Miksi ihmiset hankkivat lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samasta syystä kuin joku haluaa olla parisuhteessa. Jakaa ja elää elämää muiden kanssa. Kyllähän sitä ilman lapsia kaikki on helpompaa, mutta niiden kanssa kaikki tuntuu rikkaammalta ja merkityksellisemmältä. Yleensä näissä keskusteluissa mainitaan vain pikkulapsen vanhempana oleminen, mutta kyllä ajatus ettei +50v ole omia jälkeläisiä elämässä kuulostaa pirun masentavalta. 

Mulle jos oon terve ja 50 v ja saan olla rakkaan kumppanini kanssa niin elämä kuulostaa ihanalta. 

Kaikki voi muuttua. Tuskin molemmat elävät yhtä pitkälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi hyvä vastaus tähän on kuvitella onat vanhempansa ja isovanhempansa ilman lapsiaan ja miettiä millaista heidän elämänsä olisi ilman meitä/heitä.

Onko elämä sellaista jota itse haluat vaiko ei. 

Eiks tää oo vähän surullista, jos elämä ei ois mitään ilman lapsia? Kai sitä nyt elämässä täytyy muutakin sisältöä olla. Olis itsekästä tunkea tänne pallolle uusia ihmisiä vain oman elämänsä sisällöttömyyden turruttamiseksi.

Ihmiset on itsekkäitä. Varmasti sinullakin on hyvin monta itsekästä ja maapalloa pilaavaa asiaa elämässäsi. Täällä on liikaa ihmisiä, se on totta. Fakta on se että ne liiat ihmiset ovat vanhenevaa väestöä ja kaikkialla maailmassa syntyvyys on todella matalalla. Ymmärrät varmaan että nykynuorten vanhetessa heillä tulee tukalat oltavat kun mihinkä

Väitätkö että jotkut hankkii lapsia yrittääkseen korjata eläkepommin? Ja paskat, ei yksikään ihminen "jalouttaan" lapsia tee, tai yhteiskunna eduksi. Yleensä ihmiset tekevät niin, koska niin "kuuluu tehdä" tai muuten vaan beigeä elämää viettävät tarvitsevat jonkun projektin, kun ei ole muutakaan tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samasta syystä kuin joku haluaa olla parisuhteessa. Jakaa ja elää elämää muiden kanssa. Kyllähän sitä ilman lapsia kaikki on helpompaa, mutta niiden kanssa kaikki tuntuu rikkaammalta ja merkityksellisemmältä. Yleensä näissä keskusteluissa mainitaan vain pikkulapsen vanhempana oleminen, mutta kyllä ajatus ettei +50v ole omia jälkeläisiä elämässä kuulostaa pirun masentavalta. 

Mulle jos oon terve ja 50 v ja saan olla rakkaan kumppanini kanssa niin elämä kuulostaa ihanalta. 

Kaikki voi muuttua. Tuskin molemmat elävät yhtä pitkälle. 

Lapsikin voi kuolla ennen aikojaan. Elämä on haurasta ja arvaamatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samasta syystä kuin joku haluaa olla parisuhteessa. Jakaa ja elää elämää muiden kanssa. Kyllähän sitä ilman lapsia kaikki on helpompaa, mutta niiden kanssa kaikki tuntuu rikkaammalta ja merkityksellisemmältä. Yleensä näissä keskusteluissa mainitaan vain pikkulapsen vanhempana oleminen, mutta kyllä ajatus ettei +50v ole omia jälkeläisiä elämässä kuulostaa pirun masentavalta. 

Mulle jos oon terve ja 50 v ja saan olla rakkaan kumppanini kanssa niin elämä kuulostaa ihanalta. 

Kaikki voi muuttua. Tuskin molemmat elävät yhtä pitkälle. 

