ÄO 85 tai alle - uskaltaako lisääntyä?
Tietääkö täällä kukaan kuinka todennäköistä on, että jos toinen vanhempi on normaaliälyinen ja toisella diagnisoitu laaja-alaiset oppimisvaikeudet, niin miten suurella todennäköisyydellä heidän lapselleen tulee hankaluuksia ymmärtämisessä? Linkit artikkeleihin yms tervetulleita.
Tilanteeni on se, että olen 33-vuotias ja nyt alkaa olla viimeiset hetket miettiä tehdäkö lapsia vai ei, sillä hedelmällisyys tulee laskemaan todella paljon lähivuosina. Se on tietenkin haaveeni, mutta pelkään, että erityisvaikeuteni periytyy jälkipolvelle. Sitä samaa kohtaloa minkä olen läpikäynyt nuorena en toivo kenellekkään. Mieheni on normaaliälyinen, ei kirjaviisas, mutta hänellä on monia taitoja ja saa työstään hyvää palkkaa. Itse toimin kotona pienimuotoisena käsityöyrittäjänä. Normaaliin työhön minusta tuskin olisi ellei olisi jokin yksinkertainen tehtävä. Suvussani ei ole ketään samalla diagnoosilla, eikä he ulkoapäin vaikuta mitenkään omituisilta. Olenkin miettinyt, että olisiko matala äo:ni seurausta äidin traumaattisesta synnytyksestä. Sitä ei varmaan voi mistään geenitestistä selvittää, onko vika perimässä vai jossain muussa?
Kommentit (20)
Samaa mieltä kuin yllä, eli kannattaa hakeutua tutkimuksiin, ihan oman mielenrauhan takia, jotta saat selvyyttä mikä on aiheutunutta ja mikä ehkä periytynyttä.
Ei vain vaikea synnytys, mutta myös äidin raskausaikana kokema stressi, vaikeat olosuhteet tai parisuhdeongelmat tai väkivalta tutkitusti heijastuvat lapseenkin, esim neurologiaan, ADHD, AS jne.
No eihän noi älytestit kerro yhtään mitään. Jos kykenet elämään normaalia elämää ja hoidat työsi ja asiasi kunnialla, niin ihan paskaa nämä älykkyystesit? Miten pärjää elämässä? Kaikki tietämäni älykkäät ihmiset ovat umpihulluja ja tunnevammaisia.
Ei kannata lisääntyä. Olet tod.näk. loppuelämäsi kiinni lapsessa silloinkin kun olet jo eläkkeellä. Lapsiarki on normiperheessäkin haastavaa. Ota koira tai kissa.
Minuakin kiinnostaa sama asia. En valitettavasti tiedä onko periytyvää vai synnytyksestä johtuvaa. Suvussani on tällaista, mikä viittaisi periytyvyyteen, mutta synnytyksen aikainen hapenpuute on myös joissakin tapauksissa totta ja aivokuvista voi jotain ainakin päätellä.
Kannattaa miettiä myös siltä kannalta miten lapsen kasvatus onnistuisi, jos et pysty selviämään tavanomaisista työtehtävistä. Lapsen kasvattaminen on monin verroin haastavampaa.
Äidin lievä kehitysvamma on lapselle riski sitä kautta että suhde kääntyy jo varhain niin että lapsesta tulee äitinsä/isänsä huolehtija. Miehelläni oli näin, hänen normaaliälyinen isänsä kuoli varhain. Hän on koko elämänsä joutunut huolehtimaan äitinsä kaikki asiat, alaikäisestä. Pankki, verot ja toimeentulo, koska äiti ei ole voinut käydä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Onko palstalla jollakin yli 85?
Ap ainakin kirjoittaa paremmin kuin 99% palstalaisista.
Jos on huonot geenit niin ei kannata. Omassa suvussani on 20 yliopiston käynyttä eli omaan hyvät geenit.
Muistahan että mulla on matskua jossa haukut rasistisesti toista. Se lähtee leviämään niin voit päättää urasi.
Tuolla ulosannilla ja jäsennyskyvyllä olet kyllä älykkäämpi kuin suurin osa palstalaisista. Maksatko laskut ajoissa, et näänny nälkään jos joku ei ole laittamassa ruokaa, muistat lääkärikäynnit? Jos tuollaiset perusasiat osaat järjestää niin uskon että se riittää, vaikka et olisi pärjännyt esim. koulussa.
Millä perusteella ÄO:si on tuo, mikä taho mitannut? Onko sinulle jotain tukitoimia olemassa vai elätkö itsenäisesti?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös siltä kannalta miten lapsen kasvatus onnistuisi, jos et pysty selviämään tavanomaisista työtehtävistä. Lapsen kasvattaminen on monin verroin haastavampaa.
