kun täytit 18?
Jo on sulla varsinainen logiikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään järkeä naimisiin mentyä alkaa käyttää jonkun miehen nimeä.
854
Minua inhottaisi olla yhä kiinni isässäni roikkumalla sen nimessä, hyi, aikuinen ihminen päättää itse nimensä. Nää isässään roikkuvat on vissiin olleet isänsä sänkykumppaninakin. 🤢
Yleensä ovat juuri niitä alistettuja. Olen terapeutti ammatiltani, moni käy ennen ja jälkeen eroa terapiassa, siellä just näiltä isänsä nimen pitäjiltä paljastuu kaikenlaista lapsuudesta.
Samat huomiot. T. Seurakunnan perheneuvoja.
Oma terapeuttini taas väkisin vääntäisi minulle diagnoosia ahdistuneisuushäiriöstä, vaikka mielestäni ero ja siitä selviytyminen kuuluu vain tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni, joka ei ole helppo, koska elimme kuitenkin reilu 10 vuotta yhdessä, mutten ole mitenkään ahdistunut. Ihan tavallista arkea pyöritän pääsääntöisesti. Joten kyllä terapeutitkin osaa olla yliherkkiä diagnoosinappinsa kanssa. Sukunimi asia on sellainen, ettemme olleet koskaan naimisissa, joten eipä nyt käynyt mielessä varta vasten sukunimeäkään toiseksi muuttaa. Ihan tavallinen sukunimi, joka sattuu olemaan sekä isäni, mutta myös äitini sukunimi minun eläessäni. Itselläni on ollut ja on edelleen elossa olevat vanhemmat, tavallisia ikäihmisiä. Hyviä ihmisiä ja vanhempia.
Aikamoisia diagnooseja näin julkisesti tällaisessa keskustelussa ollaan heittämässä muista ihmisistä ja heidän isäsuhteestaan, kun ei ole omia kasvoja esillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa nyt elossa olevista avioituneista ihmisistä on mennyt naimisiin silloin kun naisen oli pakko ottaa aviomiehen sukunimi, tai on tällaisen avioparin lapsi, ja on täten tottunut ajatukseen yhteisestä sukunimestä vaikkei se ole enää pakollista.
Itse pitäisin oman sukunimeni naimisiin mennessä. Erotilanteessa jos olisi yhteinen sukunimi niin pitäisin sen nimen joka tuntuu enemmän omalta.
Ei se mahdollisesti uuden sukunimen ottaminen mitenkään rinnastu lainaesineen saamiseen tai panttioikeuden saamiseen , jolloin pantti tai lainaesine, joka laina-ajan jälkeen tulisi palauttaa ja luovuttaa pois.
Sukunimi on ihan oma sen jälkeenn kun on saanut luvan/ oikeuden käyttää, jotain nimeä esimerkiksi avioliiton mahdollistamana.
Mutta jos sukunimestään haluaa luopua ja ottaa jonkunntousen nimen, niin se on mahdollista tehdä niin ennen avioliittoa, avioliiton aikana tai sen jälkeen (, jolloin ei toki voi enää ottaa ex-kumppaninsa nimeä) tai olla kokonaan muuttamatta ellei itse halua.
Kukaan toinen, kuten ex-kumppani tai ex-appiukko ei voi vaatia nimestä luopumista. Sen paremmin kuin ei myöskään oma vanhempi, jolta ensimmäinen oman sukunimensä on varmastikin useimmat suomalaiset saaneet.
Kaiken kaikkiaan suomalainen sukunimen määrätymistä ohjaavat normit antavat useita tapoja toimia ja kunnioittaen yksilön omaa tahtoa ja valintoja vsrsin pitkälle.
Se aika on onneksi jo historiaa kun sivilisäädyn muutos merkitsi naisille velvollisuutta ottaa miehen sukunimi tai jonkinlaisena kompromissina kaksoisnimi, joka koostui avioliittoa edeötäneestä nimestä ja miehen nimestä. ( - Avioliittokumppaninkaan ei tarvitse olla välttämättä vastakkaista sukupuolta).
Uskovainen mies
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen oma nimi se isältä saatu on. Äitinne on ollut niin ä äliö, että on antanut kastaa lapset miehen nimelle, samalaisia alistuvia ääl iöitä olette kun jäätte alistavan isänne nimeen roikkumaan. Mies on sentään itse valittu, toisin kuin isä.
Jos isän sukunimi on alistumista, niin varmaan sama on sitten äidinkin sukunimen kanssa? Eihän sekään ole oma, jos se on äidiltä saatu. Eli kerro toki, kenen sukunimi lapselle sitten pitäisi antaa? Suomen lain mukaan jokaisella on kuitenkin oltava sukunimi.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi luoda laki jonka mukaan eronneiden on otettava tietty, sama sukunimi merkitsemään heidät syntiset. Esim. Eronen.
Miksi ihmeessä pitäis? Ja ketä se hyödyttäisi? Ja pitäisikö heidän molempien ottaa logiikallasi myös sama nimi, jolloin näkisimme kaikkien nimestä onko hän eronnut vai ei? -Ja jos on eronnut useamman kerran, niin varmaan vielä järjestysnumero, joka osoittaisi erojen määrän tyyliin etunimi Matti sukunimi Eronnut eojenmäärää osoittava luku 3x ja etunimi Maija sukunim iEronnut ja erojen lukumäärää osoittava luku 1x .- Entäs mahd. heidän lapsien nimet?
Uskovainen mies
Mä en olisi aikoinaan halunnut vaihtaa sukunimeä naimisiin mennessä, mutta se oli miehelle kynnyskysymys... olisi pitänyt siitäkin jo "hälytyskellot soida". Tuo oli vasta alkua vaatimuksille ja näkemyksille, joilla kyseinen tyyppi jyräsi.
Vaihdoin sukunimeni heti takaisin, kun eropaperit oli laitettu menemään. En koskaan viihtynyt tuossa lainanimessä. Oli suuri helpotus päästä siitä ja miehestä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään järkeä naimisiin mentyä alkaa käyttää jonkun miehen nimeä.
854
Minua inhottaisi olla yhä kiinni isässäni roikkumalla sen nimessä, hyi, aikuinen ihminen päättää itse nimensä. Nää isässään roikkuvat on vissiin olleet isänsä sänkykumppaninakin. 🤢
No onko miehen sukunimen ottanut olleet appensa sänkykumppaneina?
Ei tulisi mieleenikään vaihtaa takaisin nimeä joka minulla oli ennen avioliittoa. Koko aikuiselämäni, identiteettini ja urani olen tällä nimellä tehnyt. Nimellä, jonka olen itse valinnut miehen valitessani. En ole isälleni velkaa, haluan olla minä, en isäni jatke.