Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen koko ajan väärin? En enää jaksaisi.
05.02.2007 |
Nimittäin lapset 3v ja 5v. Ihan kivoja ja normaaleja lapsia varmaan, mutta minä vaan en enää jaksa. Kerron tämänpäiväisen/iltaisen, sillä tämä meni ihan samalla tavalla kuin muutkin päivät. Kertokaa sitten missä teen väärin.
Kävin siis lapsoset päiväkodista. Ovat siellä noin 6h/päivässä ja vaihtelevasti 2-3pv/viikossa. Mies tekee iltatöitä paljon, joten pystyy olemaan lasten kanssa aamupäivisin.
Isompi heittäytyi heti vauvaksi. Ymmärrän, että purkaa ikäväänsä, mutta se rassaa älyttömästi. " Tentä, tentä, äiti pukee...ä ä tentä" hokee 5v ja makaa päiväkodin lattialla. No, yritin muistutella mitä kaikkea kivaa meillä kotona odottaa ja miten pienenpi sisarus odottaa myös hakijaa. Eipä auttanut kun alkaa pukemaan lopulta. Nuorempi puki itse. Isompi piti kantaa autoon.
Kotimatkalla kyselin miten päivä oli mennyt. Takapenkiltä kuului " En muista" Mitäs ruokaa oli, kysyin ja vastaus oli " En muista" ja tätä sitten jatkettiin, kunnes takapenkki hiljeni eli eivät muistaneet olivatko nukkuneet päiväunia, oliko ketään ollut kipeänä, oliko päivä ollut kiva tms.
Kotiin kun päästiin sanoi isompi, että hän haluaa jäädä ulos. Kerroin, että meidän piti mennä laittamaan ruoka, koska kaikilla oli kohta nälkä ja toisekseen pienemmällä oli päivällä kastunut villapuku, joten hänellä ei nyt ollut tarpeeksi päällä, jotta voisi olla ulkona. Isompi alkoi kirkua ja heittäytyi hankeen. Menimme pienemmän kanssa sisälle riisumaan. Hetken kuluttua isompikin tuli sisälle ulvomaan. Pienempi halusi riisua itse ja jäi sitten eteiseen makaamaan. Isompi ulisi vieressä, mutta ei halunnut riisua. Kerroin laittavani makkararuokaa, joka on lasten herkkua. Ja että heti kun saavat vaatteet riisuttua pääsisimme kattamaan pöytää. Alkoivat tapella kuka pesee kädet ja missä, kuka saa laittaa saippuaa ja kuka ei. Isompi totesi, ettei halua makkararuokaa.
Molemmat kieltäytyivät syömästä. Kiristin jälkiruualla ja lopulta noin tunnin köydenvedon jälkeen olivat saaneet syötyä. Lapset katsoivat Uteliaan Vilin ja sitten luimme kirjoja. Isompi totesi, ettei halua lukea kirjoja. Luin siis nuoremmalle. Vanhempi pyöri sen ajan olohuoneen matolla ja potkiskeli kaikkea mihin jalat ylsivät.
Sitten lähdimme ulkoilemaan. Kumpikin sanoi pukevansa itse ja kumpikin jäi eteisen lattialle makaamaan. Pikkuhiljaa, vaate vaatteelta sain heidät puettua ja siihen meni puolisen tuntia. Ulkona tapeltiin kumpiko istuu kumpaanko pulkkaan. Ovat samanlaisia, mutta sillä ei ole väliä, koska kumpikin halusivat juuri saman pulkan. Ulisivat duettona, joten totesin, että lähdemme sisälle, jos ulina ei lopu. Lopulta pääsivät pulkkiin ja kävimme pienen lenkin tekemässä.
Lähdimme sisälle. Kumpikin heittäytyi jalkaani ja alkoivat ulista. Kannoin heidät sisälle ja jätin eteiseen makaamaan. Lähdin tekemään iltapalaa. Kumpikin närkki iltapalaa ja joi lasillisen kaakaota. Alkoivat juosta rallia olohuoneessa.
