Moniko on siinä ammatissa mihin koulun jälkeen opiskeli?

Ajattelin jo peruskoulun neljännellä, että minusta tulee opettaja, jotain tiettyä ainetta opettava ope (sitä ennen halusin näyttelijäksi). Vielä pari-ja kolmikymppisenä ajattelin, haluan olla ope. Ei minusta sitä tullutkaan koskaan, vaikka kuinka se sillä hetkellä tuntui suurelta ja ainoalta kutsumukselta. Aika ajoi ohi ja kasvoin henkisesti täysin ulos ammatista. Sitä piti palkkaakin nuorempana paljon isompana mitä se on ja nykyisin palkka kuulostaa lähinnä naurettavan pieneltä. (Näyttelijän palkka-ja työllisyystilanne kuulosti jo nuorempana liian epävakaalta ja epävarmalta)

Vaihdoin yliopistossa pääainetta kaksi kertaa, en ole yhdelläkään opiskelemistani linjoista töitä tehnyt. Opiskelin myöhemmin kaksi muuta tutkintoa joista toisella olen tällä hetkelläkin. Suunnittelen ensi keväänä uuden tutkinnon aloittamista. Tämä suunnittelemani ala on sellainen että voin tehdä omiin nimiin töitä vielä eläkkeellä aina kun siltä tuntuu. 

Mulla ei ole koskaan ollut mitään muuta unelmaa, kuin leipuri. Menin peruskoulun jälkeen leipuri- kondiittori kouluun ja olen käynyt siihen jatkokoulutusta jne.

Täytän tänä vuonna 40 v ja 20 vuotta tuli täyteen. 2 äitiyslomaa olen ollut pois sämpylätaikinan teosta.  Jos teen tätä eläkeikään niin taitaa tulla melkein 50 v. Myös isäni on leipuri.

Olen opiskellut kahteen ammattiin ja molemmat ovat työllistäneet vielä toistaiseksi.

Tavallaan kyllä. Tosin valittu ala oli enemmänkin käytännöllinen ratkaisu - ei se ns toiveammatti. Siinä toiveammatissa kun ei tässä maassa juurikaan ollut mahdollisuuksia.

Minä olen ollut koko työurani n. 30v siinä ammatissa, mihin opiskelin

Panostin rockbändin kitarismiin, tein lyhyen urani tietoliikennetekniikan parissa, eli puhelin- ja dataliikenne. Nyt olen ammattijuoppo ja gigamegatyötön eli kela-asiakas.

ICT-alalla kykenisin vielä moneen, mutta ei minua palkata.

Sinällään osasin, koska vieläkin opiskelisin samaa. Mutta vähemmän olen tehnyt oman alani töitä. Jatkokoulutus on ajatuksena.

Vierailija kirjoitti:

En ole ensimmäisessä ammatissani, kun se lakkasi kokonaan olemasta, muutama vuosi valmistumiseni jälkeen. Sen jälkeen olen opiskellut aika monta ammattia. Olen toiminut vain osassa niistä.

Minun ammattini ei suorastaan lakannut, mutta työpaikat vähenivät dramaattisesti koneellistumisen vuoksi. Minun vuosikurssini taisi olla opiston historian ensimmäinen, jolta valmistuneilla ei ollut heti tiedossa työpaikkaa.

Lapsistani kaksi on ollut jo noin 10 vuotta siinä ammatissa, johon valmistuivat.

Olen lasiartesaani. En ole tehnyt alani töitä päivääkään.

Olen.  Alunperin halusin opiskelemaan toista alaa, mutta pääsykokeissa ei onneksi onnistanut. Alan työllisyys on ollut laskusuunnassa vuosikausia. 

Lukion jälkeen opiskelin alalle, joka oli mielenkiintoinen, mutta täynnä nepotismia. Sairastumisen jälkeen päätin opiskella alalle, jossa suhteet eivät määrää työllistymistä, vaikka palkkakin on aika surkea. Mieluummin ankeassa työssä kuin työttömänä.

Miten niin moni? Lukumäärä?

Lukiossa en ollut kiinnostunut mistään muusta kuin matematiikasta, ja oli itsestäänselvyys että lähden opiskelemaan sitä. Läheiseni kuitenkin sanoivat, että sosiaalisen luoteeni vuoksi sopisin parhaiten matematiikan opettajaksi, ja se kannusti epävarmaa nuorta aikuista käymään aineenopettajien valintakokeissa jo ennen yliopisto-opintojen alkua. Sain opinto-oikeuden, mutta yliopistossa aukesikin koko matemaattinen maailma mahdollisuuksineen sekä syttyi vahva mielenkiinto koodausta kohtaan. Totesin hakeneeni matematiikan opettajakoulutukseen siksi etten tiennyt lukiossa riittävän paljon muista vaihtoehdoista, ja myös siksi että kuuntelin enemmän sitä missä läheiseni näkevät minut kuin sitä, missä itse haluan olla. Eli joo, parikymppisenä en tiennyt vielä millaista työtä haluan tehdä, mutta ehdin kuitenkin yliopiston alkuvaiheessa kääntää kurssini siihen suuntaan joka todella kiinnostaa, ja nyt on jo lähes 10 vuotta paiskittu juuri sen alan töitä josta minulla on maisterin tutkinto.

Ps. Sosiaaliset taitoni eivät ole valuneet hukkaan vaikka minusta ei opettajaa tullutkaan. Niitä tarvitsee yritysmaailmassa joka ikinen päivä.

Olen opiskellut parikin ammattia mutta niitä töitä en ole tehnyt. Avioliiton myötä pääsin kivoihin töihin koska mieheni on yrittäjä.

Opiskelin FM, eipä tuo mikään ammatti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ensimmäisessä ammatissani, kun se lakkasi kokonaan olemasta, muutama vuosi valmistumiseni jälkeen. Sen jälkeen olen opiskellut aika monta ammattia. Olen toiminut vain osassa niistä.

Minun ammattini ei suorastaan lakannut, mutta työpaikat vähenivät dramaattisesti koneellistumisen vuoksi. Minun vuosikurssini taisi olla opiston historian ensimmäinen, jolta valmistuneilla ei ollut heti tiedossa työpaikkaa.

Lapsistani kaksi on ollut jo noin 10 vuotta siinä ammatissa, johon valmistuivat.

Monelle tulee edelleen yllätyksenä, että vaikka tänään jokin ala olisi elinvoimainen ja työntekijät "revitään käsistä", muutaman vuoden kestävän koulutuksen jälkeen saattaa koko ala olla jo kadonnut ja valmistuu suoraan työkkärin asiakkaaksi. Vielä typerämpää on haukkua tätä, nyt työtöntä ihmistä, "lokiksi" tai vastaavaksi vain siksi, että valitsi muka "väärän" alan.