Tiesin yhteenmuuttaessa että puolisolla on ADHD mutta en tiennyt että arjen hallinta on näin leväperäistä

Sama se on muittenkin ihmistä häiritsevien tekijöiden kanssa. Toiset ihmiset ei halua tai pysty tekemään asian eteen mitään ja toisille on sit tärkeetä elää suht normaalia elämää.

Pyykit ja laskut on apn esimerkissä ainoot adhd:lla tyypilliset. Muut liittyy lähinnä siisteys käsitykseen tai vain siihen, mitä puolisosi haluaa syödä.

Tuttua...synnyin tuollaisiin oloihin. 

Vierailija kirjoitti:

Pyykit ja laskut on apn esimerkissä ainoot adhd:lla tyypilliset. Muut liittyy lähinnä siisteys käsitykseen tai vain siihen, mitä puolisosi haluaa syödä.

Sekava koti ja huonot ruokatottumukset ovat tyypillisiä adhd -ihmiselle. Ei kaikille, mutta monille.

Vierailija kirjoitti:

Aivan v*tun sietämätöntä pidemmän päälle ja mä sanon että lähde jo. Itse monen nepsyoireisen ystävänä ja (huom!!) exänä sanon että lähde koska tuollaiseen menoon palaa hermo ja suhde on pohjimmiltaan mahdoton koska luottamusta ei voi syntyä. Nepsyoireista pahin on ITSEKESKEISYYS ja on turha selittää että voi kun kyllä mä haluaisin ottaa sinut huomioon mutta mutta mutta. Teot puhuu enemmän kuin sanat, niin elämä vaan toimii, ja kun pettymykset kasaantuu ja yksinäisyys kasvaa, kuolee rakkauskin.

Nepsyn kanssa elämä on pelkkää sekoilua ja sä jäät vaille kaikkea sitä tukea ja huomiota, minkä suhteessa tarvitset ja ennen kaikkea ansaitset! Elämä on aluksi noiden sekopäiden kanssa hauskaa ja romanttista mutta kun hyperfokus siirtyy sinusta ja seksistä seuraavaa Mihin Tahansa Asiaan, sä olet pelkkä rasite. 

Ja sit vielä sellainen juttu, että kaikki nepsyoireiset, jotka vaatii että heitä pitäisi ymmärtää (!!!???) ja

esitän sinulle vastakysymyksen, että miksi yhteiskunnan ja perheiden pitäisi sitten toimia sinun tavallasi?

Ymmärrän pettymyksen tuoman äärisubjektiivisen näkökulman nepsyyteen, mutta ei kaikki nepsyt tuollaisia ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan v*tun sietämätöntä pidemmän päälle ja mä sanon että lähde jo. Itse monen nepsyoireisen ystävänä ja (huom!!) exänä sanon että lähde koska tuollaiseen menoon palaa hermo ja suhde on pohjimmiltaan mahdoton koska luottamusta ei voi syntyä. Nepsyoireista pahin on ITSEKESKEISYYS ja on turha selittää että voi kun kyllä mä haluaisin ottaa sinut huomioon mutta mutta mutta. Teot puhuu enemmän kuin sanat, niin elämä vaan toimii, ja kun pettymykset kasaantuu ja yksinäisyys kasvaa, kuolee rakkauskin.

Nepsyn kanssa elämä on pelkkää sekoilua ja sä jäät vaille kaikkea sitä tukea ja huomiota, minkä suhteessa tarvitset ja ennen kaikkea ansaitset! Elämä on aluksi noiden sekopäiden kanssa hauskaa ja romanttista mutta kun hyperfokus siirtyy sinusta ja seksistä seuraavaa Mihin Tahansa Asiaan, sä olet pelkkä rasite. 

Ja sit vielä sellainen juttu, että kaikki nepsyoireiset, jotka v

No minä sanon sinua itsekeskeiseksi. Sellaiselta todella vaikutat.

Mä miettisin, että siinä sun valitsemassa henkilössä täytyy olla jotain tuttua piirettä. Onko sun omassa  suvussa adhd tuttu? Tai onko sinut lapsesta asti opetettu huolehtimaan muista.

Jos asia vaivaa, kannattaa keskustella. Ja miettiä olisiko joku  toinen parempi vaihtoehto sulle.

Olen itse diagnosoimaton adhd. Enkä jaksaisi jos joku läheinen koko ajan valittaisi elämän raskasta arkea kanssani. Onneksi olen ollut naimisissa ymmärtävän ihmisen kanssa reilut 20v.