Kaivelin edellisiltaiset vesivärityöt esille. Tarkoitus oli jatkaa niihin tusseilla kuvioita. Eivät halunneet piirtää, mutta meillä ei saa sisällä juosta joten aloitimme iltatoimet. Pienempi sai raivarin. Ei suostunut vaihtamaan pyjamaa, ei suostunut potalle, ei suostunut yleensäkään mihinkään. Isomman kanssa lopulta sain pyjamat vaihdettua, hampaat pestyä, iltasadun luettua. Pienempi kirkui pää punaisena ja kieltäytyi tekemästä mitään. Vein isomman nukkumaan ja lähdin pienemmän kanssa " painimaan" . Ei halunnut syliin, ei saanut koskea, ei puhua. Aikansa huudettuaan alkoi pestä hampaat ja vaihtoi sitten pyjaman. Kävi satukirjan ja kiipesi sänkyyn.
Eli ilmeisesti normaali ilta, mutta minusta äärimmäisen raskasta. Meillä on kolmenkeskeisiä iltoja perätysten noin kuusi ja sitten mies on kotona kolmena iltana.
Ja nyt siis kertokaa hyvät ihmiset, jotta miten saisimme näistä illoista siedettävämmät. Kysyn kyllä lapsiltakin, että mitä he haluaisivat tehdä, mutta monesti se on juuri sitä olohuoneessa juoksemista päiväkotipäivien jälkeen.
Kommentit (36)
Pk-päivän jälkeen vain sitä köllöttelyä ja sylittelyä, että lapset saavat hengähtää. Tämä toimii ainakin meillä.
Kun tulemme pk:sta, laitan kummankin ensin katsomaan jotain Myyrää tai vastaavaa ja rauhottumaan päivän päätteeksi. Tuona aikana saan tehtyä ruuan valmiiksi. Sitten syömme ja menemme köllöttelemään olkkariin lattialle tai sohvalle. Sitten vähitellen, lasten niin halutessa, joko lapset itse tai minä/mies mukana, siirrymme lasten huoneeseen leikkimään.
Jos meillä on yhtään enempää ohjelmaa illaksi, ilta ja yö alkaa olla tosi levotonta. Anna aikaa, luulen minä. Pääset itsekin helpommalla, kun vaan saat lepäillä ja helliä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama juttu, mitä muilta ei vielä ainakaan ole tullut. Ainakaan tähän mennessä, kun aloitin tämän viestin. Taisi mennä aika kauan tän tekemisessä...
Voisitko päiväkodissa jo kysyä hoitajan kuullen, miten päivä on mennyt. Tai oliko kiva päivä. Hoitaja voi sitten apuna sanoa, että joo, hyvin on menny tms. Ja sitten antaa sen aiheen olla. Ehkä lapsilla ei tee mieli kertoa. Esim. minun veljeni ei koskaan halunnut kertoa, miten koulussa meni. Eikä häneltä sitä kysytty. (Kunhan ensin opimme, ettei sitä saa kysyä ;)
Voihan olla, että lapsesi ovat olleet niin vähän aikaa vasta päiväkodissa, etteivät vielä hallitse rutiineja. Meillä aloittivat myös päiväkodin n. viisi kuukautta sitten. Pienempi huusi about neljä kuukautta illat, ja roikkui lahkeessa. Minä kannoin, kannoin ja kannoin häntä. Nyt on ollut kuukauden verran mukavampiakin iltoja. Meilläkin on osa-aikaisesti päiväkodissa lapset, 3-4 päivää viikossa.
Jos vanhempaa lasta vauvattaa, voisitko antaa hänen vauvailla hetken. Meidän esikoista vauvatti aikanaan (kylläkin vähän nuorempana, n. 3v iässä) ja kun annoin hänen vauvailla, vaihe meni ohi n. kahdessa kuukaudessa (joo, vähän rasittavaa).
Itse harvemmin houkuttelen tai muistuttelen lapsille jostain tulevasta mukavasta. En jaksa houkuttelua. Enkä suostuttelua. Elleivät pue suosiolla, minä puen ja vauhdilla. Yleensä pukevat kuitenkin ihan itse. Tottakai autan tarvittaessa. Autoon en kylläkään kanna ;-)
Ruoan kanssa olen aika ehdoton. Ruoka-aikaan tullaan pöytään. Ja jos ei syödä, pöydästä poistutaan ja seuraavan ruoan saa sitten seuraavaan ruoka-aikaan. Ja tämä sääntö pätee. Meillä ei houkutella eikä pakoteta eikä lahjota syömään. Jälkkäripäivä on sunnuntaina eikä muulloin. Joskus yllätän lapset iloisesti antamalla keksin tai karkin jälkkäriksi, mutta hyvin harvoin.
