Lue keskustelun säännöt.
Milloin ihmisten kyky kestää vastoinkäymisiä kääntyi alamäkeen?
07.08.2024 |
Menneet sukupolvet kävivät läpi sodan ja epidemiat jossa läheisiä ja lapsia kuoli ympäriltä. Nykyisin paha katse tai ikävä kommentti tuntemattomalta saattaa käynnistää terapiaa vaativan kierteen. Mitä meille tapahtui? Mihin kykymme kestää vastoinkäymisiä ja elämää katosi?
Kommentit (41)
Hyvinvointivaltio luo ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia hyvinvointivaltiosta. Aikaisemmin ei ollut opintotukia, tuettua asumista tai oikeastaan mitään muutakaan, mutta ihmiset tekivät lapsia ja elivät elämäänsä niistä lähtökohdista, mitä olivat saaneet. Kaikki ilmaiseksi saatu muuttuu ajan myötä standariksi ja automaatioksi, joka ei ole minkään arvoista. Avoimet rajat, joista kuka tahansa saa tulla sisään nauttimaan veronmaksajien avokätisyydestä, olisivat olleet 80-luvulla täysi mahdottomuus. Ihmiset elävät niin syvällä omassa kuplassaan, että todellisuus hämärtyy. Siksi tämäkin palsta on täynnä ihmisiä, joiden mielestä Suomi on kamala valtio, jossa ihmisiä sorretaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt samaa, että onko joillakin (monilla) ihmisillä se elämänlaatu aina vakio. Eli yhtä tyytymättömiä kun eletään rauhassa ja yltäkylläisyydessä (ja kyllä, myös köyhillä on Suomessa kaikkea ihan tarpeeksi) kun jos oikeasti nähtäisiin nälkää ja olisi sota?
Mennään rikki, kun pomo sanoi pahasti. Sen sijaan että sisuuntuisi ja vaihtaisi työn parempaan, heittäydytään työttömäksi ja valitetaan. Eikä voida henkisesti yhtään paremmin kuin ennen, vaikka kaikki oikeasti on aika hyvin, myös niillä köyhillä. Mistä se väärä tyytymättömyys tulee?
Suomi onkin hälläväliä asenteen omaaville ihmisille sopiva maa. Rikollisuus on niin yleistä, että ei taida toista maata olla koko maailmassa, jossa samanlaista
Leikataan eniten eli ei saa enää yhtäpaljon vastikkeetonta rahaa toisilta.
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa kun demaripirut pääsi aukaisemaan taikaseinän, KELAn.
Kerro meille oma työpaikkasi ja kuinka pitkään olet ollut töissä tai emme usko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi onkin hälläväliä asenteen omaaville ihmisille sopiva maa. Rikollisuus on niin yleistä, että ei taida toista maata olla koko maailmassa, jossa samanlaista
Mutta Suomessa onkin enemmän junttirikollisuutta. Valkokaulusrikokset ja tietokonerikokset loistavat poissaolollaan
Kyllä aines on heikompaa nykyisin. Ihmisaines.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloinko sitten oli hyvä kun lapsikuolleisuus oli suurempaa ja ihmiset sotatraumatisoituneita?
En minä sano, että se oli hyvää, mutta noista haasteista huolimatta suurin osa pystyi jatkamaan elämää ja käymään töissä. Nykyisin kumpikaan ei ole enää lainkaan itsestäänselvää.
Pystyi pystyi, mitenkuten.
Ap, epäilen voimakkaasti, että kyse on kuin vastustuskyvystä: ellei ole oikeita ongelmia, kalibroituu ihmisen sietokyky niiden ongelmien mukaan, joita on. Eli jos joutuu kärsimään sotaa, vilua ja nälkää, niin se on paha juttu. Mutta jos pahin vastoinkäyminen on kultakalan kuolema, se on paha juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aines on heikompaa nykyisin. Ihmisaines.
Suomalaisilla on vain TODELLA matala moraali. Siitähän se on kiinni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aines on heikompaa nykyisin. Ihmisaines.
Suomalaisilla on vain TODELLA matala moraali. Siitähän se on kiinni
Matala moraali menee jotenkin käsi kädessä narsistisuuden kanssa. Ei ole moraali ottaa vastuuta, vastuuntuntoisuus puuttuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisöllisyys nostaa mielialaa ja yhteisöön kuuluminen omanarvontuntoa. Liikunta poistaa stressihormoneja. Näiden suojaavien tekijöiden väheneminen näkyy hyvinvoinnissa.
Lisäksi nopeatempoisen somen pitkään jatkuva käyttö saa hermot ahdistustilaan, koska se on luonnonympäristöön verrattuna niin epänormaalia.
Jatkuva mielenterveyspuhe ja terapiakeskeisyys sairastuttaa ihmisiä. Omissa tunteissaan vellominen. Joku eräässä keskustelussa kirjoitti, että terapian tarkoitus on puhua tunteista. No ei ole: ainakin yhteiskunnan edes osittain maksaman terapian tarkoitus on parantaa ihmisen työ- ja toimintakykyä. Terapiabuumin myötä hyvälaatuista, vaikuttavaa terapiaa eivät saa ajoissa ne jotka sitä todella tarvitsisivat.
