Onko täällä add-ihmisiä?

Mulla siis esim laskujen maksu tapahtuu vasta aivan viime tipassa, usein vasta toisen muistuslaskun jälkeen vaikka rahaa välillä olisikin tilillä. Esim sähköt oli vaarassa katketa, kun en vaan saanut maksettua laskua joka oli avattuna pöydällä. Ei elämän kuulu olla tällaista!? Ja ollut tosiaan ihan niin kauan kuin muistan..

Ap

Onko se ADD oire, että on ns keskittymishäiriö: miehellä on sellainen äärimmäinen keskittyminen johonkin asiaan että pystyy sulkemaan kaikki muut asiat ulkopuolelle. Esimerkiksi jos hän on säätämässä jotain vempainta, vaikkei muuta kuin käyttämässä kaukosäädintä, ei pysty puhumaan, kuuntelemaan jne. Ärsyyntyy valtavasti jos yrittää silloin saada hänen huomionsa. Odottaminen on vaikeaa, kärsimätön vaikkapa kassajonossa jos on yksi ihminen edellä, auto edellä tarkoittaa että hänen on päästävä ohi välittömästi. Työelämässä pärjää oikein hyvin koska on valinnut tietotekniikan, pystyy uppoutumaan asiaan niin että ajantaju ja muu häviää täysin. Onko ADD :llä muuta oiretta kuin tuo omissa maailmoissa oleileminen? Miten se haittaa teidän toimeentulemista muiden ihmisten kanssa? 

Mä olen oppikirjaesimerkki add-tytöstä ja kaikista testeistä pisteet tapissa, ne on kuitenkin sitä mieltä että ala-asteen numerot on liian hyviä ja niihin perustuen ei voi olla (sillä ei ole väliä, että esim kaikki koulut sen jälkeen on mennyt päin veetua enkä ole saanut esim ammattia ikinä opiskeltua).

Sain kuitenkin voxran masennuslääkkeeksi ja se on ehdottomasti lisännyt keskittymiskykyä. Edelleen sohellan ja sählään, mutta saan asioita jopa valmiiksi, laskut tulee paremmin maksettua ajallaan, kämppä on siistimpi ja olen skarpimpi muutenkin tekemisissä.

Joo kyllä tuo hyvinkin adhd-tyyppiseltä oireilulta vaikuttaa. Etkö löydä yhtään mitään merkintöjä päiväkoti, eskari ja peruskouluajoilta?

Eikös 1-3 luokan arvosanat annettu kirjallisena ja muissakin todistuksissa kirjallista kommenttia koulussa olosta ja suorittamisesta? Näitä voit hakea kaupungilta jos ei ole tallessa. 

nyt ei kerkiä kommentoimaan ;D

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä tuo hyvinkin adhd-tyyppiseltä oireilulta vaikuttaa. Etkö löydä yhtään mitään merkintöjä päiväkoti, eskari ja peruskouluajoilta?

Eikös 1-3 luokan arvosanat annettu kirjallisena ja muissakin todistuksissa kirjallista kommenttia koulussa olosta ja suorittamisesta? Näitä voit hakea kaupungilta jos ei ole tallessa. 

Tai siis ainakin koulutodistuksilla voi hakea kaupungilta. 

Siis kun kaikki on mennyt liian hyvin, keskiarvo oli 8,5 peruskoulussa aika lailla koko ajan. Ei mitään mainintaa mistään poikkeavasta, äitiäkin on haastateltu. Se että uppouduin ajatuksiini tai olin kärsimätön ei riitä, kun siitä on vain minun kertomukseni. 

Ap

Kuinka huonot arvosanat ois pitänyt olla? Miten tuo lääke vaikuttaa, jos ei olekaan ADD:tä, eikö se keskittymisen sijaan piristä tms.

