Jos lapsesi kuolee niin oletko enää äiti? ja onko sinulla enää lasta?
Vai sanotko, että ei ole lapsia kysyttäessä. Mikä antaa susta väärän kuvan..
Tai jos sulla on 2 lasta ja toinen kuolee niin sanotko, että sulla on vain 1 lapsi?
Kommentit (17)
Yleensä sanon, että on kaksi lasta, koska tuntuisi tyhmältä ruveta puolitutuille tai jossain small talk -tyylisessä tilanteessa selittelemään, että kolme, mutta yksi on kuollut. Läheisemmät tietenkin kyllä tietävät.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sanon, että on kaksi lasta, koska tuntuisi tyhmältä ruveta puolitutuille tai jossain small talk -tyylisessä tilanteessa selittelemään, että kolme, mutta yksi on kuollut. Läheisemmät tietenkin kyllä tietävät.
Okei
Sanoisin kuinka monta lasta mulla on vaikka joku olisikin kuollut. Olen aina myös kuolleenkin lapsen äiti. Tottakai.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin kuinka monta lasta mulla on vaikka joku olisikin kuollut. Olen aina myös kuolleenkin lapsen äiti. Tottakai.
Niin mutta sulla ei siis ole kuollutta lasta? Noin minäkin ajattelin aiemmin, ja alussa toiminkin. Mutta sitten kun on tarpeeksi monta kertaa sanonut, että kolme, mutta yksi on kuollut. Tai sanonut, että kolme on, sitten kun vain kaksi lasta on siinä näkyvillä (jossain juhlissa tms) ja aletaan kysellä, että missä kolmas ja vastaan, että kuollut. Ihmisten reaktiot ei ole kivoja, keskustelu tyrehtyy heti, tulee yleensä tyrmistynyt hiljaisuus ja siitä on enää vaikea jatkaa. Olen pilannut juhlatunnelman. Yleensä ne juttelemaan tulleet häipyvät mahdollisimman pian siitä jollain tekosyyllä. Siksi nykyään en mainitse tällaisissa tilanteissa kuollutta lastani. t tuo aiempi jolla 2 elävää ja 1 kuollut lapsi
En ole enää äiti jos lapsi kuolee. Äitiys on sen jälkeen muisto. Mielen tulisi adaptoitua fyysisen todellisuuden muutoksiin, toki se voi ottaa aikansa mutta näin se vaan on
Olen kuolleen lapsen äiti. Minulla on yksi elävä ja yksi kuollut lapsi.
Vierailija kirjoitti:
En ole enää äiti jos lapsi kuolee. Äitiys on sen jälkeen muisto. Mielen tulisi adaptoitua fyysisen todellisuuden muutoksiin, toki se voi ottaa aikansa mutta näin se vaan on
Oletpas. Palataan asiaan sitten kun lapsesi kuolee.
Mulla on kolme lasta, joista yksi on kuollut. Jos tästä joku järkyttyy, niin siinähän järkyttyy. Kuollutkin lapsi on osa mun elämääni, edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin kuinka monta lasta mulla on vaikka joku olisikin kuollut. Olen aina myös kuolleenkin lapsen äiti. Tottakai.
Niin mutta sulla ei siis ole kuollutta lasta? Noin minäkin ajattelin aiemmin, ja alussa toiminkin. Mutta sitten kun on tarpeeksi monta kertaa sanonut, että kolme, mutta yksi on kuollut. Tai sanonut, että kolme on, sitten kun vain kaksi lasta on siinä näkyvillä (jossain juhlissa tms) ja aletaan kysellä, että missä kolmas ja vastaan, että kuollut. Ihmisten reaktiot ei ole kivoja, keskustelu tyrehtyy heti, tulee yleensä tyrmistynyt hiljaisuus ja siitä on enää vaikea jatkaa. Olen pilannut juhlatunnelman. Yleensä ne juttelemaan tulleet häipyvät mahdollisimman pian siitä jollain tekosyyllä. Siksi nykyään en mainitse tällaisissa tilanteissa kuollutta lastani. t tuo aiempi jolla 2 elävää ja 1 kuollut lapsi
Juuri tämän takia sinun kannattaakin mainita myös se kuollut lapsi. Keskustelu tyrehtyy mutta saavatpahan ihmiset ajattelemisen aihetta ja ehkä oppivat jotain. Olen mielelläni ilonpilaaja. Mieluummin se kuin surunpilaaja.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sanon, että on kaksi lasta, koska tuntuisi tyhmältä ruveta puolitutuille tai jossain small talk -tyylisessä tilanteessa selittelemään, että kolme, mutta yksi on kuollut. Läheisemmät tietenkin kyllä tietävät.
Voit tarvittaessa tarkentaa. Small talk ei ole tärkeää. Big talk on, mutta siihen ihmiset eivät kykene.
Kysymys kannattaa esittää jokaiselle kuolleen lapsen äidille ja isälle. Kerro sitten mitä he vastasivat!
Suosittelen käymään esim. lapsikuolemaperheiden vertaistukijärjestö Käpy ry:n tilaisuuksissa. Voit saada turpaasi.
Mihin se äitiys katoasii jos lapsi kuolee? - Äitiys vain on silloin erilaista. Mutta kun on tullut äidiksi, niin ei äitiys varsinaisesti katoa se vain muuttaa muotoaan ja on erilaist aeiaikoina ja eri elämänvaiheessa riippumatta siitä elääkö lapsi rinnalla vai ei., - Tai näin minä ajattelen.
Uskovainen mies
Itse sanon, että on kaksi lasta. Kolmas on siis kuollut. En ole samaa mieltä tuosta, että pitäisi aina ja joka paikassa tuoda esille, että yksi lapsista on kuollut. Ei siinä ole kyse vieraiden ihmisten tunteiden suojelemisesta vaan omieni. Kun on ollut vuosia henkisesti kuollut itsekin ja viimein pelastautunut takaisin elämään, ei välttämättä jaksa joka paikassa aloittaa kertomaan kaikkea alusta.
Minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa sanoa ääneen niitäkin asioita, joista joidenkin mielestä pitäisi vaieta. Mutta tosiasia on, että jos tuon ilmi että minulla on kaksi elävää ja yksi kuollut lapsi, ei kukaan enää kiinnitä huomiota niihin eläviin vaikka he seisoisivat vieressä. Itse haluan viimein keskittyä eniten heihin ja toivon, että muutkin tekevät niin. Kyllä tuon sen kuolleenkin lapsen esille jossain kohtaa, kun se on tilanteeseen sopivaa. Mutta elämä on kuitenkin eläville. Vuosia ei siltä tuntunut, nyt onneksiviimein tuntuu.
Usein tätä kuitenkin kysytään