Onko täällä add-ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä akateeminen perhe, joilla kaikilla adhd, kaikilla huipputodistukset peruskoulusta, eikä mitään merkintöjä kouluista tai neuvoloista, tytöt mestareita maskaamisessa ja pojilla vähän enemmän muurahaisia kuin muilla, mutta katsottu läpi sormien kun niin hyvin pärjäsivät muuten. Vasta yliopistossa oli haasteita varsinkin omaohjautuvuuden ja omillaan pärjäämisen kanssa. Yksityiseltä diagnoosi ja lääkkeet ja elämä on helpottunut huomattavasti, niin työelämässä kuin yksityiselämässäkin.

Presidentti tähän.

Aitocorrect iski 😄 *peesi tähän

Vierailija kirjoitti:

Täällä akateeminen perhe, joilla kaikilla adhd, kaikilla huipputodistukset peruskoulusta, eikä mitään merkintöjä kouluista tai neuvoloista, tytöt mestareita maskaamisessa ja pojilla vähän enemmän muurahaisia kuin muilla, mutta katsottu läpi sormien kun niin hyvin pärjäsivät muuten. Vasta yliopistossa oli haasteita varsinkin omaohjautuvuuden ja omillaan pärjäämisen kanssa. Yksityiseltä diagnoosi ja lääkkeet ja elämä on helpottunut huomattavasti, niin työelämässä kuin yksityiselämässäkin.

Kiitos viestistäsi! Pitää kyllä vissiin tosissaan alkaa säästämään tuota varten, käsittääkseni maksaa ainakin 2000e? Sillä miten lie lähettävät julkiselta enää neurolle jos psykiatri on todennut tuon että ei voi olla add.

Ap

Mä olen saanut sen lääkityksen kokeiluun ihan työterveydestä ilman mitään virallista ADD-diagnoosia edes. Itse asiassa psykiatri epäili, ettei ole minun tapauksessani kyse ADD:stä, vaan samantapaisesta oireilusta joka johtuu sekä elämäntilanteen että työn aiheuttamasta pitkittyneestä stressistä. Hyvin rennosti ja helposti sen lääkkeen sai, lääkäri totesi että niitä voi kokeilla ja jos niistä on apua, niin niitä voi käyttää niin kauan kun tarvii. Käytin vuoden verran.

Mulla on diagnoosi, sain kun asioita alettiin tutkimaan burn outin yhteydessä kun olin 33. Että miksi en suoriutunut työstäni ja se kuormitti minut niin loppuun, vaikkei ollut kovia aikataulu- tai muita paineita, en tehnyt ylitöitä tms. Se oli sitten se ADD, ja kaikki se maskaaminen, ja myös se että olin onneton valinnut erittäin keskittymistä vaativan työn ja oli siis jatkuvaa taistelua saada niitä hommia tehtyä. 

Mä tosin en valinnut koskaan ottaa lääkitystä enkä muita apuja sitten. Alkuun ajattelin, että vaihdan alaa, minulle paremmin sopivalle. Jotenkin on vaan niin jääräpäinen luonne, ettei sisu antanutkaan antaa periksi. Päätin, että minähän hitto opin pärjäämään. Sain kehitettyä keskittymiskykyäni paljon mm. meditaation avulla. Terapiaa tarvin prokrastinaatiosta ja keskittymistä vaativien tehtävien kammosta pääsemiseen. Opettelin tuottavuustekniikoita ja käytin harhailua hillitseviä apuohjelmia ja -välineitä. Lopetin maskaamisen ja päätin olla avoimesti mikä olen, pidetäänpä minusta tai ei. Nyt yli 10 vuotta myöhemmin mulla ei ole enää mitään ongelmia töissä eikä muuallakaan. En osaa sanoa, oliko sitten väärä diagnoosi alunperinkin, vai pystyykö jotkut (lievät?) ADD:t ihan vaan työllä ja tahdonvoimalla voittamaan ongelmansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen oppikirjaesimerkki add-tytöstä ja kaikista testeistä pisteet tapissa, ne on kuitenkin sitä mieltä että ala-asteen numerot on liian hyviä ja niihin perustuen ei voi olla (sillä ei ole väliä, että esim kaikki koulut sen jälkeen on mennyt päin veetua enkä ole saanut esim ammattia ikinä opiskeltua).

Sain kuitenkin voxran masennuslääkkeeksi ja se on ehdottomasti lisännyt keskittymiskykyä. Edelleen sohellan ja sählään, mutta saan asioita jopa valmiiksi, laskut tulee paremmin maksettua ajallaan, kämppä on siistimpi ja olen skarpimpi muutenkin tekemisissä.

Onpa kiva kuulla että sulla toiminut toi. Mulle joskus vuosia sitten masennukseen kokeiltiin mut tulin todella ärtyisäksi tuosta lääkkeestä.