Meillä esikoisella on ulvontavaihe. Hän suuttuu monta kertaa päivässä milloin mistäkin. Ja ulvoo ihan kauheasti. Ja vakuuttaa, että ellei hän saa jotain, hän ei ikinä enää syö/juo/kato töllöä/leiki jne. Minä totean yleensä silloin, että sehän sopii ja poistun paikalta. Kaksi-viisi minuuttia ulvottuaan tulee ja pyytää halia, sen jälkeen asiat taas sujuu. Pienempi puolestaan huutaa kuin hyeena, kävellä tömpsyttää ympäri ämpäri kämppää ja paiskoo lastenhuoneen ovea. Hänkin tulee hetken kuluttua säyseänä ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut...
Meillä mennään aina iltapalan jälkeen suoraan nukkumaan. Siinä ei ehditä iltavillejä kehitellä, vaan ruoan jälkeen hampaidenpesulle ja yöpukuihin. Meillä iltarutiinit ovat tärkeitä. Ne ovat pysyneet samana siitä lähtien kun esikoinen oli n. 9kk.
Ihanan aikaisin tunnut ap pääsevän kotiin, kun ehditte syödä ennen Uteliasta Viliä :-) Siinä ehtii hyvin vielä ulkoilemaan. Meillä tahtoo jäädä ulkoilut väliin, sillä tulemme kotiin just silloin kun iltaohjelmat alkaa. Ja nukkumaan mennään kuitenkin jo kahdeksalta.
Siitä tulikin mieleeni: Saavatko lapsesi tarpeeksi unta? Ettei osasyy olisi liian lyhyt yöuni?
Ja tuota tarra-juttua suosittelen minäkin kokeilemaan. Eikä palkinnon tarvitse olla mikään suurikaan. Meillä esim. kirja riitti. Tai uintireissu isän kanssa.
Pulkkien kanssa tappelusta tuli mieleen. Voisiko niitä nimetä. Tussilla vain kumpaankin pulkkaan lapsen nimi. Ja kun on nimetyt pulkat, ei tarvi tapella? Meillä varmaankin toimisi, miten teillä?
Varmasti saat perhe-elämän ruotuun niillä konsteilla eikä mene edes kauaa. Jäähyjä 1 min per ikävuosi selityksineen. Aluksi joudut viemään monta kertaa päivässä, mutta kun oppivat, niin rauhoittuvat. Todella raskaaltahan tuo elämäsi kuulosti! Huh huh!
Näin itsekin aikoinaan tein esikoisen kanssa (nyt olen kotona hoitovapaalla) ja hyvin toimi. Ulkoilun jälkeen lapselle video/pikku kakkonen pyörimään ja sain tehdä rauhassa ruoan. Sen jälkeen pelkkää rauhallista yhdessä oloa ja ohjelmaa _vain_ jos lapsi itse haluaa (esim. askartelua). Tsemppiä!
