Lue keskustelun säännöt.
Onko Suomi täysin tipahtanut kansainvälisen kilpaurheilun tasosta?
04.08.2024 |
Nolla mitalia, monessa lajissa jäädään jo alkueriin ja harva pystyy venymään tärkeässä paikassa vaan annetaan pikemminkin tulos alta oman tason. Missä arvelette syyn olevan? Monet Suomea pienemmät ja köyhemmät maat ovat saaneet mitaleita, joten pelkästään rahan taakse ei kannata mielestäni piiloutua.
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy on se, että muualla urheilu on kansallisylpeyttä, meillä kulttuurin ja urheilun määrärahat leikataan.
Harvaa kiinnostaa aloittaa huippu-urheilu-uraa, kun joudut treenaamaan jossain pikkupoikien väsäämillä telineillä ja patjoilla ja jos menestyt, et saa minkäänlaista tukea.
Sitten vielä odotetaan menestystä, ja jos et menesty, saat kansan vattuilut. AIka kohtuutonta.
Vaikuttaa että monet köyhemmät maatkin silti menestyvät paremmin. Tuskin siis kyse vain rahasta.
Köyhissä maissa menestyminen urheilussa on tie rikkauteen. Suomessa vain jääkiekossa rikastuu ja vielä helpomalla pääsee jos hankkii hyvän koulutuksen veronmaksajien tuella. Monissa muissa maissa koulutus maksaa maltaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se valmennuksesta lähtee, pitää olla kunnianhimoa ja tavoitteellisuutta, mikä nyt loistaa poissaolollaan..
Siinä on vaikea olla riittävän kunnianhimoinen ja tavoitteellinen, kun painaa täyttä työpäivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy on se, että muualla urheilu on kansallisylpeyttä, meillä kulttuurin ja urheilun määrärahat leikataan.
Harvaa kiinnostaa aloittaa huippu-urheilu-uraa, kun joudut treenaamaan jossain pikkupoikien väsäämillä telineillä ja patjoilla ja jos menestyt, et saa minkäänlaista tukea.
Sitten vielä odotetaan menestystä, ja jos et menesty, saat kansan vattuilut. AIka kohtuutonta.
Vaikuttaa että monet köyhemmät maatkin silti menestyvät paremmin. Tuskin siis kyse vain rahasta.
Monet nuo pikkumaiden mitalistit on asuneet ja treenanneet esim. Yhdysvalloissa koko ikänsä. Ei se menestys silloin sen köyhän maan ansiota ole.
Vierailija kirjoitti:
Maksetaanko kaikissa pienimmissäkin, kehitysmaatasoisssa maissa hyviä tukia urheilijoille?
Maksetaan. Se on monessa maassa yksi väylä pois henkilökohtaisesta köyhyydestä
Urheilijoita ja voittajia arvostetaan ihan eri lailla.
Lahjakkaimmat ja ahkerimmat urheilijat näyttävät näin opettajan näkökulmasta olevan usein lahjakkaita ja ahkeria monessa muussakin asiassa. Eivät he lopulta omistaudu huippu-urheilulle, kun varmemman ja varsin hyvän leivän saa opiskelun kautta. Jenkeissä urheilumenestys tuo stipendin kouluun, Suomessa urheilumenestys hankaloittaa koulua. Paavo Nurmen aikaan urheilu saattoi olla ainoa tarjolla oleva väylä parempiin elinoloihin.
Ja vielä sellainen huomio, että joukkuelajien suosio vie harrastajia yksilölajeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen geenipooli ei nyt varsinaisesti ole urheilumenestyksen kannalta mikään jättipotti. Vanttera, lyhytjalkainen ja tanakka. Toki tällä setillä on pärjätty kuulantyönnössä, moukarissa ja keihäässä aikanaan, mutta enää ei edes niissä.
Pitäisi saada Suomeen muualta muuttaneet urheilemaan. Geenipooli parempi muissa maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Iltalehdessä tai iltasanomissa oli hyvä kolumnikirjoitus. Kun nuori urheilee, ja jos huomaa 14-15v iässä, että ei pärjääkään lajissa, niin Suomessa urheilu jää sitten siihen. Peräänkuulutettiin sitä, että nuorella on kuitenkin urheilutaustaa ja kuntoa, mutta Suomessa ei osata ohjata kokeilemaan jotain muuta lajia. Tästä esimerkkinä käytettiin nyrkkeilijä Pihlaa. Joutui lopettamaan telinevoimistelun 14-15v., mutta löysi sitten nyrkkeilyn. Ikää 21v., ja ensikertalaiseksi veti olympialaisissa hyvin.