Vierailija kirjoitti:

Aivan v*tun sietämätöntä pidemmän päälle ja mä sanon että lähde jo. Itse monen nepsyoireisen ystävänä ja (huom!!) exänä sanon että lähde koska tuollaiseen menoon palaa hermo ja suhde on pohjimmiltaan mahdoton koska luottamusta ei voi syntyä. Nepsyoireista pahin on ITSEKESKEISYYS ja on turha selittää että voi kun kyllä mä haluaisin ottaa sinut huomioon mutta mutta mutta. Teot puhuu enemmän kuin sanat, niin elämä vaan toimii, ja kun pettymykset kasaantuu ja yksinäisyys kasvaa, kuolee rakkauskin.

Nepsyn kanssa elämä on pelkkää sekoilua ja sä jäät vaille kaikkea sitä tukea ja huomiota, minkä suhteessa tarvitset ja ennen kaikkea ansaitset! Elämä on aluksi noiden sekopäiden kanssa hauskaa ja romanttista mutta kun hyperfokus siirtyy sinusta ja seksistä seuraavaa Mihin Tahansa Asiaan, sä olet pelkkä rasite. 

Ja sit vielä sellainen juttu, että kaikki nepsyoireiset, jotka vaatii että heitä pitäisi ymmärtää (!!!???) ja

Höpö höpö. Kaikkia joilla on tämä diagnoosi ei voi, eikä pidä, niputtaa samaan sakkiin. Itsekeskeisyys ei ole ADHD-oire, vaan se saattaa olla ihmisen luoteenpiirre.

 ADHD/ADD:n on saatavilla tehokasta apua. On aivan yksilön oma vika, jos ei sen luo hakeudu. Eivätkä ADHD/ADD-ihmiset eivät ole sekopäitä, mutta sekopäällä voi olla ADHD/ADD. 

On sitäpaitsi aivan eri asia olla toisille ilkkuva ja pahantahtoinen k*sipää, kuin tahattomasti kärsiä elämänhallinnan puutteista diagnoosin vuoksi.

Meillä se adhd - tyyppi rakastaa ruoanlaittoa ja siivousta. Ne luonnistuu suht hyvin. Remontointi ihan huippuluokkaa, paitsi ei niin määrätietoista (remontoidaan taloa sieltä täältä). Tavarat on kyllä epäjärjestyksessä kaapeissa. Astiakaapeissa saattaa olla kyniä ja papereita. Kahvitarvikkeet ja lääketarpeet sekaisin hyllyillä. Sukkia viidessä eri paikassa. Miljooina vaatteita ja kenkiä, kun tilailee niitä sieltä sun täältä. Muutenkin implussiivisia ostoksia. Onneksi talous on hyvällä mallilla. Ei kykene katsomaan elokuvia tai lukea kirjoja. Kaupassa käy, sujuu jokseenkin hyvin, tosin kaapissa viisi pussia samoja jauhoja jne. Jos pyydän, että tuo suklaapatukan, tuo 5 + muuta karkkia. 

Ei asuta yhdessä, ja hyvä niin. Tarvitsen välillä taukoa kaikesta säätämisestä. Rakastan kuitenkin häntä paljon. Enkä juuri tasoita tietä, mutta ohjaan tarvittaessa oikeaan suuntaan. Ehkä teidänkin olisi hyvä asua erillänne. Jaksaisit paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitäs nyt?

Kauppalista mukaan ja laskut suoraveloituksena. Kai se nyt lukea osaa ja sen verran keskittyä että jaksaa kaupasta etsiä aina seuraavan listalla olevan?

Mulla on yksi exä mille piti antaa aina lista mukaan ja vielä tekstiviesti perään, että tulee kaikki ostettua. Ja ihan itse pyysi tätä.

Niin, tämä on juuri sellaista ylimääräistä työtä ja tiensilottelua, jota joutuu puolison puolesta tekemään, mistä itse väsyn ja mitä en haluaisi joutua tekemään. Se on nepsyn vastuulla löytää toimivat työkalut elämässä selviämiseen, eikä niin, että puolison täytyy tehdä kauppalista, muistuttaa asiasta x, ja laittaa tavarat valmiiksi aamuksi. 

Eikö kauppalistat yleensäkin tehdä yhdessä ja anneta kauppaan lähtevälle mukaan?

Vai pitääkö sen siis vaan muistaa tai arvailla että mikäs rouvalle tällä kertaa sopisi?