VOisko olla ADD tai ADHD jos unettava lääke piristää? Olen huomannut että jos muilla jokin lääke on merkitty "unettavaksi" tms niin itsellä vaikutus on päinvastainen. Lisäksi siis epäilen itselläni ADHD tai ADD kun kaikki oireet löytyy. Laskuja en edes maksa vaikka rahaa ois, kun en saa vain aikaiseksi. Kaikki laskut on e-laskuina tai suoaveloituksina. Ja se yks ainoa lasku, joka pitää maksaa itse on aina maksamatta. HOidan sen niin että maksan "liikaa" ja sitten hyvittelevät siihen asti kunnes saldo riittää...

Vierailija kirjoitti:

Onko se ADD oire, että on ns keskittymishäiriö: miehellä on sellainen äärimmäinen keskittyminen johonkin asiaan että pystyy sulkemaan kaikki muut asiat ulkopuolelle. Esimerkiksi jos hän on säätämässä jotain vempainta, vaikkei muuta kuin käyttämässä kaukosäädintä, ei pysty puhumaan, kuuntelemaan jne. Ärsyyntyy valtavasti jos yrittää silloin saada hänen huomionsa. Odottaminen on vaikeaa, kärsimätön vaikkapa kassajonossa jos on yksi ihminen edellä, auto edellä tarkoittaa että hänen on päästävä ohi välittömästi. Työelämässä pärjää oikein hyvin koska on valinnut tietotekniikan, pystyy uppoutumaan asiaan niin että ajantaju ja muu häviää täysin. Onko ADD :llä muuta oiretta kuin tuo omissa maailmoissa oleileminen? Miten se haittaa teidän toimeentulemista muiden ihmisten kanssa? 

Kuulostaa erittäin tutulta, kaverimiehellä on ja on juuri tuollainen. 

Vierailija kirjoitti:

Siis kun kaikki on mennyt liian hyvin, keskiarvo oli 8,5 peruskoulussa aika lailla koko ajan. Ei mitään mainintaa mistään poikkeavasta, äitiäkin on haastateltu. Se että uppouduin ajatuksiini tai olin kärsimätön ei riitä, kun siitä on vain minun kertomukseni. 

Ap

Kävitkö tekemässä testit neuropsykiatrian poliklinikalla, vai kunnallisen puolen aikuispsykiatriassa? Yleisesti ottaen kunnallisen perustason "psykiatrian erikoislääkärit" eivät mitään aiheen tuntijoita ole ja sen takia juurikin keskittyvät noihin peruskouluarvosanoihin, vaikka asialle tietävä pitää sellaista älyllisesti epärehellisen. Ovat siis vähän sellaisia "odotas kun googlaan" erikoislääkäreitä. 

Hakeudu neuropsykiatrialle tutkimuksiin jos et jo ole ollut. 

On diagnosoitu ADHD yhdistetty muoto eli löytyy myös yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta. Lääkitys "pelasti" elämän, lähes kaikki sivuvaikutukset poistuivat lääkkeeseen totuttua. Vain kuiva suu ja ajoittaiset nukahtamisvaikeudet jäi, toki mulla on ollu vaikeuksia nukahtaa jo tarhaiästä asti. Lääkityksenä Concerta 72mg.

Mulla diagnosointi varmistui siinä kohtaa, kun äitiä lapsuudesta haastateltiin ja kaupungin arkistoista pyydettiin tiedot neuvolakäynneistä ja ala-asteen terkkarikäynneistä. Lisäksi sekin, kun etsin ja toimitin peruskoulun todistukset sekä reissuvihkot. Näissä löytyi paljon kommenttia käyttäytymisestä, mut siihen ongelmaan ei kuitenkaan tartuttu koskaan. Varmaan siksi, kun olin kuitenkin kiltti eikä se mun käyttäytyminen ikinä ollut pahantahtoista, ketään en kiusannut tms. Olin vain erittäin, erittäin vilkas. 

