Kun ystävä lopettaa yhteydenpidon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, minkä toinen kokee ystävyydeksi, on toiselle kaveruutta tai tuttavuutta, sellaista kepeää ajanviettoa ja joku, jonka kanssa kerran, pari vuodessa käydä elokuvissa tai keikalla. Siksi on hankala lopettaa ystävyyttä, jota ei ole koskaan kokenut, mutta on vaikea saada loppumaan sen ystävyydestä hekumoivan yhteydenottoja, vaikka elämäntilanteet ovat muuttuneet.

Tämä. Mussa varmaan on joku valuvika, mutta en ole kiinnostunut ystävyydestä kenenkään kanssa. Haluan viettää suurimman osan ajastani yksin olematta tilivelvollinen kenellekään, en koe tarvetta avautua elämäni kaikista asioista enkä ole kiinnostunut kuuntelemaan kenenkään huolia ja murheita. Kavereita voidaan olla, mutta siihen se saa jäädäkin ja jos ei kelpaa, niin se ei ole mun ongelma.

No nyt tuli asiaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, minkä toinen kokee ystävyydeksi, on toiselle kaveruutta tai tuttavuutta, sellaista kepeää ajanviettoa ja joku, jonka kanssa kerran, pari vuodessa käydä elokuvissa tai keikalla. Siksi on hankala lopettaa ystävyyttä, jota ei ole koskaan kokenut, mutta on vaikea saada loppumaan sen ystävyydestä hekumoivan yhteydenottoja, vaikka elämäntilanteet ovat muuttuneet.

Tämä. Mussa varmaan on joku valuvika, mutta en ole kiinnostunut ystävyydestä kenenkään kanssa. Haluan viettää suurimman osan ajastani yksin olematta tilivelvollinen kenellekään, en koe tarvetta avautua elämäni kaikista asioista enkä ole kiinnostunut kuuntelemaan kenenkään huolia ja murheita. Kavereita voidaan olla, mutta siihen se saa jäädäkin ja jos ei kelpaa, niin se ei ole mun ongelma.

No nyt tuli asiaa!

Olet kuin minä. En jaksa enkä välitä kovin tiiviistä yhteydestä kenenkään kanssa. En kaipaa tivaamista ja kiukuttelua kuinka usein pitäisi nähdä, enkä halua selittää tekemisiäni tai tekemättä jättämisiä muille. Näitäkin henkilöitä on elämässäni yrittänyt olla.

En välitä vatvoa asioitani tai toisten asioita kovin pitkälle. Varsinkaan silloin, ku  joku valittaa vain valittamisen ilosta, mutta ei tee asialle mitään. Inhoan myös utelemista. Ihmisistä saa paljon tietoa, kun vain itse malttaa kuunella.

Silloin kun näen jotain henkilöä, toivon että se tapaminen on melko mutkatonta, ilman turhia odotuksia toiselle. Viihdyn oikein hyvin itsekseni ja omaan kyllä ihan tarpeeksi hyvät sosiaaliset taidot tullakseni toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja työelämässä. Eri asia on nautinko aina siitä kaikesta. Minua ei haittaa, vaikka näkisin mukavaa kaveria vain kerran tai kaksi vuodessa. Tätä tapahtuu. Se tapaaminen on kuitenkin kiva ja keskitymme muuhun kuin siihen, kuka otti viimeksi yhteyttä vai ottiko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se vain elämässä menee välillä eri suuntiin 

 

 

 

Totta kai, mutta miksi sitä ei voi reilusti sanoa ettei enää saa ystävyydestä sitä mitä aiemmin tai ei enää jaksa / halua olla yhteyksissä kuten tähän asti. Miksi se pitää raukkamaisesti / lapsellisesti vaan lakata vastaamaan puhelimeen ja viesteihin kun asian voisi päättää ihan kuin aikuinen ihminen. Eikö se olisi itsellekin helpompaa katkaista ne välit kerrasta ja asiallisesti?

Yleensä tätä on yritetty kohteliaasti ja ystävällisesti, mutta kun toinen ei suostu ymmärtämään, että "nyt kun meillä on lapsi ja olen töiden lisäksi opiskelemassa lisää, niin aika on kortilla" -jutustelu tarkoittaa sitä, että tässä hetkessä minulla ei ole

Onko tuo nyt niin väärässäkään syytöksissään ollut mutta eipä sen ääneen sanomisellakaan mitään oikein saavuta. Nämä huonot mukaystävät kannattaa vaan yrittää unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, minkä toinen kokee ystävyydeksi, on toiselle kaveruutta tai tuttavuutta, sellaista kepeää ajanviettoa ja joku, jonka kanssa kerran, pari vuodessa käydä elokuvissa tai keikalla. Siksi on hankala lopettaa ystävyyttä, jota ei ole koskaan kokenut, mutta on vaikea saada loppumaan sen ystävyydestä hekumoivan yhteydenottoja, vaikka elämäntilanteet ovat muuttuneet.

Tämä. Mussa varmaan on joku valuvika, mutta en ole kiinnostunut ystävyydestä kenenkään kanssa. Haluan viettää suurimman osan ajastani yksin olematta tilivelvollinen kenellekään, en koe tarvetta avautua elämäni kaikista asioista enkä ole kiinnostunut kuuntelemaan kenenkään huolia ja murheita. Kavereita voidaan olla, mutta siihen se saa jäädäkin ja jos ei kelpaa, niin se ei ole mun ongelma.

Silloin kun näen jotain henkilöä, toivon että se tapaminen on melko mutkatonta, ilman turhia odotuksia toiselle. Viihdyn oikein hyvin itsekseni ja omaan kyllä ihan tarpeeksi hyvät sosiaaliset taidot tullakseni toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja työelämässä. Eri asia on nautinko aina siitä kaikesta. Minua ei haittaa, vaikka näkisin mukavaa kaveria vain kerran tai kaksi vuodessa. Tätä tapahtuu. Se tapaaminen on kuitenkin kiva ja keskitymme muuhun kuin siihen, kuka otti viimeksi yhteyttä vai ottiko. 

Joo. Maku menee siinä vaiheessa, kun aletaan kyselemään, että mikäs on kun et oo ollu yhteydessä.