Työyhteisössäni ihmetellään nuoria äitejä

Jokainen tekee omat valintansa. 

Jokainen tyylillään, minä sain esikoiseni 24v ja kuopuksen 26 v, olin hyvin iloinen kun täytin 40 v ja minulla oli jo isot lapset ja elämä helppoa. Alkoi uusi nuoruus. Sopi erinomaisesti myös urankehitykseen. Sain ekan vakituisen työpaikkani opintojen ollessa loppusuoralla, silloin oli ura niin alussa, että oli helppo pitää äippälomat, kun urakehitys pääsi kunnolla vauhtiin, olisin pudonnut leikistä, jos olisin lapsia alkanut vasta sitten pykäämään. Enkä tarkoita mitään työnantajan syrjintää, mutta sen huomasi, että minä etenin ja ylenin paljon nopeammin kuin ne työkaverit, jotka vasta 35 v alkoivat lastenhankintaan. 

Tuo on vain vastaus siihen, kun sinä kummastelet, miksi eläkkeelle lähtevä 4 lapsen äiti ei intoile lapsenlapsien hoitamisesta vaan toteaa, että ei ole vielä mummoksi kiirettä. Älä arvostele muita!

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tyylillään, minä sain esikoiseni 24v ja kuopuksen 26 v, olin hyvin iloinen kun täytin 40 v ja minulla oli jo isot lapset ja elämä helppoa. Alkoi uusi nuoruus. Sopi erinomaisesti myös urankehitykseen. Sain ekan vakituisen työpaikkani opintojen ollessa loppusuoralla, silloin oli ura niin alussa, että oli helppo pitää äippälomat, kun urakehitys pääsi kunnolla vauhtiin, olisin pudonnut leikistä, jos olisin lapsia alkanut vasta sitten pykäämään. Enkä tarkoita mitään työnantajan syrjintää, mutta sen huomasi, että minä etenin ja ylenin paljon nopeammin kuin ne työkaverit, jotka vasta 35 v alkoivat lastenhankintaan. 

Samat kokemukset minulla, nuorena tein, olen nyt 44 v ja lapseni ovat jo aikuisia esikoinen jo 20 v, ai että minä nautin, en enää jaksaisi vauvavalvomisia ja sitä kaikkea, nuorena se meni omalla painollaan. 

Oikeastiko tuon ikäistä pidetään lapsena? En ole ikinä moiseen törmännyt. Olen saanut lapseni 21v, 24v ja 26v. Olen nyt 45v ja kaikki lapset ovat täysikäiset. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vain vastaus siihen, kun sinä kummastelet, miksi eläkkeelle lähtevä 4 lapsen äiti ei intoile lapsenlapsien hoitamisesta vaan toteaa, että ei ole vielä mummoksi kiirettä. Älä arvostele muita!

En arvostelekaan, mutta työkaverini arvostelee nuoria äitejä, kuten kerroin. "Hui kauhee, se on niin nuori..." ... Täytyy sanoa, että hieman loukkaannuin tuosta teiniäiti kommentista. 23-vuotiaana olen kyennyt päättämään itse omista asioistani. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vain vastaus siihen, kun sinä kummastelet, miksi eläkkeelle lähtevä 4 lapsen äiti ei intoile lapsenlapsien hoitamisesta vaan toteaa, että ei ole vielä mummoksi kiirettä. Älä arvostele muita!

Minä tulin mummoksi vasta 66 v ja tämä on raskasta, 10 vuotta sitten olisi ollut paljon helpompaa. Rakkaita ovat mutta voi luoja kuinka olen väsynyt kun hoitamasta tulen, kaikki vanhana mummuksi tulleet kaverini sanovat samaa. Omat tein nuorena, äitini ja anoppini olivat siis paljon minua nuorempia mummuja ja he jaksoivat aivan erilailla. Monella on jo tässä iässä pientä kremppaakin, kysyy jaksamista touhuta pienten kanssa. Lisäksi usein mietin ehdinkö nähdä lapsenlasteni aikuistumista, ajatus tekee minusta surullisen. Omat vanhempani saivat nähdä kuin lapset kasvoivat aikuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko tuon ikäistä pidetään lapsena? En ole ikinä moiseen törmännyt. Olen saanut lapseni 21v, 24v ja 26v. Olen nyt 45v ja kaikki lapset ovat täysikäiset. 

