Lue keskustelun säännöt.
Olen näkymätön. Kohtalotovereita?
08.08.2024 |
Koen olevani näkymätön ja muutun vuosien varrella koko ajan enemmän näkymättömäksi. En ole edes erityisen ujo tai hiljainen. Jostain syystä vaan tuntuu yhä enemmän ja enemmän, että olen näkymätön.
Esittämäni ajatukset ohitetaan ja keskusteluissa sanomiseni menevät aina keskustelun "läpi" ilman että kukaan tarttuu niihin. Aina minuun ei edes katsota. Ihmiset eivät muista sanomisiani.
Olen n. 30v. Opiskellut ammattikorkeakoulussa ja työllistynyt opiskelemaani ammattiin, töissä arvostettu asiakkaiden keskuudessa. Sinkku. Hiukan ylipainoinen ja siksi koen ajoittain epävarmuutta. Pidän itseäni ihan fiksuna ja keskustelukykyisenä ihmisenä. Viihdyn paljon itsekseni, mutta porukoissa olen ainakin ollut "esillä" ja juttelevainen, nykyään vähemmän kun minua ei huomata.
Miksi olen näkymätön? Onko paikalla muita?
Kommentit (21)
Sun täytyy kysyä niiltä jotka sivuuttavat sun jutut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihduta, niin lakkaat olemasta näkymätön.
Oletko yrittänyt tutustua kiltteihin ja kunnon miehiin?
En kaipaa miestä elämääni. Tein aloituksen ihan yleisellä tasolla ja viittasin esimerkiksi kavereiden seurassa käytyihin keskusteluihin.
AP
Olen huomannut työelämässä varsinkin, että se oma tila on otettava itse. Kaikista röyhkeimmät ovat aina suuna päänä äänessä ja etenevät kyynärpäätaktiikalla. Hiljaisempi voi jäädä sivuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tämä! Sanon keskustelussa asian ja seuraavaksi joku toinen sanoo samat sanat, ja hänen sanomanaan se noteerataan. Tai kokouksessa yritän käydä keskustelua yhteenvetona esitän ääneen, että tässä sovittiin siis näin ja näin. Ja sitten viikon päästä joku ihmettelee, että miksei tästä asiasta ole keskusteltu ja tehty päätöksiä.
Joskus jossain livetilanteessa kävellään päin tai tervehdyksiin ei tule vastausta.
Ja olen tosiaan mielestäni ihan tavis, en ole ujo ja otan puheenvuoroja silloin, kun asia itseäni koskee. Mutta aivan kuin en olisi olemassa ollenkaan.
Minä olen näkymätön jopa omille vanhemmilleni. Voin kertoa jotain isoja asioita elämästäni ja ne sivuutetaan täysin siinä hetkessä eikä koskaan myöhemminkään kysytä niistä mitään. Näin on ollut aina. Minut on kasvatettu näkymättömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen näkymätön jopa omille vanhemmilleni. Voin kertoa jotain isoja asioita elämästäni ja ne sivuutetaan täysin siinä hetkessä eikä koskaan myöhemminkään kysytä niistä mitään. Näin on ollut aina. Minut on kasvatettu näkymättömäksi.
Tulipa surullinen olo tuosta lauseesta "minut on kasvatettu näkymättömäksi.". Oletko ottanut asiaa puheeksi vanhempiesi kanssa?
Olisinpa minäkin näkymätön niin voisi hiippailla kenenkään huomaamatta mielenkiintoisiin paikkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla onneksi on lemmikkieläimiä, jotka todellakin näkevät minut ja kaipaavat seuraani. Ja hoidan ja huolehdin niistä parhaani mukaan. Aina kotiin tullessa on iloinen vastaanotto. Onneksi olen ymmärtänyt ottaa eläimiä, muutoin varmaan ajattelisin etten ole olemassa ollenkaan. Välillä ajattelen, että tuskin kukaan edes huomaisi jos kuolisin. Tai ehkä hetken aikaa huomaisivat poissaoloni, kunnes unohtuisin kokonaan.
Mä olen ihan päinvastainen, ihmiset sanoo joskus että olen hyvin karismaattinen. Mutta en tiedä mikä sen sitten tekee. Olen ihan tavallisen näköinen, lyhyt ja pönäkkä nainen. Ääni on lähes miehekkään matala, se ehkä voi tehdä jotain auktoriteettivaikutelmaa. Olen myös aika suorasanainen enkä ollenkaan ujo. Olen miesvaltaisella alalla, ja olen huomannut että silloin kun muita naisia on tiimissä ollut, usein heidät on ihan vaan ohitettu, puhuttu päälle eikä heidän mielipiteitään ole otettu ollenkaan vakavasti. Minä olen sitten heitä puolustanut, koska jostain syystä minua ne kuuntelee. Sanonut vaikka, että hetkinen, huomasitteko, että X esitti ihan validin pointin, mikä minusta pitäisi käsitellä yhdessä.
