Kärsin rumuudesta ihan valtavasti ja kelpaamattomuus tulee uniinkin

Älä kärsi. Kuolema vapauttaa meidät kaikesta kumminkin aikanansa.

Tuohon ei auta mikään muu kuin itsetunnon rakentaminen taitojen kautta. 

Naiset eivät ole milloinkaan niin rumia kuin miehet.

Itselläni oli tuota nuorena. Harmitti aina olla se ruma tyttö nättien porukassa. Semmoinen jolle korkeintaan säälistä välillä joku poika jutteli, mutta ei koskaan flirttimielessä. Lähinnä koska oli hyvin kasvatettu niin, että koki että se ypö yksinäinenkin pitää huomioida ja jotain small talkia vähän heittää, ettei toinen olisi niin yksin. Yläasteella paha kiusaaminen kaikesta ulkonäössäni. Hampaat, huulet, leuan muoto, nenä, "munapää", riipputissit, pömppömaha, kaulassa vuosirenkaita (joo, lapsesta asti), harmaat hiukset (mulla on aina ollut kasvojen ympärillä sellaisia enemmän naamakarvoja kuin hiuksia, jotka on ihan valkoisia ja sekoittuu hiuksiin ohimoilla). 

Mutta kyllä ajan myötä muihin asioihin keskittyminen vei tuon pois. Hyväksyin sen, että olen ruma, eikä sille mitään voi. Päätin keskittyä opintoihin, ja myöhemmin uraan. Ja harrastuksiin jotka kiinnostaa. Eipä sitä ulkonäköä ole juuri tullut ajateltua parikymppisen jälkeen. Miesystäviäkin on välillä ihan arjesta löytynyt rumuudesta huolimatta, töistä, agilitykentän laidalta jne. 

Nyt kun alan olla jo keski-ikäinen, niin siinä missä ennen nätimmät angstaa nuorekkaan ulkonäön katoamista, niin mulla ei ole mitään paineita. Ei ole ulkonäkö ollut koskaan mun vahvuus, joten ei se haittaa että se muuttuu. Oikeastaan ikä tasaa vähän: me rumat ei olla enää niin poikkeuksellisen rumia muiden joukossa, koska ne ennen kauniitkin rupsahtaa. 

Miksi annat pakit kaikille rumille miehille. Kaikille rumille naisisille on satoja rumia miehiä tarjolla kumppaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat pakit kaikille rumille miehille. Kaikille rumille naisisille on satoja rumia miehiä tarjolla kumppaniksi.

Ei minusta ole kiinnostuneita edes rumat, joten ei ole tarvinnut antaa pakkeja kenellekään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat pakit kaikille rumille miehille. Kaikille rumille naisisille on satoja rumia miehiä tarjolla kumppaniksi.

Ei minusta ole kiinnostuneita edes rumat, joten ei ole tarvinnut antaa pakkeja kenellekään.

Ap

Älä valehtele. Olen saanut pakit rumilta naisilta ja olet samanlainen nirso nainen.

Minulla on sama kuin sinulla ap. Olen lopettanut baareissa käynnin ja deittiapeissä roikkumisen, kun ei kukaan kiinnostu kuitenkaan. Ystävillä miehiä riittää ja minä olen ruma seinäruusu. Yritän hyväksyä yksinäisen loppuikäni ja keskittyä muihin asioihin elämässä kuin rumuuteeni. Ehkä hankin undulaatin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat pakit kaikille rumille miehille. Kaikille rumille naisisille on satoja rumia miehiä tarjolla kumppaniksi.

Ei minusta ole kiinnostuneita edes rumat, joten ei ole tarvinnut antaa pakkeja kenellekään.

Ap

Älä valehtele. Olen saanut pakit rumilta naisilta ja olet samanlainen nirso nainen.

Rumakin saa olla nirso. Rumakin saa olla haluamatta miestä. Ja varsinkin saa olla haluamatta juuri sinua, on katsos muitakin kriteereitä kuin ulkonäkö.

Itse en ole edes ruma, mutta siltikin vain kuvottavat papat kiinnostuu minusta. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole edes ruma, mutta siltikin vain kuvottavat papat kiinnostuu minusta. 

Papat juuri eivät tykkää rumista. Kun ei tarvitse.