Peruskoulusta kuitenkin selvisin sellaisella 7 keskiarvolla. Koskaan en vaivaa nähny tai se koulu mua kiinnosta paitsi puukässä ja liikuntatunnit, heh. Menin amikseen, siellä sujui ihan hyvin ammatilliset opinnot, mutta yto-aineissa ongelmia yllätys yllätys. Olin aina uusintakokeissa, lintsasin tunneilta ja lopulta venyi 4. vuoteen, koska jäi suorittamatta niitä. 

Amiksesta inttiin ja asepalveluksenki sain suoritettua, vaikka aikamoista vääntöä oli. En oikein tule toimeen auktoriteettien kanssa tai kykene seuraamaan tiukasti sääntöjä. 

No intin jälkeen pari paskaduunia metallihommia, otin aina loparit semi impulsiivisesti. Aloin flirttailla päihdeongelman kanssa. Välillä keräsin itteni ja hain kouluun. Noh, korkeintaan ekan vuoden sai roikuttua mukana ja sit lopetin. Näitä lopetettuja opiskelukertoja takana 3 kpl. 

Päihdeongelma alkoi pahentua niin, että meni elämä, talous ja terveys pohjamutiin. Hain apua ja hakeuduin hoitoon. Lyötiin kaksisuuntaisen diagnoosi ja tätä hetken hoidettiin. Käytiin läpi mielialalääkkeitä ja menin niistä vielä enemmän sekaisin. En ollut ikinä samaa mieltä kyseisen diagnoosin kanssa ja lopulta turhauduin hoitoon ja lopetin kesken. 

Palasin päihdekierteeseen hetkeksi, kun siitä raitistuin hakeuduin uudelleen mielenterveyspalveluihin. Tällä kertaa hoitava taho potilaskertomustani ja historiaa tutkiessa pohti, että voisi olla hyvä tehdä nepsytutkimukset. Siitä se sit lähti rullaan. 

Diagnosointiin (julkisella) meni mulla n. 12kk. Tähän sisältyi useampi tunti psykologin kartoitusta. Käytiin läpi myös persoonallisuushäiriö testit ym. ja vanhemman haastattelu. Omalla kohdallani (koska päihdehistoriaa) oli myös neljä kertaa valvottu huumeseula ja verikokeet jossa B peth kokeella seurattiin alkoholin kulutusta. Tässä samalla myös purettiin tuo vanha kaksisuuntaisen diagnoosi. Ilmeisesti aikaisemmin ei lähdetty sitä ADHD tutkimaan, koska päihteiden käyttö oli aktiivista. 

Nykyään opiskelen konetekniikkaa (AMK). Käyn vieläkin terapiassa, koska edelleen on haasteita ja osallistuin myös aikuisten ADHD ryhmään keväällä. 

Huhhu tuli kai pitkä teksti, toivottavasti jotenkin selkeä. 

M34

Täällä myös yksi ADD-nainen. 

Sain koulussa ihan OK numeroita; suurin osa seiskaa ja kasia, joukossa muutama ysi ja kymppi. Jouduin kuitenkin ponnistelemaan hirveästi, koska keskittymiskykyni oli niin huono. Usein kävi niin, että olin mielestäni valmistautunut esimerkiksi matikankokeeseen hyvin, mutta koetilanteessa menin aivan lukkoon, keskittymiseni lensi ikkunasta ulos, ja alisuoriuduin. Uskon, että jos olisin saanut tuolloin tarvitsemaani tukea, olisin päässyt paljon helpommalla, ja saanut parempia numeroita. Kirjoitin ylioppilaaksi, ja todistuksessa oli magnaa ja eximiaa. Lukiossakin oli kuitenkin niin, että minun oli vaikea keskittyä koulutöiden tekemiseen, ja selvisin pitkälti hyvän muistini ansiosta. Minun on aina ollut helppoa muistaa pitkiä asiakokonaisuuksia.