Jos muuta ei ole niin kai jokainen ostaa sitä, millä itse menisi.

Olen adhd-nainen, enkä ole sotkuinen. Omiin maailmoihini unohdun kyllä helposti ja oon fyysisesti levoton, mikä ärsyttää monia. Ymmärrän etten olisi sopiva ihan jokaisen kumppaniksi.

Adhd vaikeuttaa monia asioita arjessa ja elämässä, mutta adhd-ihminen on kykenevä kuitenkin oppimaan. Arjen hallinnan oppiminen on vaan meille usein paljon hitaampaa ja enemmän toistoja vaativaa kuin muille ihmisille. Mutta adhd ei siis ole syy heittäytyä vaan laakereilleen ja kieltäytyä kotitöistä.

Ongelmaa on usein siinäkin, että miehiä ei kasvateta arjenhallintaan samalla tavalla kuin naisia. Ehkä siksi nämä ongelmat korostuu adhd-miehillä erityisen pahasti. Adhd + puutteet kasvatuksessa = kyvyttömyys hoitaa ja hallita omaa arkea

Tuokin on vähän väärin, että omia arjenhallinnan ongelmia tarkoituksella peitellään kumppanilta ennen yhteenmuuttoa. Onhan se vaikea ja nolo asia ottaa esille, mutta parempi olisi tunnustaa etukäteen, että hei mulla on muuten ongelmia siivoamisessa ja laskujen maksussa. Epäreilumpi se tilanne on sitten, jos kaikki lävähtää yllätyksenä kumppanin naamalle yhteenmuuton jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitäs nyt?

Kauppalista mukaan ja laskut suoraveloituksena. Kai se nyt lukea osaa ja sen verran keskittyä että jaksaa kaupasta etsiä aina seuraavan listalla olevan?

Mulla on yksi exä mille piti antaa aina lista mukaan ja vielä tekstiviesti perään, että tulee kaikki ostettua. Ja ihan itse pyysi tätä.

Niin, tämä on juuri sellaista ylimääräistä työtä ja tiensilottelua, jota joutuu puolison puolesta tekemään, mistä itse väsyn ja mitä en haluaisi joutua tekemään. Se on nepsyn vastuulla löytää toimivat työkalut elämässä selviämiseen, eikä niin, että puolison täytyy tehdä kauppalista, muistuttaa asiasta x, ja laittaa tavarat valmiiksi aamuksi. 

 

 

Eikö kauppalistat yleensäkin tehdä yhdessä ja anneta kauppaan lähtevälle mukaan?

V

Mutta kun neurotyypillisille on tyypillistä äärimmäisyyksiin menevä sopuisuus. Se on yhteisön koheesion kannalta pääosin hyvä asia, mutta voi myös johtaa tällaisiin absurdeihin tilanteisiin, jolloin ongelmia lakaistaan maton alle, kunnes homma kertakaikkiaan leviää käsiin.

olen add ja minulta hoituu kaikki kodin työt, jos vain saan tehdä ne vapaasti, ilman että toinen kyttää koko ajan selän takana tai muistuttelee tai holhoaa. Onneksi olen nainen, joten miehissä on ihan vain häviävän pieni osuus noita tyyppejä.

tänäänkin pesin perheen pyykit, kun aamulla nousin ylös sängystä: ensin pyykit koneeseen, sitten aamutoimet omassa rauhassa ja pikkuhiljaa heräillen, koira vaati minut lenkkiseurakseen (se pyytää aina välillä minua, välillä jotain muuta eikä suostu lähtemään uslos kuin sen kanssa, jota pyytää), mentiin lenkille, sen jälkeen molemmat söimme ja palasimme sänkyyn laiskottelemaan. Koneen lingottua olin jo tarpeeksi hereillä, joten kävin viemässä pyykit ulos ja siinä samalla vähän siistin pihaa ja leikin koiran kanssa.

En voisi elää suhteessa, jossa toinen alkaisi holhoamaan minua. meillä on sääntönä vain se, että kumpikaan ei koske toistensa tavaroihin, siivouspäivä on kerran viikossa, kumpikin saa päättää milloin siivoaa (eli käytännössä meillä sitten siivotaan kaksi kertaa viikossa, mikä on koirataloudessa erittäin hyvä asia). koirammekin osaa itse kantaa lelunsa lelulaatikkoon.

aikoinaan opettelin itselleni toimivan arjen enkä näe mitään syytä muuttaa sitä edes parisuhteessa. voidaan ihan hyvin elää näin.