Ap

Mulla oli myös aloitusoireet aivan kamalat ja kesti monta kuukautta. Juurikin olin äkäinen kun mikä, sain hermoromahduksia ja itsetuhoisuuskin nosti taas päätään mutta keskittymiskyky parani. Olisin ehdottomasti tarvinnut jonkun tujumman rauhoittavan noihin kohtauksiin ja tiiviimmän seurannan, mutta julkinen terveydenhuolto.

Käy neuropsykologin testit tekeen(jos  mahdollista) , jos niissäki selvä tulos niin ei todellakaan tarvi olla dokumenttia lapsuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen saanut sen lääkityksen kokeiluun ihan työterveydestä ilman mitään virallista ADD-diagnoosia edes. Itse asiassa psykiatri epäili, ettei ole minun tapauksessani kyse ADD:stä, vaan samantapaisesta oireilusta joka johtuu sekä elämäntilanteen että työn aiheuttamasta pitkittyneestä stressistä. Hyvin rennosti ja helposti sen lääkkeen sai, lääkäri totesi että niitä voi kokeilla ja jos niistä on apua, niin niitä voi käyttää niin kauan kun tarvii. Käytin vuoden verran.

Harmi kun ei oo työterveyttä juuri nyt..! Auttoiko sulla lääke? 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on diagnoosi, sain kun asioita alettiin tutkimaan burn outin yhteydessä kun olin 33. Että miksi en suoriutunut työstäni ja se kuormitti minut niin loppuun, vaikkei ollut kovia aikataulu- tai muita paineita, en tehnyt ylitöitä tms. Se oli sitten se ADD, ja kaikki se maskaaminen, ja myös se että olin onneton valinnut erittäin keskittymistä vaativan työn ja oli siis jatkuvaa taistelua saada niitä hommia tehtyä. 

Mä tosin en valinnut koskaan ottaa lääkitystä enkä muita apuja sitten. Alkuun ajattelin, että vaihdan alaa, minulle paremmin sopivalle. Jotenkin on vaan niin jääräpäinen luonne, ettei sisu antanutkaan antaa periksi. Päätin, että minähän hitto opin pärjäämään. Sain kehitettyä keskittymiskykyäni paljon mm. meditaation avulla. Terapiaa tarvin prokrastinaatiosta ja keskittymistä vaativien tehtävien kammosta pääsemiseen. Opettelin tuottavuustekniikoita ja käytin harhailua hillitseviä apuohjelmia ja -välineitä. Lopetin m

Sä olet kyllä ollut melkoinen sissi!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Käy neuropsykologin testit tekeen(jos  mahdollista) , jos niissäki selvä tulos niin ei todellakaan tarvi olla dokumenttia lapsuudesta.

 

Mitenköhän tuollaiselle pääsee? Yleislääkärin lähetteellä? Julkisen puolella siis.

Tuo on itseaiheutettua. Oirekimppu, jolla ei mitään tekemistä lapsuuden kanssa. Some- ja tietokone-/peliaddiktion, tai multitaskaamisen aiheuttamaa keskittyms- ja muistikyvyttömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on itseaiheutettua. Oirekimppu, jolla ei mitään tekemistä lapsuuden kanssa. Some- ja tietokone-/peliaddiktion, tai multitaskaamisen aiheuttamaa keskittyms- ja muistikyvyttömyyttä.

Aivan, sähän sen tiedät. Paljonko veloitat tuosta?

Vierailija kirjoitti:

12 jatkaa...

Kasvuympäristö pitäisi huomioida diagnoosia tehtäessä. Kasvuympäristö on saattanut kompensoida ongelmia, jolloin ne on ollut helpompi kätkeä. Esimerkiksi jos on ollut vanhemmat, jotka ovat kuskanneet kaikkialle, tai istuneet joka ilta valvomassa läksyjentekoa, myöhästely ja opiskeluvaikeudet ovat nousseet esille vasta peruskoulun jälkeen, kun pitäisi olla omatoimisempi. 

Jos vanhemmat ovat auttaneet lasta liikaa tai tehneet puolesta, ongelmat voivat johtua ihan siitä, ettei hän ole koskaan saanut mahdollisuutta opetella itse. Jos vanhemmat huolehtivat läksyistä sen sijaan että opettaisivat lasta itse niistä huolehtimaan, ei ole ihme, että läksyt eivät suju, jos vanhemmat eivät yhtäkkiä olekaan huolehtimassa. ADHD tulee kyllä esiin jo varhaislapsuudessa. Lukiossa tai yliopistossa alkavat ongelmat ovat seurausta helikopterivanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla siis esim laskujen maksu tapahtuu vasta aivan viime tipassa, usein vasta toisen muistuslaskun jälkeen vaikka rahaa välillä olisikin tilillä. Esim sähköt oli vaarassa katketa, kun en vaan saanut maksettua laskua joka oli avattuna pöydällä. Ei elämän kuulu olla tällaista!? Ja ollut tosiaan ihan niin kauan kuin muistan..

Ap

 

Miksi et laita toistuvia laskujaautomaattisesti maksuun?