Tietysti voi. Mutta jos saan olla nyksein kumppanini kanssa niin uskon että olen onnellinen 50v:nä. Samoin lapsille voi tapahtua jotain jos niitä tekee. Tai itsellesi. Minun äitini ei ole koskaan tavannut lapsenlapsiaan, kun siskoni muutti ulkomaille eikä ole sieltä palannut koskaan Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samasta syystä kuin joku haluaa olla parisuhteessa. Jakaa ja elää elämää muiden kanssa. Kyllähän sitä ilman lapsia kaikki on helpompaa, mutta niiden kanssa kaikki tuntuu rikkaammalta ja merkityksellisemmältä. Yleensä näissä keskusteluissa mainitaan vain pikkulapsen vanhempana oleminen, mutta kyllä ajatus ettei +50v ole omia jälkeläisiä elämässä kuulostaa pirun masentavalta. 

Mulle jos oon terve ja 50 v ja saan olla rakkaan kumppanini kanssa niin elämä kuulostaa ihanalta. 

Kyllä noinkin, mutta minä haluan koko paketin. Lapset vaan on valtavan iso ja merkityksellinen osa sitä yhteistä elämää ja historiaa

Vierailija kirjoitti:

Ihan samasta syystä kuin joku haluaa olla parisuhteessa. Jakaa ja elää elämää muiden kanssa. Kyllähän sitä ilman lapsia kaikki on helpompaa, mutta niiden kanssa kaikki tuntuu rikkaammalta ja merkityksellisemmältä. Yleensä näissä keskusteluissa mainitaan vain pikkulapsen vanhempana oleminen, mutta kyllä ajatus ettei +50v ole omia jälkeläisiä elämässä kuulostaa pirun masentavalta. 

+50 v sen lapsellisen elämä muuttuu radikaalisti ja voi tulla iso tyhjän pesän -kriisi ahdistuksineen, että mikä sen oman elämän merkitys on, kun lapset lähteneet elämään omaa elämää ja perustavat omat perheet. Ja näet niitä lapsia ehkäpä vain kerran vuodessa. On paljon esim yksinäisyyden kokemusta. Sen sijaan lapseton jatkaa sitä omaa elämäänsä niinkuin siihenkin asti, toiset hyvinkin tyytyväisinä, riippuen millaista elämänsä ylipäätään on.

5-kymppisellä lapsellisella tuo ikä on nimenomaan luopumisen aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samasta syystä kuin joku haluaa olla parisuhteessa. Jakaa ja elää elämää muiden kanssa. Kyllähän sitä ilman lapsia kaikki on helpompaa, mutta niiden kanssa kaikki tuntuu rikkaammalta ja merkityksellisemmältä. Yleensä näissä keskusteluissa mainitaan vain pikkulapsen vanhempana oleminen, mutta kyllä ajatus ettei +50v ole omia jälkeläisiä elämässä kuulostaa pirun masentavalta. 

Mulle jos oon terve ja 50 v ja saan olla rakkaan kumppanini kanssa niin elämä kuulostaa ihanalta. 

Kyllä noinkin, mutta minä haluan koko paketin. Lapset vaan on valtavan iso ja merkityksellinen osa sitä yhteistä elämää ja historiaa

Entä jos se lapsi on kehitysvammainen tai muuten hankala? Entä jos se lapsi sotkeutuu huumeisiin?

Vierailija kirjoitti:

Näin narkomaanipojan äitinä, toivoisin että moni miettisi useamman kerran ennen kuin tekee lapsia. Ainakin ruusunpunaiset kuvitelmat kannattaa tasapainottaa myös sillä faktalla, että mitä tahansa voi tapahtua ja se oma lapsi voi hajota etkä voi tehdä asialle mitään. Katsot vaan sivusta, kun lapsesi alkaa tuhota itseään aikuisuuden kynnyksellä. Ihan järkyttävän tuskallista. Tiedättekö, on ihan mahdollista, että joudut joskus soittamaan poliisit kun 19v lapsesi murtautuu kotiisi arki-iltana viedäkseen jotain myyntikelpoista rahoittakseen narkkaamisensa. Olin hyvä äiti, mutta maailmalta en saanut häntä pelastettua.

Yhdellä perheenjäsenelläni oli sama kohtalo, päihteet veivät mukanaan, vaikka kuinka yritimme auttaa. Sitä oli todella rankkaa seurata vierestä. Voimia sinulle! <3

-ap

Toivottavasti lapset voi tulevaisuudessa ostaa valmiina kaupasta 4-5 vuoden ikäisenä. Ikävimmät vaiheet jää pois.