Omat lapset urheilee, ja aika näyttää toki tuleeko urheilijaa vai ei. Kannustan, mutta en pakota. Jos nuori itse huomaa vaikka 15v iässä, että eihän pärjää tässä lajissa, niin parempi olisi toki nuorenkin kannalta löytää joku muu laji tilalle, kuin lopettaa urheilu kuin seinään. Ja tässä varmasti Suomessa on tekemistä. Lahjakkuuksia löytyy, mutta lajien kesken kaivataan enemmän yhteistyötä ja matalampia kynnyksiä. Me
Tässä pitäisi löytää tasapaino harrastamisen ja tavoitteellisen harrastamisen välillä. Aivan liian monet lajit ovat sellaisia, mitkä pitää aloittaa tyyliin 5-vuotiaana, koska myöhemmin ei enää ole mitään mahdollisuuksia. Ja aivan liian monessa lajissa harjoitusmäärät ovat sellaisia, että ei voi harrastaa kahta lajia samaan aikaan, ei edes eri vuodenaikoina. Esimerkiksi jalkapallo+jääkiekko ei enää onnistu tyyliin 10-vuotiaallakaan, kun on pakko sitoutua toiseen niistä, vaikka sinänsä harjoittelussa on paljon samaakin. Tällainen systeemi tietysti tuottaa yksittäisiä kansainvälisen tason urheilijoita, mutta sulkee pois valtavat määrät sellaisia lapsia ja nuoria jotka haluaisivat kokeilla ja löytää liikunnallisen elämäntavan loppuelämäksi.
No on jo kauan sitten. Kannattaisi harkita rahojen ohjaamista muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veltto, heikkoutta palvova läski kansa
Norjalla ja Ruotsilla on yleisurheilu tähtiä, vaikka ovat parempia talviurheilussa. Suomessa homma pyörii pääasiassa kolmen lajin ympärillä: jääkiekko, hiihto ja keihäänheitto. Kori-ja jalkapallo ovat nostaneet paljon profiilia viime vuosina, yksilölajit eivät niinkään, naisten seivästä lukuunottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Iltalehdessä tai iltasanomissa oli hyvä kolumnikirjoitus. Kun nuori urheilee, ja jos huomaa 14-15v iässä, että ei pärjääkään lajissa, niin Suomessa urheilu jää sitten siihen. Peräänkuulutettiin sitä, että nuorella on kuitenkin urheilutaustaa ja kuntoa, mutta Suomessa ei osata ohjata kokeilemaan jotain muuta lajia. Tästä esimerkkinä käytettiin nyrkkeilijä Pihlaa. Joutui lopettamaan telinevoimistelun 14-15v., mutta löysi sitten nyrkkeilyn. Ikää 21v., ja ensikertalaiseksi veti olympialaisissa hyvin.
Omat lapset urheilee, ja aika näyttää toki tuleeko urheilijaa vai ei. Kannustan, mutta en pakota. Jos nuori itse huomaa vaikka 15v iässä, että eihän pärjää tässä lajissa, niin parempi olisi toki nuorenkin kannalta löytää joku muu laji tilalle, kuin lopettaa urheilu kuin seinään. Ja tässä varmasti Suomessa on tekemistä. Lahjakkuuksia löytyy, mutta lajien kesken kaivataan
Muistaakseni Jari Litmanen pelasi myös jääkiekkoa ennen erikoistumista.
Aika monessa lajissa suomalaiset on jäljessä ja paljon. Ainakin ilona monosen pitäisi parantaa suomen ennätystä 6-10 sekuntia että pärjäisi maailman kärjelle. Menee siis vielä 5 vuotta ainakin että se pärjää jossain kisassa. Moukarin heitossa naiset voi pärjätä jos on hyvä päivä. Tervo heitti just suomen ennätyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyöreät suomalaiset sopivat moukarinheittoon. Toivotaan mitalia sieltä!
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen geenipooli ei nyt varsinaisesti ole urheilumenestyksen kannalta mikään jättipotti. Vanttera, lyhytjalkainen ja tanakka. Toki tällä setillä on pärjätty kuulantyönnössä, moukarissa ja keihäässä aikanaan, mutta enää ei edes niissä.