sä ap kirjoituksesta. Siis tarkoitan sitä, että kun lapsi (isompi) heittäytyy tarhan eteisessä ikäväksi, sinä " siloittelet" kertomalla mitä kaikkea kivaa kotona odottaa, ja kun lapsi alkaa ulvoa, että haluaa jäädä ulos, sinä rupeat puhumaan herkkuruuista, joita aiot tehdä jne...Varsinkin tuo isompi uhmis kuulostaa siltä, että hän on oppinut täysin dominoimaan sinua kiukullaan ja uhmallaan, ja sinä reagoit yrittämällä välttää konfliktia ja kääntämällä asiat " mukaviksi" . Lapsi ymmärtää - ainakin alitajuisesti - että sinä et jaksaisi kädenvääntöä ja kerää uhmallaan sinulta positiivista huomiota, lepertelyä ja asioiden mukavaksi pukemista, periksi antamista...Lapsen huono käytös, kiukuttelu ja uhma tulee aina joko mahdollisuuksien mukaan sivuuttaa (jätä ne lapset siihen lattialle ulvomaan ja mene tekemään sitä ruokaa) tai rangaista jos kyse on todella huonosta käytöksestä. IKINÄ ei lapsen tahdolle saa näissä tilanteissa antaa periksi ja pyörtää omia sanojaan (esim. kehoitusta pukea itse) tai varsinkaan antaa positiivista huomiota huonosta käytöksestä. Sen sijaan komppaan aiemman kommenttia siitä, että kehuja ei koskaan tarkoituksenmukaisesta käytöksestä voi antaa liikaa. Uhmakkailla lapsilla usein auttaa se, että arjessa tietoisesti ja jatkuvasti sivuuttaa huonon käytöksen (tiettyyn pisteeseen asti) ja kehuu ja antaa huomiota hyvästä kaytöksestä. Laspihan on huomion perässä, ja oppii kyllä loppujen lopuksi haluamaan sitä positiivista huomiota, mieluummin kuin negatiivista tai ainakin mieluummin kuin ei huomiota ollenkaan. Jokin palkintosysteemi (kuten tuo tarra-systeemi) auttaa myös tässä hyvän käytöksen positiivisessa huomioinnissa ja sen positiivisen huomion maksimoinnissa.
Lisäksi JOHDONMUKAISUUS ja PERIKSIANTAMATTOMUUS ovat välttämättömyyksiä. Miksi ihmeessä sinä suostut pukemaan 5-vuotiaan?! Tai eikö 5-vuotias olisi voinut jäädä yksinkin ulos vähäksi aikaa? (Tämä tietty riippuu täysin pihapiirinne turvallisuudesta). Sanot vain lapselle,miten asiat ovat, ja jos he eivät suostu toimimaan yhteistyössä kantakoon seuraukset. Esim. jos 5-vuotias ei suostu aamulla pukemaan, sano, että hänellä on tietty aika pukea päälleen, tai sitten hän saa lähteä tarhaan pyjamassa. Yleensä pelkkä uhkaus riittää (5-vuotias tajuaa jo, miten noloa olisi mennä tarhaan pyjamassa), mutta jos ei riitä, toteuta uhkaus. Lyön vetoa, että jos kerran viet pyjama-pukuisen lapsen tarhaan, hän pukee siitä eteen päin joka aamu kehoituksestasi. Uhkaukset, joita ei toteuteta, ovat ehkä pahin kasvatusmoga!
Yhdyn myös aiempiin siinä, että teillä ehkä tapahtuu vähän liikaa tarhapäivän jälkeen. Siirtymätilanteet ovat lapsille, varsinkin vilkkaille ja uhmakkaille niitä kaikista raskaimpia, ja ne ehkä kannattaa arki-iltana jättää minimiin. Olkaa vaan rauhassa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli mieleen vain yksi juttu, joka on tyypillistä meille nykyvanhemmille. Eli se että kysyt ehkä liikaa, mitä he haluaisivat tai haluaisivatkokaan... Hiukan tiukempi linja.
Jos makkararuoka on herkkua, eikä silti kelpaa, kannattaa tehdä vähän aikaa sellaisia ruokia, jotka ei ole herkkua. Onko heillä oikeasti nälkä siihen aikaan, vai pitäisikö ruokailua siirtää vähän eteenpäin?
Tuonikäisten kanssa meillä on ollut tärkeää, että kun mennään kotiin, ollaan hissukseen lähekkäin melkein tunnin verran, siis luetaan kirjaa, ihastellaan ehkä tarhasta tulleita piirroksia tms. Ja kun pikku kakkonen alkaa telkasta, lapset katsoo niitä sillä välin, kun teen ruoan. Ruoan jälkeen sitten voi mennä ulos tai olla sisällä.
Ensimmäiseksi tulee minullekin mieleen tuo, että lapsesi ovat vain väsyneitä päiväkodin jälkeen. Olethan varmasti itsekin väsynyt työpäivän jälkeen! Eli pyhittäkää loppupäivä ihan rentoon kotonaoloon ilman mitään sen kummempia tekemisiä. Ei välttämättä mitään pöydänkattamisjuttujakaan tuossa vaiheessa, kun tullaan päiväkodista! Ruokakin kannattaa tehdä melko " helpoista aineista" , ettei siihen mene koko iltaa! Ja unohda vesivärityöt, elleivät lapset sitä itse ehdota. Eivät lapset tarvitse niin paljoa näitä aikuisten mielestä hienoja aktiviteetteja!
