Lue keskustelun säännöt.
Muita keski-ikäisiä, joilla vaikeaa enää ihastua
04.08.2024 |
Olen 47-vuotias nainen, erosin pitkästä suhteesta ja teini-ikäisten lasten isästä vuosi sitten.
Musta tuntuu, etten ikinä enää pysty ihastumaan tai rakastumaan ja aloittamaan uutta parisuhdetta! Nautin niin paljon tästä onnettoman suhteen jälkeisestä vapaudesta, että ajatuskin parisuhteesta tuntuu vähän ahdistavalta. Sitten taas ahdistaa sekin ajatus, että alle viisikymppisenä loppuu seksielämä (en halua yhden yön juttuja, en saa niistä mitään) ja että olenko nyt sitten lopunikääni yksin viettämässä näitä sateisia viikonloppuja, kun aikuistuvat lapset on menoissaan ja kaikki kaverit perheidensä kanssa jossain.
En tiedä, mitä haluan! Kuinkahan kauan tämä outo olo ja välitilafiilis jatkuu?
Kommentit (57)
Juu. Ikisinkku oon 45. Tuntuu että jotkut miehet ovat peikkomaisia tai jotenkin vaarallisia. Tai aina paljastuu jotain tai muuttuu. :) Mitäs nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nieletkö?
En. Naisen tehtävä ei ole miellyttää miestä.
Mä kyllä ihastun helposti joka päivä. Jos vaan on yhtään miellyttävän näköinen, niin ihastun vaikka vastaantulijaan kadulla, useampaankin :)
Olen 47 vuotias ja juuri eronnut 8 vuotta kestäneestä parisuhteesta. Ennen sitä olin 15 vuotta sinkku. Tiedän, että pärjään yksin ja osaan elää yksin, mutta kyllä minusta olisi mukavampi elää hyvässä parisuhteessa kuin yksin. En vain tiedä, onko sellaista suhdetta mahdollista löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä pakko on ihastua?
Vapaus on hienoa. Nauti siitä. Jos tarkoitus on, törmäät kyllä vielä johonkuhun ihanaan. Aikaa on. Minä olin yksin 7 vuotta, ja se teki hyvää.
Palstan myrkylliset, mielenvikaiset incelit eivöt törmää kuin toistensa teräaseisiin ja pää edellä kiveen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko on ihastua?
Vapaus on hienoa. Nauti siitä. Jos tarkoitus on, törmäät kyllä vielä johonkuhun ihanaan. Aikaa on. Minä olin yksin 7 vuotta, ja se teki hyvää.
Palstan myrkylliset, mielenvikaiset incelit eivöt törmää kuin toistensa teräaseisiin ja pää edellä kiveen.
Vapaus on hienoa aikansa. Jotkut meistä vaan on saaneet nauttia vapautta niin paljon, ettei siinä oo erityistä hohtoa ja uutuudenviehätystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 48, eronnut myös pitkästä suhteesta pari vuotta sitten. Kyynistynyt, liian paljon kuullut ja nähnyt parisuhteiden ongelmista ja pettämisestä. Luottamus ihmisiin on saanut isoja kolauksia. Silti toivoisin vielä löytäväni vielä ihanan ihmisen jonka kanssa reissata ja ihmetellä elämää. Epätodennäköistä, mutta toivoisin silti.
No sepä se! Olet huomannut saman kuin minä; vapauttaan ei enää mihinkään vaihtaisi ja elämänkokemus on opettanut ettei kaikki suinkaan ole kultaa mikä kiiltää.
Usein sitä luulee niin, ja huomaakin lyöneensä kouransa p-skaan. Elämä ei ole ihana satu, päin vastoin. Se opettaa kyllä jos on oppiakseen. ja hyvin moni tämän ikäinen nainen on sen opin saanut kokea kantapään kautta. Hyvä oppi se on, vahingosta viisastuu! :D
Tukka auki vaan ja baanalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, olen 46v ja avioliitossa, mutta on tosi vaikea kuvitella, että voisin vielä tässä iässä ihastua johonkin suunnilleen omaa ikäluokkaa olevaan mieheen. Jotenkin tosi raskaita/rasittavia tyyppejä monin tavoin kaikki keski-ikäiset ja sitä vanhemmat miehet. Varmaan itsekin olen.
No kun katsoo tätä tarjontaa mitä täällä on, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla yksin. En ainakaan haluaisi mitään alkoholisoitunutta kaljamahaista vätystä tai miestä jolla on lapsia ja elareita monen naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko naiset miettineet hormonien osuutta asiaan? Ei enää lisääntymiskykyinen, joten miksi mitään tunnemyrskyäkään enää, kun yksinkin pärjää - ja voi tapailla.
Ei kettuilua. Olen m49 ja jäin kuuntelemaan pari vuotta vanhempien ystävieni juttelua. Ei oikeastaan elämässä tarvetta miehelle/suhteelle - hyvin pragmaattinen, jopa pelottavan insinöörimäinen tapa lähestyä asiaa. Itse taas eron jälkeen haluaisin valtavasti ihastua/r-sana ja sitoutua - ja jäin miettimään myös omia hormonejani - kuitenkin takaraivossani on , että jos kumppani on nuorempi ( en siis oleta, enkä etsi), niin lapsikin on vielä tervetullut.
