Onko täällä add-ihmisiä?
Onko täällä joku jolla todettu add? Tuliko tulos selkeänä? Itsellä kaikki oireet, ja tulos näytti muuten plussaa mut koska lapsuudesta ei pysty toteamaan oireilua niin en saa lääkitystä edes kokeiluun. Riittävästi älyä niin koulu meni aina hyvin vaikka en oikein mitään sen eteen tehnyt ja olin vaan omissa maailmoissani.
Elämä on yhtä takkuamista kun aloitekyky on todella surkea ja keskittyminen herpaantuu ihan koko ajan. Ylivilkkautta ei siis ole, mutta suuria vaikeuksia odottaa vaikkapa nyt vaikka kassajonossa. Aloitettuja asioita jää kesken todella paljon jne.
Onko joku saanut lääkityksen kokeiluun vaikka ei ole todettu oireiden alkaneen lapsuudessa?
Onko lääkitys auttanut? Onko ollut sivuvaikutuksia?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
nyt ei kerkiä kommentoimaan ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kun kaikki on mennyt liian hyvin, keskiarvo oli 8,5 peruskoulussa aika lailla koko ajan. Ei mitään mainintaa mistään poikkeavasta, äitiäkin on haastateltu. Se että uppouduin ajatuksiini tai olin kärsimätön ei riitä, kun siitä on vain minun kertomukseni.
Vastaan myöhemmin. Oon bussissa.
Kiltti olen. Haaveilen. Herkkä.
Jos oon uhattu tai pahoitan mieleni, olen impulsiivinen.
Myöhässä taas.
Ajelehdin.
Läpi elämän.
Keskiarvo lähes 9.
En jaksa aloittaa enkä tiedä milloin lopettaa.
Tämmöstä.
Kamalaa.
Mulla on jopa merkintöjä ala-asteesta lähtien että myöhästelee ja tekee paljon huolimattomuusvirheitä. Läksyjä en ole myöskään koskaan oikein tehnyt ja kaikki tehtävät olleet valmiina viime tingassa tai myöhässä. Ei ole kukaan ottanut tosissaan keskittymishäiriötä vaikka alisuorioudun siitä mihin älyn kannalta pitäisi, ja käytännön elämässä jatkuvasti. Olen saanut vain lukion loppuun, osin hyvin suorituksin kun olin kiinnostunut ja minulla on hyvä muistikin asioiden suhteen, joista kiinnostun. Kyllä sekin olisi paljon paremmin mennyt jos en olisi koko ajan säheltänyt ja stressannut kaikessa ylimääräisessä, ja olisin saanut käytyä tunneilla enemmän.
Mun äiti muisti, että harrastuskamat, kirjaston kirjat ym. oli aina häviksissä, kaapinovet jäi aina auki, huoneessa oli kaaos, kotitöitä en kertakaikkiaan tehnyt, haaveilin ja uppouduin ja myöhästelin. Jouduin kerran jälki-istuntoon myöhästelyn takia.
Näillä irtosi diagnoosi, vaikka muuta todistusaineistoa ei lapsuudesta ole.
Miettikää, puhukaa, listatkaa, monta päivää... kunnes on vakuuttava lista lapsuudesta! Miettikää impulsiivisuutta, unohtelua, hävittelyä, myöhästelyä. Sotkua, elämyshakuisuutta, kärsimättömyyttä, huolimattomuutta, ongelmia kavrerisuhteissa. Lekurin haastatteluun joku, joka näitä muistaa! Tsemiä <3333
Up