Toisekseen onhan se normaaliakin, että lapsilla on uhmaikää =).Mutta lapset kyllä huomaavat tuon, että tavallaan annat niille aikaa vetkutteluun. Tällaiset laitapas nyt päälle niin saat sitä ja tätä ja tuota ei aina toimi. Joskus on parempi vain sanoa, että nyt päälle ja piste. Ei tuo onnistu tietysti heti, jos sille houkuttelulinjalle on lähdetty, mutta pikkuhiljaa lapsi oppii, että vetkuttelu ei kuulu asiaan. NO, lapsissa on kyllä eroja, ja mikä yhdelle toimii ei välttis toimi toiselle=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä kirjoitus nro 27! Mulla myös samoja ajatuksia tuli vielä mieleen.
T. se joka aikasemmin seposti aika pitkästi
Katson silmiin, sanon ettei tämä käy ja nykäisen vauhdilla lapselle vaatteet päälle. Ruokapöydässä lähtee ruoka nenän edestä, eikä takaisin tule. En viitsi hirveästi ruveta itse temppuilemaan ja suostuttelemaan, joko hommat hoituu tai ne pistetään hoitumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama juttu tuli mieleen, millä helpotat suuresti arkeanne:
Samaa mieltä muiden kanssa tuosta ulkoilusta, että tekee hyvää ulkoilla, mutta jääkää suoraan pihalle, niin ei tule tuota pukemis/riisumis kiukuttelua niin paljon.
Omat lapset ovat jo vähän vanhempia, mutta olen tosiaan vienyt tytön tarhaan pyjamassaan! Ja siitä asti on aamuisin mennyt vaatteet reippaammin päälle, kun äiti tosiaan teki niin. (tarhan tätit olivat positiivisin mielin ja heistäkin tein oikein)
Voi olla, että mulla on liian tylyt meiningit, tytöt on nyt 6 ja 7 ja meillä käydään iltapalalla, pesulla ja pyjaman vaihdossa ennen iltasatua ja jollei suju ilman riitaa, jää iltasadut lukematta.
Nyt on idolssi suuri suosikki ja normaalisti menevät kahdeksalta nukkumaan, koska olen todennut sen sopivaksi yöunien mitaksi (joidenkin mielestä liian aikaisin, mutta sopii meille) No kuitenkin, jos on oltu kiltisti, niin saa katsoa idolssin kaks kertaan viikossa. Eli kai se on tavallaan kiristämistä, mutta tuon ikäisille toimii...
Mutta nostan hattua kaikesta mitä jaksat touhuta! Itse satunnaisesti askartelen tai leikin lasten kanssa, tosin ovat niin samanikäisiä, että askartelevat keskenään... Mutta voimia sulle ja vähän kovempia otteita, sinähän se pomo olet ja määräät miten toimitaan!
On nuorempi lapsemme, eikä vanhemman kanssa ole tällaista ollut. Osaa esim. valehdella, mitä vanhempi lapsi ei edes uskalla tai osaa tehdä. Olen hermorauniona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos itse haluat ulkoilla (niin kuin kirjotit). Etkö voisi ulkoilla kun miehesi on kotona, esim. käyt lenkillä yksin.
Vaikka ulkoilma on kyllä hyvä lapsille eikä varmaan sitä liikaa saa, mut jos ovat kovin väsyjä tarhan jälkeen niin ihan älytöntä roudata heitä pihalle.
Samanikäiset lapset ja minä en pakota heitä syömään. Joskus saatan ottaa lusikan käteen ja syöttää, mutta jos sekään ei onnistu, niin ovat sitten syömättä. Illalla keitän vielä kaakaon ja annan leipäpalasen.
Tämän jälkeen annan lasten leikkiä keskenään. En mene väkisin heidän leikkeihinsä mukaan. Yleensä puuhastelevat itsenäisesti, mitä tykkäävät. Jos haluavat piirrellä, niin tulevat pyytämään papereita ja kyniä. Usein kehittelevät jotain ohjelmaa ja sitten pyytävät minua katsomaan.