Luulene, ttä yleensäkin naiset on parisuhteessa niitä motkottajia, että pitäisi siivota hänen halujensa ja tapojensa mukaan eikä voi hyväksyä sitä, että toinen tkee toisella tavalla, vaikka lopputulos olisi sama.

suosittelen ap:ta ottamaan puolison siivottomuuden ja arjen hankaluudet hänen kanssaan puheeksi ja antamaan hänelle vapauden itse keksiä miten asia ratkaistaan.. Vireystilalla on hirveästi merkitystä adhd:eilla. Siinä missä toinen voi imuroida vain aamulla, toinen voi tehdä sen vain yöllä jne.

En ymmärrä tuota siivousasiaa. Johan se järkikin sanoo, että kun siivotaan niin siihen kuuluu tietyt asiat ja imuroidaan koko asunto. Kyse on aikuisesta ihmisestä, jolla pitäisi olla järki keskittymiskyvyttömyydestä huolimatta.

Jännä, että adhd - ihmiset halutessaan pystyvät keskittymään mihin vain. 

Tosta en ole ihan samaa mieltä, että naiset ei vaan hyväksy miesten erilaisia tapoja tehdä kotitöitä. Se, että imuroi vasta, kun lattialla on pölymatto, ei ole mitään eri tavalla tekemistä, vaan tarpeellisten asioiden tekemättä jättämistä. Mut eihän tää koske pelkästään adhd-miehiä, vaan ihan kaiken kaikkiaan osa miehistä ei ymmärrä, että kotia täytyy ylläpitää ja siivota säännöllisesti. Kyllä he ihan hyvin tietää senkin, että suurin osa naisista ei halua elää paskaraitojen ja pölypallojen keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitäs nyt?

Kauppalista mukaan ja laskut suoraveloituksena. Kai se nyt lukea osaa ja sen verran keskittyä että jaksaa kaupasta etsiä aina seuraavan listalla olevan?

Mulla on yksi exä mille piti antaa aina lista mukaan ja vielä tekstiviesti perään, että tulee kaikki ostettua. Ja ihan itse pyysi tätä.

Niin, tämä on juuri sellaista ylimääräistä työtä ja tiensilottelua, jota joutuu puolison puolesta tekemään, mistä itse väsyn ja mitä en haluaisi joutua tekemään. Se on nepsyn vastuulla löytää toimivat työkalut elämässä selviämiseen, eikä niin, että puolison täytyy tehdä kauppalista, muistuttaa asiasta x, ja laittaa tavarat valmiiksi aamuksi. 

Tai päinvastoin. Itselläni on ADHD, mutta olen vuosien varrella kehittänyt omat systeemit joilla kaikki sujuu, eikä esim. yksikään lasku ole eläissäni ollut myöhässä (olen nyt keski-iässä). Sen sijaan mies (neurotyypillinen) on hajamielinen, huono organisoimaan asioita ja vähän laiska, joten kaikesta pitää muistuttaa ja vahtia ja tarkistaa jälkikäteen, siivoaminen on sinne päin ja aina tulee yllätyksenä vaikka olisi kyse viikoittain esim. aina samana päivänä tehtävästä asiasta. Laskuja hänen hoidettavakseen ei voi jättää lainkaan, pitää niiden hoitamista tärkeänä, mutta silti unohtaa. Ja kauppaan hänet voit lähettää vain niin, että olen tehnyt tarkan kauppalistan, jossa kaikki tuotteet on (tarvittaessa ulkonäkökuvailuineen) listattu tarkasti siinä järjestyksessä kuin ne ko. kaupassa tulevat hänelle vastaan. Metatyötä on ihan valtavasti. Ollaan sitten jaettu kotityöt niin, että hän hoitaa vähän enemmän noita fyysisiä hommia, koska minä joudun suunnittelemaan ja organisoimaan ihan kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Aika monella on mutta nuo jutut kyllä oppii hallitsemaan jos vaan haluaa vaikka ollaankin hajamielisia.

Lääkityskin auttaa oikeasti.

Minulla on ADHD, laskut maksan heti enkä edes odota eräpäivää. Mutta kaupassa käynti on oikeasti jopa lapun kanssa mahdotonta, katson kyllä lappua välillä jos se on edes mukana, mutta silti unohtuu tuotteita, olenkin jo suunnitellut, pari vuotta jo, että tilaisin ne ruoat ja kävisin vain hakemassa, mutta vielä suunnittelen ja saatan joskus jopa tehdä tuon, mutta sekin on oma työnsä kun keskittymis kyky on mitä on. Imuroinnin hoitaa joka päivä robotti, kun saatoin lähteä lenkille tai vain viemään jotain johonkin muualle ja imuri jäi siihen huutamaan. Mutta siistiä meillä on, kun siivoan joka päivä jotain joka jää kyllä vaiheeseen mutta mitä sitten 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitäs nyt?