Mä olen helvetin ruma, mutta onpa naureskeltaisi muilla. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli tuota nuorena. Harmitti aina olla se ruma tyttö nättien porukassa. Semmoinen jolle korkeintaan säälistä välillä joku poika jutteli, mutta ei koskaan flirttimielessä. Lähinnä koska oli hyvin kasvatettu niin, että koki että se ypö yksinäinenkin pitää huomioida ja jotain small talkia vähän heittää, ettei toinen olisi niin yksin. Yläasteella paha kiusaaminen kaikesta ulkonäössäni. Hampaat, huulet, leuan muoto, nenä, "munapää", riipputissit, pömppömaha, kaulassa vuosirenkaita (joo, lapsesta asti), harmaat hiukset (mulla on aina ollut kasvojen ympärillä sellaisia enemmän naamakarvoja kuin hiuksia, jotka on ihan valkoisia ja sekoittuu hiuksiin ohimoilla). 

Mutta kyllä ajan myötä muihin asioihin keskittyminen vei tuon pois. Hyväksyin sen, että olen ruma, eikä sille mitään voi. Päätin keskittyä opintoihin, ja myöhemmin uraan. Ja harrastuksiin jotka kiinnostaa. Eipä sitä ulkonäköä ole juuri tullut ajateltua parikym

Hyväksyit rumuuden osaksi identiteettiäsi koska muut sitä sinulle syöttivät. Vähän kuin vanhempi vuosikaudet lyttää lastansa että ei sinusta ole mihinkään jne.ja niin se lopulta iskostuu päähän.

Olen aina tiedostanut olevani ruma ja olen hyväksynyt sen että en voi sille mitään. 30+ vuotiaana olen päässyt vähemmällä, kuin tuttavani tai ystäväni, jotka ovat kauniita ja joille ulkonäkö on tärkeä asia eli siihen panostetaan paljon aikaa, kulutetaan satoja euroja ihonhoitotuotteisiin ja säännölliset kosmetologi käynnit. Kun ikää tulee lisää, se on lisännyt heille stressiä ja ahdistusta miettiä mitä tehdä, että kauneus säilyisi ja iho pysyisi nuorekkaana. 

Ei voi kuin sanoa että suomalaiset kyllä totisesti nauttii itsesäälissä kieriskelystä.  Ihan käsittämätöntä mitä  nautintoa tuosta kukaan voi saada? 

Nautitaan siitä että saadaan ulvoa surkeuttaan palstoilla ja toiset samanlaiset vastaa ja yrittää ylittää edellisen kurjuudessa ja rumuudessa ja kelvottomuudessa. Mikä suomalaisia vaivaa?  Missään muualla maailmassa ei tuollaiseen törmää. 

Suorastaan koomista, muuta ei voi sanoa.  Minä olen niiiiiiin ruma. Minäåä olen vielä rumempi. Et voi olla, minua rumempaa ei ole.  En kelpaa, kukaan ei välitä.  En voi mennä ulos kuin säkki päässä.  Ei voi kuin nauraa, oikeasti!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole edes ruma, mutta siltikin vain kuvottavat papat kiinnostuu minusta. 

Papat juuri eivät tykkää rumista. Kun ei tarvitse.

Tai kun on se ja sama, mistä tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole edes ruma, mutta siltikin vain kuvottavat papat kiinnostuu minusta. 

Papat juuri eivät tykkää rumista. Kun ei tarvitse.

Tai kun on se ja sama, mistä tykkää.

 

Tyhmistä varsinkin tykkäävät ja kiinnostuvat.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi kuin sanoa että suomalaiset kyllä totisesti nauttii itsesäälissä kieriskelystä.  Ihan käsittämätöntä mitä  nautintoa tuosta kukaan voi saada? 

Nautitaan siitä että saadaan ulvoa surkeuttaan palstoilla ja toiset samanlaiset vastaa ja yrittää ylittää edellisen kurjuudessa ja rumuudessa ja kelvottomuudessa. Mikä suomalaisia vaivaa?  Missään muualla maailmassa ei tuollaiseen törmää. 

Suorastaan koomista, muuta ei voi sanoa.  Minä olen niiiiiiin ruma. Minäåä olen vielä rumempi. Et voi olla, minua rumempaa ei ole.  En kelpaa, kukaan ei välitä.  En voi mennä ulos kuin säkki päässä.  Ei voi kuin nauraa, oikeasti!!!

Eihän kauniit ja ylimieliset voi mitenkään ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole edes ruma, mutta siltikin vain kuvottavat papat kiinnostuu minusta. 

Se on tasosi, mitä saat. 

"mitä nautintoa tuosta kukaan voi saada? "

Vertaistukea.