8 kk vauva isänsä hoitoon...?

turvallinen, vaikka totta kai ikävä tulee. Mutta ei se ikäiselle mitän traumoja jää 4 päivästä. Mutta kestätkö sinä olla erossa heistä?

myöhemmin mietit, mikä kiire sulla oli mennä, kun toinen on vasta vauva. Eikö esim. kokonainen vapaapäivä ajaisi samaa asiaa? Kaupungilla hengailua, kylpylää tms.

että olet ollut poissa.. Tottakai ikävöi, mutta unohtaa pian. Olen itse ollut sairaalassa kun poikamme oli 7kk ja toisen kerran 9 kkn, molemmilla kerroilla olin poissa 4 vuorokautta. Nyt opiskelen ja joudun olemaan pois kotoa n 3 vrk kerrallaan, ja puolitoistavuotias ottaa aina ilolla vastaan. Oppiipahan mieskin tulemaan toimeen itsenäisesti lapsen kanssa, hoitoon luotan ihan sataprosenttisesti.

Vaikka isä olisi kuinka tuttu ja turvallinen, niin jos sinä olet ollut " ykköshoivaaja" , joutuu lapsi liian dramaattisesti eroon sinusta. Ehdit varmasti myöhemminkin.

Eli en nyt menisi sanomaan että ei kai se mitään tee kun ei se edes muista... Tämä nyt ei niinkään ap:lle, jos lapsi on ollut paljon isänsä kanssa niin eiköhän hän ole ihan tuttu hoitaja lapselle. Tosin 8 kk on yleistä eroahdistusikää ja erot äidistä lapselle kovin vaikeita.

En ole ap, mutta mieheni kanssa suunnitellaan vkonloppumatkaa (2 yötä perillä) ilman vauvaa, joka olisi silloin 8,5kk ja jäisi mummolaan. Mutta en tiedä viittiikö lähteä, jos tuo ikä paha ja mummu ei ole tuttu hoitaja. Voidaan siirtää matkaa kyllä kauemmaksi.

ajattelin vaan sitä eroahdistusvaihetta, joka kuulemma juuri iskee tuossa iässä. Eihän se siihen kuole, mutta jos nää kovastei kärsii... onko kellään kokemusta?



Kyseessä on sellainen harrastusporukan reissu, jolle isäkin kyllä voisi tulla vauvan kanssa mukaan (huoltojoukkoihin). Ehkä se on mietittävä, millaisen eron itse kestäisi.



ap

Onhan sillä isälläkin oikeus olla lapsensa kanssa. Meillä ainakin lapsi ollut isän kanssa pitkiäkin aikoja heti kun täysimetyksen lopetin (5kk), ja olen käynyt laivalla ym. Meillä isä ylpeä että saa vauvan kanssa olla ja pärjää!

ehdottamasti kannatan sitä, että isä hoitaa mahd. paljon, ja jos vauva olisi jonkun muun ikäinen, en miettisi tällaista. Mutta tosiaan kun olen se ensisijainen hoitaja ja tuossa juuri on se pahin vaihe joutua eroon, eikä tuonikäisellä tietenkään ole mitään ajan tajua että kohta äiti palaa. Mihinkään mummolaan en tässä vaiheessa veisi, ennen tätä ja sen jälkeen voisinkin.



Mun niin tekis mieli ajatella että tottakai voin mennä, mutta sitten kun jään asiaa tarkemmin miettimään, en pystykään.

vastuuntuntoiselta äidiltä! Hienoa.

ja kova ikävä oli äitillä kotiin. Vauva oli isän ja mummin hoidossa kotona, hyvin oli mennyt kaikki eikä lapsi ollut minua mitenkään ikävöinyt. minulle ero oli siis pahempi kuin lapselle.

Itse en lähtisi noin pienen luota noin moneksi päiväksi, vaikka mieheni on todella hyvä isä ja ollut koti-isänä esikoisen toisen elinvuoden jne. Minusta äiti ja vauva kuuluvat about ensimmäisen vuoden yhteen erityisellä sidoksella, mutta tämä on vain minun kokemukseni ja vaistoni.

