Lue keskustelun säännöt.
Miksi minulla ei ole oikein tunteita enää? Siis voimakkaita. Edes läheisen kuolema ei enää oikein tunnu enkä jaksa miettiä asiaa.
11.08.2024 |
Olen alle 30v. Monenlaisesta yrittänyt selvitä vuosien aikana ja ennen olin todella tunteellinen sekä herkkä. Musiikki, laulujen sanat sytytti henkiin ja aina oli jotain tunteellista meneillään, hyvässä ja pahassa. Elin aikalailla täydesti tunteella vaikka näin jälkikäteen olisi voinut montaa asiaa himmata tai jättää tekemättä.
No, jokatapauksessa nykyään olen jotenkin mieleltäni kuihtunut. Pysähdyksissä ja uupunut. Tätä ollut jo muutaman vuoden. Mitä nyt olen yrittänyt alkoholilla saada tunteita esiin että edes jokin tuntuisi joltain. Olen vain häpäissyt itseni.
En sano että näin olisi hyvä olla. Oikeastaan rintaa ahdistaa ja on tukala sekä todella väsynyt olo. En kuitenkaan jaksa välittää oikein enää. Meen vain ja teen jotain mutta en oikein elä. Kaikki on niin raskasta ja haluaisi lähinnä olla yksin eikä juuri mikään kiinnosta.
Läheiseni kuoli. Itkin kyllä kuukauden, surin toisen ja sitten se vain on enää asia joka tapahtui. Mutta koska kyseessä on todella läheinen ihminen niin ihmettelen välillä miten helppoa minulle loppupeleissä poismeno oli. Tai sitten tämä on vain normaalia aikuistumista ja tosiasioiden hyväksymistä.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kuulostaa ihan normaalilta, mutta ehkä olet stressaantunut ja hiukan masentunut, jos tuntuu, että tunteesi ovat turtuneet?
Itse itkin rakkaan lemmikkini kuolemaa lähes päivittäin viikkoja ennen kuin se tapahtui ja kuukauden ajan kuoleman jälkeen. Vieläkin nousee kyyneleet silmiin, kun sitä ajattelen, mutta ajan kanssa suru haihtuu pois ja elämä jatkuu, ja se kaikki on aivan normaalia.
Jos on loppuunpalanut, ylirasittunut tai hyvin stressaantunut, niin noin voi käydä. Ihminen varmaan tunteensa kuolettamalla suojelee tiedostamattaan itseään. Itselläni oli perheessä kuolemantapaus, seksuaalista ahdistelua työpaikalla, johon esimies ei ilmoittamisesta huolimatta puuttunut, kun ahdisteluja oli kaverinsa ja tuon vuoksi oli todella raskasta töissä. Ensin itkin joka päivä vuoden ajan läheiseni kuolemaa. Sitten olin monta vuotta itkemättä mitään ja kovetuin. Nyt olen taas palannut normaaliin olotilaan, eli itken surullisia asioita ym. Paluun normaaliin mahdollisti esimiehen vaihtuminen ja ahdistelijan lähteminen työpaikalta.