Mulla täsmälleen samassa iässä saadut lapset. :) elämä on hyvää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vain vastaus siihen, kun sinä kummastelet, miksi eläkkeelle lähtevä 4 lapsen äiti ei intoile lapsenlapsien hoitamisesta vaan toteaa, että ei ole vielä mummoksi kiirettä. Älä arvostele muita!

En arvostelekaan, mutta työkaverini arvostelee nuoria äitejä, kuten kerroin. "Hui kauhee, se on niin nuori..." ... Täytyy sanoa, että hieman loukkaannuin tuosta teiniäiti kommentista. 23-vuotiaana olen kyennyt päättämään itse omista asioistani. 

Niin, sinä kauhistelit vähän ennen tuota kommenttia, että sinullahan on 4 lasta, miksi ihmeessä et halua olla mummo. Kyllä 65v ikäinen on tarpeeksi vanha päättämään omista asioistaan ja lapsensa tarpeeksi aikuisia päättämään omasta lisääntymisestään eikä tekemään lasta mummoa varten.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tyylillään, minä sain esikoiseni 24v ja kuopuksen 26 v, olin hyvin iloinen kun täytin 40 v ja minulla oli jo isot lapset ja elämä helppoa. Alkoi uusi nuoruus. Sopi erinomaisesti myös urankehitykseen. Sain ekan vakituisen työpaikkani opintojen ollessa loppusuoralla, silloin oli ura niin alussa, että oli helppo pitää äippälomat, kun urakehitys pääsi kunnolla vauhtiin, olisin pudonnut leikistä, jos olisin lapsia alkanut vasta sitten pykäämään. Enkä tarkoita mitään työnantajan syrjintää, mutta sen huomasi, että minä etenin ja ylenin paljon nopeammin kuin ne työkaverit, jotka vasta 35 v alkoivat lastenhankintaan. 

Allekirjoitan joka sanan, osa työkavereistani on ollut jopa katkeria minulle, kun sain ylennyksiä ja palkkakehitys on ihan mukavaa. Eihän se saisi vaikuttaa, mutta siitä huolimatta vaikuttaa jos vaativissa tehtävissä joudut olemaan usein pois ja jäät muutamaksi kuukaudeksi vauvan tekoon. Näin ainakin meillä. 

Miksi joku jaksaa jauhaa siitä kuka missäkin iässä saa lapset ? Onko aika koskaan oikea kenenkään mielestä joka arvostelee? Mikä näiden ihmettelijöiden mielestä on se oikea ikä?!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vain vastaus siihen, kun sinä kummastelet, miksi eläkkeelle lähtevä 4 lapsen äiti ei intoile lapsenlapsien hoitamisesta vaan toteaa, että ei ole vielä mummoksi kiirettä. Älä arvostele muita!

En arvostelekaan, mutta työkaverini arvostelee nuoria äitejä, kuten kerroin. "Hui kauhee, se on niin nuori..." ... Täytyy sanoa, että hieman loukkaannuin tuosta teiniäiti kommentista. 23-vuotiaana olen kyennyt päättämään itse omista asioistani. 

Niin, sinä kauhistelit vähän ennen tuota kommenttia, että sinullahan on 4 lasta, miksi ihmeessä et halua olla mummo. Kyllä 65v ikäinen on tarpeeksi vanha päättämään omista asioistaan ja lapsensa tarpeeksi aikuisia päättämään omasta lisääntymisestään eikä tekemään lasta mummoa varten.

Mitä selität?

Mä teen sen ihan tahallani Työkaverini on saanut ekan lapsena 23 vuotiaana ja elänyt 20 vuotta lapsiperhe-elämää.Osaa katsoa maailmaa vain perheellisen näkökulmasta.