Vierailija kirjoitti:

Osa ei valitettavasti löydä elämäntarkoitusta itsestään, niin se pitää hakea lisääntymisestä.

Veikkaanpa vaan että ne "itsestä" löydetyt elämäntarkoitukset tulee ihan yhtä itsekkäistä lähteistä kuin lapsia hankkivien ihmisten elämäntarkoitukset. Vasta sitten kun olet munkkiluostarissa meditoimassa ilman mukavuuksia vuosien ajan, voit sanoa löytäneesi elämäntarkoitukset itsestäsi etkä niillä asioilla jotka tuottavat sinulle merkityksellisyyttä. Aivan täyttä bullshittiä että pelkkä itsesi olisi tämä lähde :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ei valitettavasti löydä elämäntarkoitusta itsestään, niin se pitää hakea lisääntymisestä.

Veikkaanpa vaan että ne "itsestä" löydetyt elämäntarkoitukset tulee ihan yhtä itsekkäistä lähteistä kuin lapsia hankkivien ihmisten elämäntarkoitukset. Vasta sitten kun olet munkkiluostarissa meditoimassa ilman mukavuuksia vuosien ajan, voit sanoa löytäneesi elämäntarkoitukset itsestäsi etkä niillä asioilla jotka tuottavat sinulle merkityksellisyyttä. Aivan täyttä bullshittiä että pelkkä itsesi olisi tämä lähde :)

Tais osua arkaan paikkaan... et selvästikään esim. tee taidetta tai omaa syvällisiä ihmissuhteita, jos munkkiluostarissa meditointi on mielikuvissasi ainoa tapa kokea elämän tarkoitusta

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti lapset voi tulevaisuudessa ostaa valmiina kaupasta 4-5 vuoden ikäisenä. Ikävimmät vaiheet jää pois.

Ikävin ja vaarallisin vaihe taitaa kuitenkin olla se teini-ikä eli vuodet 10-20. 5-10 ihan ok, muutoin aika vaikea....

Itse ihmettelen miksi 50,60 vuotias sitten katkeroituu kun oma lapsi lentää pois pesästä.... Moni vanhempi turvautuu liikaa lapseensa ja jättää oman elämänsä sivuun.

Täällä haluttiin vastauksia miksi halutaan lapsia mutta hirveä vyöry kommentteja missä vastaukset dumataan, niitä ei hyväksytä, tai vastataan miksi itse ei halua lapsia :D hyvä logiikka 

Vierailija kirjoitti:

Ihan samasta syystä kuin joku haluaa olla parisuhteessa. Jakaa ja elää elämää muiden kanssa. Kyllähän sitä ilman lapsia kaikki on helpompaa, mutta niiden kanssa kaikki tuntuu rikkaammalta ja merkityksellisemmältä. Yleensä näissä keskusteluissa mainitaan vain pikkulapsen vanhempana oleminen, mutta kyllä ajatus ettei +50v ole omia jälkeläisiä elämässä kuulostaa pirun masentavalta. 

Onhan parisuhde eri asia, ei sitä kumppania kohdusta pusketa tähän maailmaan. Se on jo olemassa, ja rakastumista ei voi estää. Se että tuottaa uuden ihmisen tähän maailmaan on aivan eri asia.

Aika masentava elämä jos 50+ ikävuodet on jostain lapsista riippuvaisia. Kannattaa ehkä hankkia ystäviä tai harrastus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ei valitettavasti löydä elämäntarkoitusta itsestään, niin se pitää hakea lisääntymisestä.

