Kun ystävyys alkaa ahdistaa liikaa
Kun ystävä ei tunnukaan enää ystävältä.
Ahdistaa ihan kauheasti. Viikonloppuna olisi "ystävän" järkkäämät juhlat. Ahdistaa aivan tajuttoman paljon. En koe oloani tervetulleeksi.
En oikein tiedä mikä välillämme hiertää, mutta aistin, että me kummatkin osapuolet huomaamme asian. Olemme menneet ihan eri suuntiin. Ystävä on jotenkin negatiivinen nykyään. Emme nähneet koko kesäloman aikana lainkaan. Aina kun ehdotin näkemistä, ystävä luetteli ensimmäisenä ne päivät jotka EIVÄT sovi hänelle. No, ei sitten käynyt mikään sopivistakaan.
Sitten alkukesästä oli mun valmistujaisjuhlat grillijuhlien merkeissä, hän vain haukkui juhlien jälkeen vieraitani.
Niin, ja hänessähän ei ole mitään vikaa, syy on aina muissa.
Kommentit (22)
Jos tuolta tuntuu on todellakin aika lähteä eri suuntiin.
Muutenkin viime aikoina tuntunut, että kaikki pitää pyöriä hänen ympärillään. Sitten jos en hehkuta heti mukana siitä loukkaannutaan. Aina on vain jotain negaa
No onko jotain tapaa, jolla voisitte saada tilannetta elpymään?
Tiedän tunteen. Kun pitkäaikainen ystävä etääntyy ja saa kaiken näyttämään toisen syyltä
Entä jos pidätte taukoa toistenne näkemisestä? Ehkä sitten myöhemmin palaatte yhteen tai sitten ette.
Jättäydy juhlista pois koska muka sairastuit ja sitten et ole enää tekemisissä. Tuollaiset naama norsunveellä olevat passiivisaggressiiviset energiasyöpöt vievät kaiken ilon elämästä
Yhteisten ystäviemme haukkuminen tuntuu tosi ikävältä. Sitten kysyin, miksi hän ei ole kutsunut kaikkia jotka kuuluvat ns ystäväpiiriimme. Syyt olivat ihan järkyttäviä... Eiköhän hänen pilvilinnat ala romahtamaan ja pian hän on yksin
No mikä yhtäkkiä näin ? Millaista ennen oli?
Teidän on varmaan aika mennä eri suuntiin elämässä. Kuten itsekin huomaat, et enää halua ystäväsi seuraa. Mikäli hän myös on energiasyöppö ja syyttelevä sinua kohtaan, tilanne on jo kohtuuton ja on aika tunnustaa tosiasiat.
Jos ahdistaa mennä hänen juhliinsa, toimi mututuntumasi mukaan, äläkä mene. Kavereiden näkeminen pitäisi olla hauskaa, vai mitä? Älä myöskään anna ystäväsi puhua sinua ympäri menemään juhliinsa, vaikka hän sitä yrittäisi, sinua kenties syyllistäen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikella on aikansa. Ystävyydelläkin on elinkaarensa.
Kyllä, alku, keskikohta ja loppu.
Ystävät ovat sellaisia joille voi kertoa vaikeatkin asiat ja nauraa niille yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Yhteisten ystäviemme haukkuminen tuntuu tosi ikävältä. Sitten kysyin, miksi hän ei ole kutsunut kaikkia jotka kuuluvat ns ystäväpiiriimme. Syyt olivat ihan järkyttäviä... Eiköhän hänen pilvilinnat ala romahtamaan ja pian hän on yksin
No mitä järkyttäviä syitä? Siis tekosyitä, vai että ovat k-päitä tms kaverisi mielestä?
Eihän palstan mukaan ystäviä saa jättää, sama porukka pitää kutsua ikuisesti jokaiseen juhlaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisten ystäviemme haukkuminen tuntuu tosi ikävältä. Sitten kysyin, miksi hän ei ole kutsunut kaikkia jotka kuuluvat ns ystäväpiiriimme. Syyt olivat ihan järkyttäviä... Eiköhän hänen pilvilinnat ala romahtamaan ja pian hän on yksin
No mitä järkyttäviä syitä? Siis tekosyitä, vai että ovat k-päitä tms kaverisi mielestä?
No esimerkiksi alkoi haukkumaan yhtä pariskuntaa, kun eivät muka viihtynyt juhlissani... Hänen mielestään vieraat ei viihdy jos eivät juo runsaasti alkoholia. He olivat tulleet ensimmäisten joukossa juhliini ja lähtevät ensimmäisinä. Sitten tämä ystäväni alkaa tekemään omat johtopäätökset. Lisäksi eräs halusi vilpittömästi auttaa minua juhlissani mm. Siivoomalla roskia, niin kuulemma hän ei tuollaisia kutsu, jotka vain siivoaa juhlissa...
Niin ja kirsikkana kakun päälle. Kun oli omien juhlieni viikko, hän alkoi päivää ennen minun juhlia puhumaan omista juhlasuunnitelmista ja kyselemään vinkkejä... Että näin
Suurin osa ystävyyksistä hiipuu elämän aikana, varsinkin nuoruuden ystävyydet. Jos on jatkuvasti paha olla, on aika jättää heipat ja ehkä pysyä hyvän päivän tuttavina ilman draamailua. Kesän aikana ystävyys on jo hiipunut, jätä vain juhlat väliin ja unohda koko juttu.
Mitä ystävyydeltä itse haluat? Kunnioitus?
Olen itse vain huomannut, että ystävyys ei aina kestä. Aina se sama elämäntilannekaan ei takaa ikuista ystävyyttä
Kaikella on aikansa. Ystävyydelläkin on elinkaarensa.