Kuinka paljon meidän ajatuksemme/tarpeemme pyörivätkään hormonien ja lisääntymisen ympärillä? Vapaasta tahdosta en nyt viitsi edes aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko naiset miettineet hormonien osuutta asiaan? Ei enää lisääntymiskykyinen, joten miksi mitään tunnemyrskyäkään enää, kun yksinkin pärjää - ja voi tapailla.
Ei kettuilua. Olen m49 ja jäin kuuntelemaan pari vuotta vanhempien ystävieni juttelua. Ei oikeastaan elämässä tarvetta miehelle/suhteelle - hyvin pragmaattinen, jopa pelottavan insinöörimäinen tapa lähestyä asiaa. Itse taas eron jälkeen haluaisin valtavasti ihastua/r-sana ja sitoutua - ja jäin miettimään myös omia hormonejani - kuitenkin takaraivossani on , että jos kumppani on nuorempi ( en siis oleta, enkä etsi), niin lapsikin on vielä tervetullut.
Kuinka paljon meidän ajatuksemme/tarpeemme pyörivätkään hormonien ja lisääntymisen ympärillä? Vapaasta tahdosta en nyt viitsi edes aloittaa.
Kukaan nainen ei enää lisäänny 48-vuotiaana, joten siinä mielessä sinun katseesi kohdistunee parikymppisiin tyttölöihin. Aika viehättävä saat olla jos meinaat vielä sellaisen saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se voi tapahtua jos tapaa sopivan miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko naiset miettineet hormonien osuutta asiaan? Ei enää lisääntymiskykyinen, joten miksi mitään tunnemyrskyäkään enää, kun yksinkin pärjää - ja voi tapailla.
Ei kettuilua. Olen m49 ja jäin kuuntelemaan pari vuotta vanhempien ystävieni juttelua. Ei oikeastaan elämässä tarvetta miehelle/suhteelle - hyvin pragmaattinen, jopa pelottavan insinöörimäinen tapa lähestyä asiaa. Itse taas eron jälkeen haluaisin valtavasti ihastua/r-sana ja sitoutua - ja jäin miettimään myös omia hormonejani - kuitenkin takaraivossani on , että jos kumppani on nuorempi ( en siis oleta, enkä etsi), niin lapsikin on vielä tervetullut.
Kuinka paljon meidän ajatuksemme/tarpeemme pyörivätkään hormonien ja lisääntymisen ympärillä? Vapaasta tahdosta en nyt viitsi edes aloittaa.
Kukaan nainen ei enää lisäänny 48-vuotiaana, joten siinä mielessä sinun katseesi kohdist
On niitä 30-40 vuotiaitakin naisia, jotka voi vielä lisääntyä ja saattaisivat olla kiinnostuneita viiskymppisestä jos tämä on komea ja menestynyt. Ei toki mistään tavan tallukasta.
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ihastun helposti joka päivä. Jos vaan on yhtään miellyttävän näköinen, niin ihastun vaikka vastaantulijaan kadulla, useampaankin :)
Jos alat tarkemmin miettimään niiden arvomaailmaa tai luonnetta, juoko viinaa, voiko olla alhainen käytös - vieläkö ihastut. Vai onko kaikilla kiva luonne ja korkea värähtely.
Minä erosin jo 5 vuotta sitten, enkä ole löytänyt sopivaa seurustelukumppania itselleni. En oikeestaan ole edes halunnut löytää. Olen nyt 53 vuotias.
Kiinnostukseni miehiin on lopahtanut, tai en ole innokas kumppanin etsijä. Se "Rakkauden huuma juna" meni jo minun ohitseni 😆.
Kun on pari naisystävää, työpaikka ja aikuiset lapset, joilla yhdellä on jo 2 lastakin, se riittää minulle.
En ole kovin sosiaalinen luonne. Viihdyn myös yksinkin. Joskus koko viikonloppu menee ihan omissa oloissani, käyn toki kaupungilla ja joskus jumpassa jne...
Näin on ihan OK.
Vierailija kirjoitti:
Olen 48, eronnut myös pitkästä suhteesta pari vuotta sitten. Kyynistynyt, liian paljon kuullut ja nähnyt parisuhteiden ongelmista ja pettämisestä. Luottamus ihmisiin on saanut isoja kolauksia. Silti toivoisin vielä löytäväni vielä ihanan ihmisen jonka kanssa reissata ja ihmetellä elämää. Epätodennäköistä, mutta toivoisin silti.
No tämä juuri! Olen samaa ikäluokkaa ja eronnut. Tuntuu, että se pitkä suhde, jonka viimeiset 3-5 vuotta olivat tosi huonoja, ihan pystyyn kuolleita, tuhosi jotenkin käsitykseni parisuhteesta. Ja tietysti ne kaikki sukulaisten ja ystävien kulissiliitot... niitä on paljon! Tuntuu, että olen tahtomattani niin kyynistynyt, etten enää uskalla rakastua.
Yksin sun on varauduttava olemaan jokatapauksessa, ei ole takuuta että löydät edes uutta, sopivaa kumppania.
Nauti nyt yksinolosta.