Kyllä sitä ehtii myöhemminkin mennä. Itseä kaduttaa, kun esikoinen jätettiin pienestä asti silloin tällöin yökylään. Hyvin viihtyi, mutta vasta isompana (n. 1,5 v.) osasi näyttää ikävänsä.

Nyt jättäisin lapsia hoitoon ilman isää ja äitiä sen MLL:n suosituksen mukaan. Eli niin monta tuntia kuin on ikää kuukausina ja niin monta yötä kuin on ikää vuosina.

tajusin juuri, että nyt kun vaavi on 4 kk, en pysty olemaan hänestä erossa yhtä yötä (vaikken edes imetä). Ei taida tilanne muuttua juurikaan parissa kuukaudessa!



Tuo HS:n kuukausiliitteen artikkeli oli kyllä ajatuksia ja ahdistuksenkin herättävä. Lapsi voi kärsiä vaikkei näkyvästi protestoi tai jälkeenpäin tietoisesti muista mitään - se sanaton, perusluottamukseen menevä ahdistus tuntuu niin pelottavalta, eihän sellaista kukaan halua aiheuttaa lapselleen.



taidamme lähteä yhdessä.

4 kk ikäisen vauvan varmaan tunnetkin itsestäsi kovin riippuvaiseksi, mutta 8 kk ikäinen on jo iso. Ja kun hoitajana on tuttu isä, niin ei mitään estettä´äidin lähteä muutamaksi päiväksi reissuun. Joskus se napanuora on kumminkin katkaistava. Suo isälle se onni ja kokemus, että hän voi yksin huolehtia lapsestanne edes muutaman päivän ajan. Meillä isä oli vauvan kanssa ensimmäisen kerran kahdestaan viikonloppureissuissa sukulaisissa runsaan 2 kk ikäisestä alkaen. Hyvin pärjäsivät, isä huomasi käytännössä, miten kova homma lapsesta huolehtiminen on (vähän valitti mulle jälkeenpäin, kun eivät siskon perheenjäsenet huolehtineetkaan vauvasta vaan hänen piti tehdä se itse ;) ) Hyvä isä hänestä on sukeutunut, aivan tasaveroinen jos ei tärkeämpi kuin äiti hoitajana. Lapsi on jo kohta 4-vuotias.

pakkasessa oli äidinmaidot, söi kiinteitä ja joi ruoan kanssa vettä. Ikävä tietty tuli mulla heitä mut ei hetkeekään ollu paha mieli, että oisin lapsen hyljännyt??!! Siinä se isä (ainakin pitäisi) osaa lasta hoitaa ja on yhtä läheinen ja turvallinen kun äitikin! Miks ihmeessä te naiset nostatte ittenne jalustalle?? Mä ainakin oon ylpee ettei meillä kumpikaan jätä lasta toiselle vanhemmalle hoitoon eikä tarvita ohjeita..

Onko siitä ollut täällä keskustelua? Mistä löytyis...

Vierailija:

Vaikka isä olisi kuinka tuttu ja turvallinen, niin jos sinä olet ollut " ykköshoivaaja" , joutuu lapsi liian dramaattisesti eroon sinusta. Ehdit varmasti myöhemminkin.

Vierailija:

Mutta synnärillä olimme perhehuoneessa, niin isä hoiti lapsen ja antoi minun toipua. Minä vain siis imetin.

Tuosta siis lähti jo tiivis isä/ poika- suhde. Ja olemme muutenkin tiivis kolmikko. Lapsi nyt 10,5 kk. Tosin ei hänkään ole ollut koskaan yötä erossa meistä kummastakaan, eikä elämänsä aikana hoidossakaan kuin yhden kerran pari tuntia. Mutta hän onkin aina ollut rintamaidolla ja nukumme perhepedissä.

Ja siis emme ole työttömiä!:)

Pointti vain yritti olla se, että sekä isä että äiti ovat tasavertaisia hoivaajia. Ainoa mitä isä ei pysty tekemään on imetys.

25

kyllä sä olet silti lapsen näkökulmasta ensisijainen hoitaja. Vaikka miehes osallistuis kuinka paljon.