ADD-aikuinen on siis voinut saada hyviä numeroita koulussa, mutta kuinka kovalla työllä ne numerot on ansaittu? Onko oppilas ajanut itsensä uuvuksiin yrittämällä kompensoida? 

Olin koulussa, ja usein vieläkin, haaveilija, joka jämähtää pitkäksi aikaa omiin ajatuksiin. Opettajat ja harrastusten ohjaajatkin huomauttelivat siitä. Kaikki muu ympärilläni tapahtuva menee silloin ihan ohi. Jos taas teen jotain sellaista, joka etenee työvaihe kerrallaan, ja jonka tekemiseen tarvitaan ohjeiden lukemista, menen täysin toimintakyvyttömäksi, jos joku tulee siihen häiritsemään. Olen hyvä esimerkiksi kokoamaan huonekaluja ja omaksumaan uusia tietokoneohjelmia jne. mutta vain jos minua ei häiritä.

Jätän niin ikään asioita aina viime tippaan, ja minulla on haasteita käytännön asioiden aloittamisessa.  Esimerkiksi vaikka tiedän, että pitäisi lähteä kauppaan ja imuroida, jämähdän paikalleni, aika katoaa, enkä saa lähdetyksi. Lääkityksestä on ollut apua tässä. Ne vähentävät haaveilun määrää. Tuntuu, kuin yhtäkkiä sumu haihtuisi, ja näenkin ihan kirkkaasti auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. 

Miksi palstalla ei etsitä muita lyhennekirjainihmisiä? Kaikkea löytyy näet. Myös kgb.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kun kaikki on mennyt liian hyvin, keskiarvo oli 8,5 peruskoulussa aika lailla koko ajan. Ei mitään mainintaa mistään poikkeavasta, äitiäkin on haastateltu. Se että uppouduin ajatuksiini tai olin kärsimätön ei riitä, kun siitä on vain minun kertomukseni. 

Ap

Kävitkö tekemässä testit neuropsykiatrian poliklinikalla, vai kunnallisen puolen aikuispsykiatriassa? Yleisesti ottaen kunnallisen perustason "psykiatrian erikoislääkärit" eivät mitään aiheen tuntijoita ole ja sen takia juurikin keskittyvät noihin peruskouluarvosanoihin, vaikka asialle tietävä pitää sellaista älyllisesti epärehellisen. Ovat siis vähän sellaisia "odotas kun googlaan" erikoislääkäreitä. 

Hakeudu neuropsykiatrialle tutkimuksiin jos et jo ole ollut. 

Kiitos! Kunnallisella psykiatrian poliklinikalla kävin.

Ap

Uppista ja kiitos kertomuksista. Täällä yksi joka ei meinaa päästä testeihin millään kun lapsuus mennyt melko normaalisti hyvien kouluarvosanojen ja rauhallisen kasvuympäristön takia. Heti lukiossa alkoi olla vaikeuksia kun omaa elämää piti aikatauluttaa, hyvällä lukupäällä selvisin mutta alisuoriuduin sielläkin ja sain nippanappa tarvittavan oppimäärän kasaan. Mulla on lisäksi selkeästi hahmotushäiriötä, en osaa ilmansuuntia tai reittejä ja esim koulurakennustakaan en opi ulkoa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen oppikirjaesimerkki add-tytöstä ja kaikista testeistä pisteet tapissa, ne on kuitenkin sitä mieltä että ala-asteen numerot on liian hyviä ja niihin perustuen ei voi olla (sillä ei ole väliä, että esim kaikki koulut sen jälkeen on mennyt päin veetua enkä ole saanut esim ammattia ikinä opiskeltua).

Sain kuitenkin voxran masennuslääkkeeksi ja se on ehdottomasti lisännyt keskittymiskykyä. Edelleen sohellan ja sählään, mutta saan asioita jopa valmiiksi, laskut tulee paremmin maksettua ajallaan, kämppä on siistimpi ja olen skarpimpi muutenkin tekemisissä.