Mä oon 40 ja juuri kukaan ikäiseni lähipiirissäni ei ole saanut lapsia ja muutamalla harvalla on alle kouluikäinen lapsi (ja heilläkin vain se yksi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tyylillään, minä sain esikoiseni 24v ja kuopuksen 26 v, olin hyvin iloinen kun täytin 40 v ja minulla oli jo isot lapset ja elämä helppoa. Alkoi uusi nuoruus. Sopi erinomaisesti myös urankehitykseen. Sain ekan vakituisen työpaikkani opintojen ollessa loppusuoralla, silloin oli ura niin alussa, että oli helppo pitää äippälomat, kun urakehitys pääsi kunnolla vauhtiin, olisin pudonnut leikistä, jos olisin lapsia alkanut vasta sitten pykäämään. Enkä tarkoita mitään työnantajan syrjintää, mutta sen huomasi, että minä etenin ja ylenin paljon nopeammin kuin ne työkaverit, jotka vasta 35 v alkoivat lastenhankintaan. 

Samat kokemukset minulla, nuorena tein, olen nyt 44 v ja lapseni ovat jo aikuisia esikoinen jo 20 v, ai että minä nautin, en enää jaksaisi vauvavalvomisia ja sitä kaikkea, nuorena se meni omalla painollaan. 

Tuota munkin työkaveri jauhaa.Mä sain esikoiseni 41-vuotiaana eikä tippaakaan oo ikävä sitä vapautta,jolla hän keulii.Sainhan vapaan aikuisen ihmisen elämästä yli 20 vuotta.

Tämän palstalta on monesti voinut havaita, että  lapsen ei voi saada kuin aina jonkun mielestä väärään aikaan, joko on liian nuori tai sitten liian vanha saamaan jälkikasvua.   ja samalla osa ummistaa silmänsä ja tukkii korvansa vai miten on muutoin selitettävissä  etteivät ymmärrä. että kaikki onnistu saamaan ensimmäsitäkään lasta vaikka apuna ja tukena olisi useampikin taho ja keino.

Olisikin parasta, että he, joilla on mahdollsiuus saada biologisesti lapsi(a) saisivat itse päättää ja valita ovatko valmiita ja halukkaita synnyttämään vai eivät ilman, että heitä painostetaan tai odotetaan selitystä sille, miksi ovat halunneet synnyttää tai miksi eivät ole synnyttäneet. 

Uskovainen mies

En ole itse ainakaan koskaan kuullut, että olisin ollut nuori äiti.

Olin 21v, 22v, 25v ja 26v kun lapseni syntyivät. Nyt olen jo melkein 60v ja on ollut kiva touhuta lastenlapsien kanssa ja nähdä heidän kasvavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tyylillään, minä sain esikoiseni 24v ja kuopuksen 26 v, olin hyvin iloinen kun täytin 40 v ja minulla oli jo isot lapset ja elämä helppoa. Alkoi uusi nuoruus. Sopi erinomaisesti myös urankehitykseen. Sain ekan vakituisen työpaikkani opintojen ollessa loppusuoralla, silloin oli ura niin alussa, että oli helppo pitää äippälomat, kun urakehitys pääsi kunnolla vauhtiin, olisin pudonnut leikistä, jos olisin lapsia alkanut vasta sitten pykäämään. Enkä tarkoita mitään työnantajan syrjintää, mutta sen huomasi, että minä etenin ja ylenin paljon nopeammin kuin ne työkaverit, jotka vasta 35 v alkoivat lastenhankintaan. 

Samat kokemukset minulla, nuorena tein, olen nyt 44 v ja lapseni ovat jo aikuisia esikoinen jo 20 v, ai että minä nautin, en enää jaksaisi vauvavalvomisia ja sitä kaikkea, nuorena se meni omalla painolla

Tämä! Näin yli 40v vanhempana sitä on myös rakentanut identiteettinsä ihan muulle pohjalle kuin sille,että on äiti.Eikä siihen tuu mitään jyrkkää muutos.Eli silleen huvittaa nää, joille lasten aikuistuminen on asia,joka kokonaisvaltaisesti muuttaa elämän.Oma elämä ei nyt lapsen myötä ees oo jyrkästi muuttunut,toki siksikin,että on vain yksi lapsi enkä enempää haluakaan.