Mielestäni sinäkin voit istahtaa television ääreen katsomaan televisiota tai puuhastella omiasi. Jos minä tiskaan ja lapset tulevat siihen, niin keksin heillekin tekemistä. Esimerkiksi annan lasin ja pesusienen käteen. Onhan siinä vähän järjestelemistä, että mahdumme kaikki tiskipöydän ääreen, mutta kyllä se pienellä järjestelyllä onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin lapset vedättävät sinua. Kun tappelu ja raivoaminen ja ränttyily alkaa, sanot napakasti että nyt loppuu ja tarvittaessa käytät tuota jäähytaktiikkaa. Oletko omasta mielestä liian lepsu ja on helpompi antaa lasten märytä ja raivota? Meidän 4 vuotiaan uhmaan ovat auttaneet jäähyt ja sen että äiti päättää eikä niin että lapsi tekee mitä haluaa. Kun itse otin eri asenteen (enkä tarkoita nyt mitään dikttaattoriasennetta) niin paljon vähemmillä kiukkuiluilla on päästy. Karsin myös huutamisen ihan minimiin (joskus tulee karjaistua myönnän) joka on petrannut tilannetta.
Teidän lapsilla alkaa toinen tarhapäivä kun haet heidät hoidosta. Samanlaista ohjelmaa ja vaatimuksia itsenäisesti tekemisestä ja kauniisti käyttäytymisestä... Mitäs jos yrittäisitte olla kotona vapaalla ja ladata akkuja ihan rennosti? Eiköhän siellä päiväkodissa ole tarpeeksi piirretty ja askarreltu ja ulkoiltu, ja jos 5 v. osaa siellä pukea, niin olisko niin paha että sinä välillä puet hänet kotosalla? Päivän eron ja raskaiden touhujen jälkeen pieni hemmottelu ja ylimääräinen hellyys on tarpeen isollekin lapselle. (Miten muuten tervehdit lapsia tarhassa? Otatko syliin ja halaat kunnolla? Sekin voi joskus riittää tyydyttämään lapsen vauvailutarpeen)
En tarkoita että kuria ei saisi pitää: asialliset hommat pitää hoitaa nopeasti ja jämptisti vaikka siitä seuraisikin hetken ulvontaa. Älä tuhlaa aikaa houkutteluun vaan kanna tarvittaessa lapset sisälle, jätä parina iltana ruoatta jos eivät tule pöytään jne. Anna heidän kiukutella jos kiukuttaa mutta tehkää sen jälkeen sovinto ja jatkakaa halauksella. Ja jos lapsi kiukuttelee joka asiasta, puske vaan eteenpäin äläkä yritä lepytellä tai harhauttaa enää 5-vuotiasta - se konsti on alle 3-vuotiaita varten. Tahkokalliokohan se jossain sanoi, että tarhapäivän jälkeen on usein parempi vaikka viettää ilta riidellen kuin niin että vanhemmat kaikin keinoin yrittävät viihdyttää lasta ¿ se on aidompaa yhdessäoloa ja antaa lapsen mahdollisuuden purkaa päivän paineita paremmin kuin pinnallisempi ainainen kiva.
Tossa ei ollut lapsilla yhtään omaa leikkiaikaa ja rauhoittumista illan mittaan, vaan pelkkää ohjelmaa koko ajan.
Toi " en muista" on aivan globaali-ilmiö, 5v ei oikeasti muista mitä on sattunut ja tapahtunut 3v vielä vähemmän. Kysele hoitajilta ja sitten johdattele keskustelua, niin saat kuulla lasten mietteitä päivästä.
5v puetuttaa itsensä tosi mielellään vielä aikuisella, jos vaan saa tahtonsa läpi. Eli anna aikaraja, jos siihen mennessä ei ole kamat niskassa painut ovesta ulos yksinäsi tai sen lapsen kanssa, jolla on vaatteet päällä. Siperia opettaa tässäkin... Mutta onkohan hieman kunnianhimoista JOKA ilta askarrella, lukea kirjoja ja ulkoilla? Oisko vapaata leikkiä omilla romuilla silloin tällöin hyvä juttu?