Joo, on. Diagnoosia ei ole. Tarjottiin lähetettä tutkimuksiin, mutta päätin, että en halua lääkitystä, joten jätin sitten väliin. Olen yrittänyt järjestää elämääni sellaiseksi, että pärjäisin.

Oireet jo lapsuudessa ja todennettavissa. Oireet eivät johdu helikopterivanhemmista. Mun vanhemmat eivät tehneet mun puolesta asioita eivätkä myöskään huolehtineet läksyjäni. Keskeisintä on just tuo aloitekyvyn puute monessa asiassa. Ylivilkkautta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se ADD oire, että on ns keskittymishäiriö: miehellä on sellainen äärimmäinen keskittyminen johonkin asiaan että pystyy sulkemaan kaikki muut asiat ulkopuolelle. Esimerkiksi jos hän on säätämässä jotain vempainta, vaikkei muuta kuin käyttämässä kaukosäädintä, ei pysty puhumaan, kuuntelemaan jne. Ärsyyntyy valtavasti jos yrittää silloin saada hänen huomionsa. Odottaminen on vaikeaa, kärsimätön vaikkapa kassajonossa jos on yksi ihminen edellä, auto edellä tarkoittaa että hänen on päästävä ohi välittömästi. Työelämässä pärjää oikein hyvin koska on valinnut tietotekniikan, pystyy uppoutumaan asiaan niin että ajantaju ja muu häviää täysin. Onko ADD :llä muuta oiretta kuin tuo omissa maailmoissa oleileminen? Miten se haittaa teidän toimeentulemista muiden ihmisten kanssa? 

Kuulostaa erittäin tutulta, kaverimiehellä on ja on juuri tuollainen. 

Add tarkoittaa nimenomaan keskittymishäiriötä.

Hd on sitten impulsiivisuushäiriö.

On. En jaksanut lukea muita.

Lääkkeenä paras on alkoholi mutta se johtaa riippuvuuteen ja annostelu on hankalaa.

Kiipeilen katoilla ja pyöritän yritystä vaikka taustalla jo yksi konkurssi. Perustin bändin. Neljä lasta. 

Ainakin kolme avioeroa. Tuomioita mm. kirjanpitorikos, velallisen epärehellisyys, rattijuopumus ja muuta mukavaa elämän aikana.

Tiedän että tapan itseni lopulta, mutta käyn terapiassa ja pidän huolta lääkityksestä ja päihteettömyydestä.

En voi sille mitään että lopulta kaikki hommat kusee. 

Kannattaa mennä yksityispuolelle tutkimuksiin, sieltä saa helpommin diagnoosin. 

Vierailija kirjoitti:

On. En jaksanut lukea muita.

Lääkkeenä paras on alkoholi mutta se johtaa riippuvuuteen ja annostelu on hankalaa.

Kiipeilen katoilla ja pyöritän yritystä vaikka taustalla jo yksi konkurssi. Perustin bändin. Neljä lasta. 

Ainakin kolme avioeroa. Tuomioita mm. kirjanpitorikos, velallisen epärehellisyys, rattijuopumus ja muuta mukavaa elämän aikana.

Tiedän että tapan itseni lopulta, mutta käyn terapiassa ja pidän huolta lääkityksestä ja päihteettömyydestä.

En voi sille mitään että lopulta kaikki hommat kusee. 

Miksi sinulla ei ole lääkitystä? 

Kyllä mä sain diagnoosin, vaikka lapsuudesta ei nyt hirveästi dokumentteja ollut. Eihän tällainen hiljainen add-hikipinko aiheuta mitään negatiivisia merkintöjä yhtään minnekään. Mutta kokonaisarvion perusteella (mm. lukion jälkeinen alisuoriutuminen älyyn nähden) sain diagnoosin ja lääkityksen ja nyt sujuu yliopistossa opiskelu ihan eri malliin kuin nuorena.

Täällä on todella pitkä ketju otsikolla Aikuisiän ADHD. Kannattaa sitä lukea, vaikka sinne on kirjoiteltu jo vuosia.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3475385/aikuisian-adhd

Vierailija kirjoitti:

Siis kun kaikki on mennyt liian hyvin, keskiarvo oli 8,5 peruskoulussa aika lailla koko ajan. Ei mitään mainintaa mistään poikkeavasta, äitiäkin on haastateltu. Se että uppouduin ajatuksiini tai olin kärsimätön ei riitä, kun siitä on vain minun kertomukseni. 

Ap

Itellä oli lukion päättötodistuksessa kaikkien aineiden keskiarvo 9,7 ja kirjoitin kuusi ällää. Älykkyys on himpan alle Mensan rajan, oon älykkäämpi kuin 97%. Just mun tasoisilla lukio vielä sujuu, koska ei oo niin vaikeeta, mutta korkeakouluopinnot menee jo vaikeaksi, kun ne vaatis säännöllistä työskentelyä ja kunnollista ajallista panostusta.

Koulun ja neuvolan papereissa ei ollu oikein mitään ja molemmat vanhemmat kuollu. Silti sain diagnoosin.