Mutta en tiedä lopulta mistä se karisma syntyy. Toivoisin että älykkyydestäni :D Mutta mun exä sanoi, että koki sen kun mut ensimmäistä kertaa näki, hän sanoi että mun läsnäolo on jotenkin tosi voimakas ja heti tietää että kyseessä on voimakastahtoinen ihminen. Eikä hän tiennyt silloin mun älystä mitään. Ja ulkonäkö tosiaan ei ole kummoinen. Ehkä se on joku itsevarmuus, joka tulee siitä että on ollut aika onnellinen lapsuus ja elämä muutenkin, ja menestynyt hyvin useimmissa asioissa mihin olen ryhtynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joku haluaa olla näkyvä? Ihme tarve, mulle sopisi hyvin olla näkymätön.
Todennäköisesti esität asiasi niin että epävarmuus ja halu saada hyväksyntää näkyvät enemmän tai vähemmän. Silloin toiset eivät oikein kiinnostu puheistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku haluaa olla näkyvä? Ihme tarve, mulle sopisi hyvin olla näkymätön.
Mutku mä haluun huomioo, yhyy
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku haluaa olla näkyvä? Ihme tarve, mulle sopisi hyvin olla näkymätön.
Esim. työelämässä se voi olla haitta, jos olet vaikka jossain asiantuntija-ammatissa. Sun hyvätkään ideat ei tule kuulluksi, ja sitten jos tulee irtisanomisia huonona kautena, irtisanomisista päättävät ei edes tiedä kuinka hyvä ja hyödyllinen työntekijä olet, koska vaikuttaa ettet ole koskaan äänessä ja ideoi ja innovoi. Pahimmassa tapauksessa sen lisäksi että sinut ohitetaan, muut vielä varastaa sun ideat ja esittää ominaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku haluaa olla näkyvä? Ihme tarve, mulle sopisi hyvin olla näkymätön.
Esim. työelämässä se voi olla haitta, jos olet vaikka jossain asiantuntija-ammatissa. Sun hyvätkään ideat ei tule kuulluksi, ja sitten jos tulee irtisanomisia huonona kautena, irtisanomisista päättävät ei edes tiedä kuinka hyvä ja hyödyllinen työntekijä olet, koska vaikuttaa ettet ole koskaan äänessä ja ideoi ja innovoi. Pahimmassa tapauksessa sen lisäksi että sinut ohitetaan, muut vielä varastaa sun ideat ja esittää ominaan.
No ole aikuinen ja pidä puolesi.
Ihmisen perustarpeisiin esim. ruoan, levon ja autonomian lisäksi kuuluu turvallisuuden, rakkauden, hyväksytyksi tulemisen ja arvostuksen tarve. Ei suinkaan ole kyse "yhyy, haluan huomiota" tyyppisestä tilanteesta, vaan merkittävästi hyvinvointiin liittyvästä asiasta.
Sama täällä. Muut keskustelevat keskenään ylitseni, aivan kuin en olisi olemassa. Jos kerron jonkun asian tai idean, sitä ei noteerata, tuskin kuunnellaankaan. Huvittavaa, että toinen osapuoli kuitenkin kertoo saman idean,kun seuraavalla kerralla tavataan. Jos keksin jotain uutta, sekin matkitaan heti. Sähköpostitse sisarusteni kanssa neuvotellessa eivät vastaa kysymyksiini ja alkavat keskustella keskenään, kuin olisin sivullinen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen perustarpeisiin esim. ruoan, levon ja autonomian lisäksi kuuluu turvallisuuden, rakkauden, hyväksytyksi tulemisen ja arvostuksen tarve. Ei suinkaan ole kyse "yhyy, haluan huomiota" tyyppisestä tilanteesta, vaan merkittävästi hyvinvointiin liittyvästä asiasta.
Kandee opetella avaamaan suu ja ottamaan tila haltuun. Mikäli valitsee olla hiljainen seinätapetti, niin ei ole ihme että sitä kaivattua huomiota ei sitten saa
En ole näkymätön mut minua peitellään koko ajan. Minulle ei anneta oikeutta olla näkyvä. Avaa suusi ja tulemme muutkin näkyviin. Sama muillekin näkymättömille ihmisille.