Veikkaanpa vaan että ne "itsestä" löydetyt elämäntarkoitukset tulee ihan yhtä itsekkäistä lähteistä kuin lapsia hankkivien ihmisten elämäntarkoitukset. Vasta sitten kun olet munkkiluostarissa meditoimassa ilman mukavuuksia vuosien ajan, voit sanoa löytäneesi elämäntarkoitukset itsestäsi etkä niillä asioilla jotka tuottavat sinulle merkityksellisyyttä. Aivan täyttä bullshittiä että pelkkä itsesi olisi tämä lähde :)

Et ole ilmeisesti itse kokenut omaa elämääsi itsessään merkitykselliseksi. Eli et tiedä, olet kokematon. Ymmärrän, ei sitä voikaan ilman omaa kokemusta ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä mistään ei saa sellaista rakkautta kuin omasta perheestä.

Ihmiset etsivät elämäänsä sisältöä tekemällä liikaa töitä, muokkaamalla ulkonäköä tai matkustelemalla tai juhlimalla. Mikään näistä ei täytä ihmisen merkityksellisyyden tunnetta loputtomiin, toisinkuin perheenjäsenet ja varsinkin lapset.

On suuri rikkaus omistaa ihmissuhteita jotka kestävät läpi elämän. 

Ystävyyssuhteet, työt, terveys, parisuhde ja vapaa-ajan tarve ja elämykset eivät todennäköisesti kestä läpi elämän vaikka siltä tuntuisi. 

Vauvapalstalla kirjoittelukin tulee aikanaan loppumaan eikä siitä saa tyydytystä pahalle ololleen.

 

Kyllä se lapsikin voi muuttaa esim ulkomaille. Mun sisko lähti tuossa 19v eikä ole sieltä palannut.

Vierailija kirjoitti:

Täällä haluttiin vastauksia miksi halutaan lapsia mutta hirveä vyöry kommentteja missä vastaukset dumataan, niitä ei hyväksytä, tai vastataan miksi itse ei halua lapsia :D hyvä logiikka 

Tervetuloa kokemaan millaista on kertoa, että miksi ei halua lapsia. Vastaanotto just samanlainen, ei hyväksytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samasta syystä kuin joku haluaa olla parisuhteessa. Jakaa ja elää elämää muiden kanssa. Kyllähän sitä ilman lapsia kaikki on helpompaa, mutta niiden kanssa kaikki tuntuu rikkaammalta ja merkityksellisemmältä. Yleensä näissä keskusteluissa mainitaan vain pikkulapsen vanhempana oleminen, mutta kyllä ajatus ettei +50v ole omia jälkeläisiä elämässä kuulostaa pirun masentavalta. 

Mulle jos oon terve ja 50 v ja saan olla rakkaan kumppanini kanssa niin elämä kuulostaa ihanalta. 

Kyllä noinkin, mutta minä haluan koko paketin. Lapset vaan on valtavan iso ja merkityksellinen osa sitä yhteistä elämää ja historiaa

Entä jos se lapsi on kehitysvammainen tai muuten hankala? Entä jos se lapsi sotkeutuu huumeisiin?

Aika ikävä juttu, mutta elämässä ei voi tehdä kyllä mitään jos sitä alkaa liikaa pelkäämään. Ilman toivoako ei kannata huomenna aamulla herätä, jos vaikka saatan sairastua tai vammautua itse joskus 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ei valitettavasti löydä elämäntarkoitusta itsestään, niin se pitää hakea lisääntymisestä.

Veikkaanpa vaan että ne "itsestä" löydetyt elämäntarkoitukset tulee ihan yhtä itsekkäistä lähteistä kuin lapsia hankkivien ihmisten elämäntarkoitukset. Vasta sitten kun olet munkkiluostarissa meditoimassa ilman mukavuuksia vuosien ajan, voit sanoa löytäneesi elämäntarkoitukset itsestäsi etkä niillä asioilla jotka tuottavat sinulle merkityksellisyyttä. Aivan täyttä bullshittiä että pelkkä itsesi olisi tämä lähde :)

Tais osua arkaan paikkaan... et selvästikään esim. tee taidetta tai omaa syvällisiä ihmissuhteita, jos munkkiluostarissa meditointi on mielikuvissasi ainoa tapa kokea elämän tarkoitusta

Vauvapalstan valtuutettu psykologi ei osunut tällä kertaa oikeaan. Mutta antaa mennä henkilökohtaisuuksiin jos kokee että se on tarpeellista.