Onpa kiva kuulla että sulla toiminut toi. Mulle joskus vuosia sitten masennukseen kokeiltiin mut tulin todella ärtyisäksi tuosta lääkkeestä.

Ap

Täällä akateeminen perhe, joilla kaikilla adhd, kaikilla huipputodistukset peruskoulusta, eikä mitään merkintöjä kouluista tai neuvoloista, tytöt mestareita maskaamisessa ja pojilla vähän enemmän muurahaisia kuin muilla, mutta katsottu läpi sormien kun niin hyvin pärjäsivät muuten. Vasta yliopistossa oli haasteita varsinkin omaohjautuvuuden ja omillaan pärjäämisen kanssa. Yksityiseltä diagnoosi ja lääkkeet ja elämä on helpottunut huomattavasti, niin työelämässä kuin yksityiselämässäkin.

12 jatkaa...

Kasvuympäristö pitäisi huomioida diagnoosia tehtäessä. Kasvuympäristö on saattanut kompensoida ongelmia, jolloin ne on ollut helpompi kätkeä. Esimerkiksi jos on ollut vanhemmat, jotka ovat kuskanneet kaikkialle, tai istuneet joka ilta valvomassa läksyjentekoa, myöhästely ja opiskeluvaikeudet ovat nousseet esille vasta peruskoulun jälkeen, kun pitäisi olla omatoimisempi. 

Vierailija kirjoitti:

On diagnosoitu ADHD yhdistetty muoto eli löytyy myös yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta. Lääkitys "pelasti" elämän, lähes kaikki sivuvaikutukset poistuivat lääkkeeseen totuttua. Vain kuiva suu ja ajoittaiset nukahtamisvaikeudet jäi, toki mulla on ollu vaikeuksia nukahtaa jo tarhaiästä asti. Lääkityksenä Concerta 72mg.

Mulla diagnosointi varmistui siinä kohtaa, kun äitiä lapsuudesta haastateltiin ja kaupungin arkistoista pyydettiin tiedot neuvolakäynneistä ja ala-asteen terkkarikäynneistä. Lisäksi sekin, kun etsin ja toimitin peruskoulun todistukset sekä reissuvihkot. Näissä löytyi paljon kommenttia käyttäytymisestä, mut siihen ongelmaan ei kuitenkaan tartuttu koskaan. Varmaan siksi, kun olin kuitenkin kiltti eikä se mun käyttäytyminen ikinä ollut pahantahtoista, ketään en kiusannut tms. Olin vain erittäin, erittäin vilkas. 

Peruskoulusta kuitenkin selvisin sellaisella 7 keskiarvolla. Koskaan en vaivaa nähny tai se kou

Huh, kova tie sullakin! Aivan mahtavaa että lääkitys muutti elämän! Mulla ei ole tuota vilkkautta ns jatkuvana riesana, mutta välillä kun innostun jostain mistä tahansa asiasta se täyttää tietysti koko pääni ja silloin lähipiiri on helisemässä. Puhetulva ja säheltäminen on loputonta, ja tulee kyllä tehtyä harkitsemattomiakin asioita. Mutta se kyllä myös loppuu kuin seinään kun kiinnostus lopahtaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Täällä akateeminen perhe, joilla kaikilla adhd, kaikilla huipputodistukset peruskoulusta, eikä mitään merkintöjä kouluista tai neuvoloista, tytöt mestareita maskaamisessa ja pojilla vähän enemmän muurahaisia kuin muilla, mutta katsottu läpi sormien kun niin hyvin pärjäsivät muuten. Vasta yliopistossa oli haasteita varsinkin omaohjautuvuuden ja omillaan pärjäämisen kanssa. Yksityiseltä diagnoosi ja lääkkeet ja elämä on helpottunut huomattavasti, niin työelämässä kuin yksityiselämässäkin.

Presidentti tähän.