Hei Ap

Kuulostaa tutulta tuo uupumus, vaikka en yksinhuoltaja olekaan. Mutta parisuhdeongelmia on riittänyt vaikka muille jakaa näinä kuluneina vuosina, ja ne ovat hyvin raskaita juttuja nekin.



Lapsesi ovat vielä niin pieniä, että tarvitsevat paljon sitä perushoitoa. Itselläni on kanssa kaksi lasta, 4 vuoden ikäerolla tosin. Toinen on jo koululainen, toinenkin jo päiväkodissa isojen ryhmässä.



Mutta kun pienempi oli 1-2 vuotias, ja isompikin aika pikkuinen, niin oli todella raskasta. Omaa aikaa ei ollut yhtään käytänössä, ja masennuin. Monesti ajattelin aika kamalia ajatuksia, mutta ajatuksista on onneksi pitkä matka tekohin.



Nyt hieman jo helpottaa, omaa aikaa on edelleen vähän, varsinkin kun meillä ei ole mitään turvaverkkoja. Isovanhemmat asuvat kaikki 700 km päässä...



Itsekin olen käyttänyt mielialalääkkeitä pahimpina aikoina, ja suosittelen niiden harkitsemista uudestaan, jos olo on huono ja masentaa.



Nykyään äitiys on tosi vaativaa tässä kiireisessä yhteiskunnassa, jossa pitäisi ehtiä tekemään tuhat ja yksi asiaa VAIKKA on lapsia. Ennen ei ollut ihan näin kiire.. ja ihmiset asuivat lähempänä sukulaisiaan. Itsekin asuisimme, jos töitä olisi. Vaan eipä ole siellä, mistä lähdimme.



Tsemppiä AP! Koeta jaksaa, ja ihan varmasti helpottaa kun aikaa kuluu. Koeta pitää rutiineista kiinni, ja olla tiukka, se kantaa myöhemmin.