Äidin lievä kehitysvamma on lapselle riski sitä kautta että suhde kääntyy jo varhain niin että lapsesta tulee äitinsä/isänsä huolehtija. Miehelläni oli näin, hänen normaaliälyinen isänsä kuoli varhain. Hän on koko elämänsä joutunut huolehtimaan äitinsä kaikki asiat, alaikäisestä. Pankki, verot ja toimeentulo, koska äiti ei ole voinut käydä töissä.
Päätellen oman lapsemme perusteeella, on suhde kääntynyt vanhemman huolehtimiseksi jo 5-6v. ikäisestä, jolloin se tapahtui lapsenlapsen kanssa. Lapselle on pelottava kokemus elää vanhemman kanssa, joka ei ole henkisesti aikuisen tasolla.
Parisuhteelle lapsiperheaika on usein myös haastava. Siksikin jos oma tytär olisi vastaavassa tilanteessa, suosittelisin lapsen sijasta lemmikkiä. Sekin on perheenjäsen ja huolehdittava, mutta ei kuutenkaan samassa määrin kuin lapsi. Edellyttäen tietysti, että molemmat pidätte lemmikkieläimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko palstalla jollakin yli 85?
Ap ainakin kirjoittaa paremmin kuin 99% palstalaisista.
Sitä minäkin ihmettelin. Jos teksti ei ollut kaverin tai tekoälyn oikolukemaa, tekstin sisältöä on vaikea uskoa.
Oma ÄO 132
En jaksanut lukea aloitusta liian pitkä ja mulla on lukihäriö
Tylsä aloitus
Vierailija kirjoitti:
Tuolla ulosannilla ja jäsennyskyvyllä olet kyllä älykkäämpi kuin suurin osa palstalaisista. Maksatko laskut ajoissa, et näänny nälkään jos joku ei ole laittamassa ruokaa, muistat lääkärikäynnit? Jos tuollaiset perusasiat osaat järjestää niin uskon että se riittää, vaikka et olisi pärjännyt esim. koulussa.
Millä perusteella ÄO:si on tuo, mikä taho mitannut? Onko sinulle jotain tukitoimia olemassa vai elätkö itsenäisesti?
Ei tuollaisia diagnooseja tyhjästä tule. Anoppinikin osaa kirjoittaa ihan hyvää tekstiä, mutta ei silti selviä yksin mistään asiasta eikä ole koskaan saanut virallisia tukitoimia. Ilman omaisia nämä ihmiset ovat heitteillä.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla ulosannilla ja jäsennyskyvyllä olet kyllä älykkäämpi kuin suurin osa palstalaisista. Maksatko laskut ajoissa, et näänny nälkään jos joku ei ole laittamassa ruokaa, muistat lääkärikäynnit? Jos tuollaiset perusasiat osaat järjestää niin uskon että se riittää, vaikka et olisi pärjännyt esim. koulussa.
Millä perusteella ÄO:si on tuo, mikä taho mitannut? Onko sinulle jotain tukitoimia olemassa vai elätkö itsenäisesti?
Ongelmani siis on se, että en ole kehitysvammainen, mutta en myöskään normaaliälyinen, vaan jotain niiden välimaastossa. Diagnoosin sain kouluikäisenä, kun en pysynyt muiden oppilaiden perässä ennen erityisluokkaan siirtämistä. Kykenen itsenäiseen elämiseen, hoidan omat laskut ja raha-asiat itsenäisesti. Parinkympin alkuvaiheilla vielä tarvitsin vanhemmilta rahallista apua, mutta en ole pyytänyt apua vuosiin. Hoidan kaikki viralliset lomakkeet ja pankki/lääkärikäynnit itse ja kotona ruoat ja siivouksen. Eli perusasiat sujuu, mutta hahmottaminen ja asioiden ymmärtäminen on vaikeampaa kuin muille. Ap
Jos suvussasi tuo olisi yleistä, sanoisin, että mielummin lemmikki. Koska kuitenkin sanot, että suvussasi kenelläkään muulla ei ole, ja miehesi on normaaliälyinen, luultavammin geenilingossa odotusarvo on jossain 95-98 paikkeilla vaihdellen siitä toki molempiin suuntiin satunnaisuuden kautta. Sikäli tuossa tilanteessa voisin uskaltaa.
Geenitestillä asiaa ei voi selvittää, mutta synnytyksen hapenpuute voi olla taustalla. Tarkkaavaisuushäiriöt ja autismikirjon häiriöt ovat periytyviä.
Kannattaisi hakeutua kehitysvammalääkärin vastaanotolle keskustelemaan aiheesta. Hän voi tutkia tiedoistasi millaisesta riskistä diagnoosiesi kohdalla on kyse.
Hienoa vastuullisuuta sinulta miettiä asiaa lapsen kannalta! Kypsää ja viisasta.