Katselin eilen miesten kymmenottelua. Norjalainen voittaja oli pieni ja vanttera verrattuna muihin kaapin kokoisiin ottelijoihin. Suomessa etenkin pojat viedään lapsina jääkiekon pariin. Sitten, jos menestystä ei tule, urheilu jää. Lapsena voisi kokeilla monia yleisurheilu lajeja, sieltä saattaisi oma löytyä
Norjassa on tajuttu, että jos ollaan hyviä hiihdossa (sekä sprintti että pitkänmatkan) niin samoilla geeneillä pärjätään yleisurheilussakin. Moni harjoittelee useampia lajeja ja tulosta tulee. Suomessa ahdetaan karsinoihin hyvin varhain ja ajatellaan että yksi ihminen pystyy vain yhteen asiaan
Suomessa on ollut monia lupaavia nuoria, joista sitten povataan menestyjiä 5-10 vuoden säteellä. Mutta kun sen menestyksen lunastamisen aika sitten olisi, niin joko ei suoriteta omalla tasolla tai ollaan loukkaantumiskierteessä. Tämä on nähty niin monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmennuskulttuuri, huono henkinen kestävyys urheilijoilla. Tyytymisen kulttuuri, puuttuu voittamisen nälkä ja se tietty itsevarmuus, että mitalia lähdetään ottamaan.
Mitä ihmeen voittamisen nälkää jossain pilipalikisoissa? Ketä oikeasti kiinnostaa? Suomi on jääkiekko ja rallikansaa.
Ei noistakaan lajeista suuria ole tullut yhdessä yössä. Jostain on aloitettava. Täysin typerä ajatus, että jos laji ei ole just nyt jo valmiiksi suuri ja suosittu suomalaisten keskuudessa, siihen ei pitäisi yhtään satsata.
No rallia on katsottu niin kauan kuin muistan ja olen jo melkei 6-kymppinen. Olympialaisissa jaksetaan vieläkin jauhaa vuodesta 1952. Ja valtion pitäisi kustantaa nämä hyppelijät ja juoksijat? Rallin kustantaa tallit.
https://www.iltalehti.fi/muutlajit/a/27a9dd18-7b25-4759-9832-66b080e1ae…
Kohtalokkaat kisat
Helsingin olympialaisissa koettiin niin kohtalokas kisa, että vain alle puolet osallistujista pääsi maaliin.
Suomessa on lyttäämisen, laiskottelun ja negatiivisuuden kulttuuri. Ihan toista vaikka jossain Yhdysvalloissa, missä lapsesta pitäen sekä kannustetaan että vaaditaan paljon. Eihän ne pääse edes yliopistoon jos ei ole riittäviä ylimääräisiä näyttöjä eli extra curricilar activities. Meillä on lasten koulupäivät kolmen tunnin mittaisia, eikä edes läksyjä tarvitse tehdä. Opetetaan pienestä pitäen menemään sieltä mistä aita on matalin. Sama henki sitten heijastuu myös urheiluun.
On. Iltalehdessä tai iltasanomissa oli hyvä kolumnikirjoitus. Kun nuori urheilee, ja jos huomaa 14-15v iässä, että ei pärjääkään lajissa, niin Suomessa urheilu jää sitten siihen. Peräänkuulutettiin sitä, että nuorella on kuitenkin urheilutaustaa ja kuntoa, mutta Suomessa ei osata ohjata kokeilemaan jotain muuta lajia. Tästä esimerkkinä käytettiin nyrkkeilijä Pihlaa. Joutui lopettamaan telinevoimistelun 14-15v., mutta löysi sitten nyrkkeilyn. Ikää 21v., ja ensikertalaiseksi veti olympialaisissa hyvin.
Omat lapset urheilee, ja aika näyttää toki tuleeko urheilijaa vai ei. Kannustan, mutta en pakota. Jos nuori itse huomaa vaikka 15v iässä, että eihän pärjää tässä lajissa, niin parempi olisi toki nuorenkin kannalta löytää joku muu laji tilalle, kuin lopettaa urheilu kuin seinään. Ja tässä varmasti Suomessa on tekemistä. Lahjakkuuksia löytyy, mutta lajien kesken kaivataan enemmän yhteistyötä ja matalampia kynnyksiä. Meillä voi olla hiomattomia timantteja, jotka on menetetty suppean ajattelun vuoksi.