Terapia saattaa myös tuottaa tunnevampyyreita, joista eilen oli juttu hesarissa. Omissa tunteissaan pyörivä vamppyyri sairastuttaa myös läheisensä, työyhteisön jne. Imemällä muista kaiken energian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on ollut koko elämän jo riittävästi vastoinkäymisiä ja ollut ehkä se jolta leikataan eniten, heikolla tuella, esteitä tai estetty. Kenties kiusattu. Mikäpä olet sanomaan kenellä on ja kenellä ei, koska ulospäin se ei aina näy.
Monia ihmisiä on kiusattu, mutta eivät kaikki jää siihen kiinni vuosikausiksi. Monilta leikataan, suurella osalla on elämässä vaikeuksia, jne. Mutta silti toiset selviävät ja toiset vaan valittavat ja uhriutuvat. Miksi haluat olla uhri. Sinä itse itsesi siihen asemaan asetat. Voisit myös valita olla selviytyjä.
silloin kun alkoi woke vouhotus ja turvalliset tilat
Mun kyky kestää vastoinkäymisiä kääntyi alamäkeen siinä kohtaa, kun terveyden romahtamisesta oli kulunut useampi vuosi ja aina vain tuli lisää kuraa niskaan. Vieläkään ei ole mitään loppua näköpiirissä.
Mikä siinä onkin, että sairaita pitää syrjiä? Rakennetaan portaita joka paikkaan, ja kun pyörätuoliin joutunut sitten ehdottaa, että hei voisiko tehdä luiskan, niin nakellaan niskoja ja todetaan, että jos et pysty kävelemään, niin joudatkin nääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa, että onko joillakin (monilla) ihmisillä se elämänlaatu aina vakio. Eli yhtä tyytymättömiä kun eletään rauhassa ja yltäkylläisyydessä (ja kyllä, myös köyhillä on Suomessa kaikkea ihan tarpeeksi) kun jos oikeasti nähtäisiin nälkää ja olisi sota?
Mennään rikki, kun pomo sanoi pahasti. Sen sijaan että sisuuntuisi ja vaihtaisi työn parempaan, heittäydytään työttömäksi ja valitetaan. Eikä voida henkisesti yhtään paremmin kuin ennen, vaikka kaikki oikeasti on aika hyvin, myös niillä köyhillä. Mistä se väärä tyytymättömyys tulee?
Kyllä Suomessa moni näkee nälkää. Nyt moni on myös joutunut asunnottomaksi, kun pienellä palkalla ei enää ole varaa asuntoon. Halvat asunnot ovat jo täynnä, tarjolla on enää kalliimpia, joihin ei palkka riitä. Moni joutuu valitsemaan, ostaako ruokaa vai lääkkeitä.
Jos pomo sanoo riittävän pahasti, niin tottakai siinä kohtaa haluaa vaihtaa työpaikkaa. Tällä hetkellä vain työpaikkaa ei noin vain vaihdeta. Vaikka löytäisi uuden, voi käydä niin, että uusi työ loppuukin ekan lyhyen pätkän jälkeen ja siinä kohtaa ei todellakaan "jättäydytä" työttömäksi, vaan työttömyys on itsestä riippumatonta, kun ei kertakaikkiaan löydy uutta, vaikka kuinka hakee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa, että onko joillakin (monilla) ihmisillä se elämänlaatu aina vakio. Eli yhtä tyytymättömiä kun eletään rauhassa ja yltäkylläisyydessä (ja kyllä, myös köyhillä on Suomessa kaikkea ihan tarpeeksi) kun jos oikeasti nähtäisiin nälkää ja olisi sota?
Mennään rikki, kun pomo sanoi pahasti. Sen sijaan että sisuuntuisi ja vaihtaisi työn parempaan, heittäydytään työttömäksi ja valitetaan. Eikä voida henkisesti yhtään paremmin kuin ennen, vaikka kaikki oikeasti on aika hyvin, myös niillä köyhillä. Mistä se väärä tyytymättömyys tulee?
Kyllä Suomessa moni näkee nälkää. Nyt moni on myös joutunut asunnottomaksi, kun pienellä palkalla ei enää ole varaa asuntoon. Halvat asunnot ovat jo täynnä, tarjolla on enää kalliimpia, joihin ei palkka riitä. Moni joutuu valitsemaan, ostaako ruokaa vai lääkkeitä.
Jos pomo sanoo riittäv
Höpö höpö, ei kukaan asiansa hoitava kotiaan menetä,
Yhteisöllisyys on oleellinen osa resilienssiä. Siksi slummeissa ja sota-alueilla ei olla toimintakyvyttömiä.
Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan omillaan ja vain oman perheensä varassa oleva keskiluokkaiset traumatisoituivat maanjäristyksestä paljon useammin kuin köyhemmissä oloissa, jossa oltiin "yhdessä samassa veneessä".