Kauppalista mukaan ja laskut suoraveloituksena. Kai se nyt lukea osaa ja sen verran keskittyä että jaksaa kaupasta etsiä aina seuraavan listalla olevan?

Mulla on yksi exä mille piti antaa aina lista mukaan ja vielä tekstiviesti perään, että tulee kaikki ostettua. Ja ihan itse pyysi tätä.

Niin, tämä on juuri sellaista ylimääräistä työtä ja tiensilottelua, jota joutuu puolison puolesta tekemään, mistä itse väsyn ja mitä en haluaisi joutua tekemään. Se on nepsyn vastuulla löytää toimivat työkalut elämässä selviämiseen, eikä niin, että puolison täytyy tehdä kauppalista, muistuttaa asiasta x, ja laittaa tavarat valmiiksi aamuksi. 

Mielestäni jos kumppanin tukeminen ja auttaminen tuntuu "ylimääräiseltä työltä", "tiensilottelulta" ja asioilta, joita "et haluaisi joutua tekemään", joko et ole rakastunut kumppaniisi tai olet vain erittäin kylmäsydäminen, itsekeskeinen ja individualistinen ihminen. Kun elät itsellesi rakkaan ihmisen kanssa yhdessä, oletatko että molemmat hoitavat omat asiansa täysin yksin ilman toisen apua ja tukea? Miksi sitten asutte yhdessä? Eivätkö itselle rakkaan ihmisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on, ymmärtäminen, tukeminen, auttaminen ja huolehtiminen sinun mielestäsi kuulu parisuhteeseen? Ymmärrän kyllä, että toisesta huolehtiminen voi joskus olla vaikeaa ja väsyttävää, mutta jos sinulla ei ole halua huolehtia siitä ihmisestä, jota väität rakastavasi ja jonka kanssa olet itse tehnyt valinnan olla yhdessä, jokin on pahasti vialla. Rakkaus ei tarkoita sitä, että ollaan yhdessä vain kun se on mukavaa ja nautinnollista, rakkaus tarkoittaa sitä, että pysytään toisensa vierellä ja yhdessä selvitään vaikeista ja epämukavistakin asioista ja tilanteista. Jos haluat, että molemmilla on omalla vastuulla selvitä elämästä ja että molemmat tekevät omat asiansa yksin ilman toisen tukea tai apua, lopeta seurustelu ja elä yksin. Jos et halua huolehtia kumppanistasi, tämä ei ole rakkautta, tämä on vain itsekeskeistä halua jakaa pelkästään hyvät hetket jonkun kanssa. Säälin kumppaniasi syvästi. Lopeta tämä parisuhde, pelasta kumppanisi surulta. Suosittelisin, että niin pitkään kuin et tunne halua huolehtia toisesta ihmisestä ja koet sen pelkkänä "ylimääräisenä työnä", älä aloita uutta parisuhdetta äläkä missään nimessä hanki lapsia. Tai tapaa sellainen ihminen, joka ajattelee täysin kuten sinä, eikä halua huolehtia sinusta ja ajattelee sinusta huolehtimista "ylimääräisenä työnä". Silloin kummankaan teistä ei tarvitse huolehtia, tukea, tai auttaa toista ja voitte nauttia pelkästään hyvistä hetkistä. Ja älkää muuten muuttako ulkomaille, koska tällainen ajattelutapa on vain suomalaisilla ihmisillä. Ette pärjää missään muualla tällä tavalla.

ADHD-puoliso kävi minulla yli voimien. Minun tarpeitani ja toiveitani hän ei pystynyt huomioimaan, tuskin koskaan edes kuuntelemaan (minun asioitani). Hän tiedosti tämän itsekin, mutta ei halunnut hakea apua. Lähdin. 

Minä asuin joskus ADHD-miehen kanssa ja se oli kyllä aivan kaoottista. Hänellä toki saattoi olla muutakin ongelmaa liitännäisenä kuin ADHD. Tunsin olevani hänen huoltajansa ja köyhänä opiskelijana omakin talous kärsi hänen rahaongelmistaan. Ei ollut minkäänlaista elämänhallintaa hänellä.