voiko mt-ongelmiin avun hakemisesta koitua myöhemmin ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Jos joudut työnhakuun ja työterveystarkastuksessa tulee tämä ilmi niin voi tulla hankaluuksia. Itsellä tuli.

Millä tavoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joudut työnhakuun ja työterveystarkastuksessa tulee tämä ilmi niin voi tulla hankaluuksia. Itsellä tuli.

Millä tavoin?

Vastaan täältä sivusta, että esimerkiksi niin, ettet sitten saakaan sitä työpaikkaa

Lähtökohtaisesti tietty ei pitäisi joutua pelkäämään mitään leimaa. Kenellä vaan on joskus vaikea kausi. Mutta jos asia huolettaa, voit käydä jonkun keskusteluammattilaisen luona, joka ei tee kirjauksia tietokantoihin. Monet lyhytterapeutit eivät tee, ja ilmoittavat sen tiedossaan. He eivät tee Kela-terapiaa, eli joudut maksamaan itse, mutta jos tuntuu siltä että pari kertaa keskustelua veisi pahimman yli, niin etsi paikka jossa voit käydä.

Kyllä tulee ongelmia. Jos tulee vähääkin epämääräisempiä terveysongelmia niin kaikki pistetään mt diagnoosin piikkiin. 

Kyllähän se näkyy käyttäytymisessä ja olemuksessa, jos on vähän ding dong, joten vaikuttaa.

Tottakai, eikö se nyt ole koko homman pointti, että sulle tullaan aiheuttamaan ongelmia sen takia?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tulee ongelmia. Jos tulee vähääkin epämääräisempiä terveysongelmia niin kaikki pistetään mt diagnoosin piikkiin. 

Näin voi käydä melko helposti vaikka ikinä ei olisi hakenut apua mielenterveysongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tulee ongelmia. Jos tulee vähääkin epämääräisempiä terveysongelmia niin kaikki pistetään mt diagnoosin piikkiin. 

Näin voi käydä melko helposti vaikka ikinä ei olisi hakenut apua mielenterveysongelmiin.

tai siis jos ei diagnoosin niin epämääräisten epäilyjen piikkiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joudut työnhakuun ja työterveystarkastuksessa tulee tämä ilmi niin voi tulla hankaluuksia. Itsellä tuli.

Millä tavoin?

Piti hakea psykiatrilta lausunto nykyisestä terveydentilasta. Ei olisi palkattu muuten. Ja kyseessä matalapalkka-ala. 

Itselleni ei ole koitunut ainakaan mitään haittaa, vaikka on kolmeenkin eri otteeseen hoidettu lääkkeillä masennusta ja ahdistusta. Pisin jakso kesti viitisen vuotta, jonka olin kokonaan työelämässä. Olen nykyään johtotehtävissä ja työpaikkaa hakiessa tehtiin suunnilleen kaikki mahdolliset tarkastukset ja psykologiset testit. Lääkärintarkastuksessa lääkäri ei ottanut puheeksi aikaisempaa hoitohistoriaa, kysyi vain senhetkiset vaivat ja lääkityksen. No, ei ollut sillä hetkellä lääkitystä kun olin lopettanut hoidon kuukautta aikaisemmin :D

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse kriisistä, siihen voi hakea ehkä kriisikeskuksen juttelua nimettömänä? Esimerkiksi ero, kuolema, talous tms. Ilman kriisiäkin voi jos ahdistaa. Palstalla voi kysyä jotain myös. Yksityiseltä saa ehkä apua jos etsii diagnoosia tai terapeuttia, se maksaa, mutta se menee omakantaan nykyään ilmeisesti.

Minä olen Mieli ry:n kuukausilahjoittaja juuri siksi, että ihmiset saisivat edes puhua ongelmistaan joko puhelimessa tai chatissa. Aikuisena ihmisenä ymmärrän, kuinka rankat seuraukset voivat koitua jo sairaanhoitajalle juttelemisesta ilman mitään mt-ongelmaa ja kirjaukset terveystiedoissani. Potilasasiamiehelle puhuminen ei auta mitään. Ylilääkäri pahoittelee ja sanoo puhuttelevansa väärän diagnoosin tekijää.

 

On käsittämätöntä, kuinka suuri sananvalta annetaan tuntemattomalle ihmiselle ilman psykiatrian koulutusta! Minulle asia oli 10 vuotta täysin tietämättä. Kävin silloin poistattamassa tikit hoitajalla ja ilmeisesti ulkonäköni tai iloinen luonteeni ei miellyttänyt häntä. Asia tuli esiin kun tulin raskaaksi ja menin ensimmäistä kertaa äitiysneuvolaan. Jokainen varmaan arvaa, ettei kukaan jaksa monen vuoden sosiaaliseurantaa ja eikä todellakaan halua vielä toista lasta kärsimään yksityiselämän puutteesta. 

 

Vaan mania ei ole vieläkään puhjennut merkeistä huolimatta! 

Mielisairas on sellainen lopun ikäänsä. Hulluutta ei voi nimittäin parantaa lääkkeellä tai terapialla. Joukossamme liikkuu noita potentiaalisia tappokoneit puoli miljoonaa joten varuillaan pitää ollal koko ajan kun lähtee ihmisten ilmoille.

Ei muuta kuin että jäät vaille tarvitsemaasi apua ja Kannassa sinut on leimattu toivottomaksi kroonikoksi. 

Sen jälkeen et voi tehdä enää mitään mikä palauttaisi sinut normaalien kirjoihin. Älä vain luule, että mt-potilaan leima irtoaisi sinusta ikinä. Pelkkä yritys löytää taho, joka edes tarkistaisi diagnoosiesi ajankohtaisuuden poikii vain uuden diagnoosin.

Lopulta sinut kohdataan aina vain mt-potilaana, niin ettet enää itsekään jaksa uskoa toipumiseen millään tasolla.

Sellainen on Kanta. Yritä silti, voihan olla että ihme tapahtuu juuri sinun kohdallasi.

Huomaat että sinut on lopullisesti luokiteltu, kun minkä tahansa alan lääkäri vain hymyilee valoisasti ja vakuuttaa että kaikki järjestyy. Huomaat ihmeeksesi että joskus henkilökunta näyttää pelkäävän sinua, ja mietit syytä.

Kotona katsot Kannan viimeisintä merkintää. Lääkäri on kirjoittanut sinusta niin kummalliseen sävyyn, ettet edes tunnista itseäsi kuvauksesta. Hän luettelee joukon irrallisia havaintojaan sinusta. Yhdestäkään hän ei maininnut vastaanotolla.

Joka käyntikerralla Kantaan lisätään jokin uusi outous, etkä voi tehdä mitään. Jos vielä yrität selvittää asiaa, sinulle ilmaantuu merkintä "persoonallisuushäiriö". Sen jälkeen lääkäri ei edes lue sinulle diagnoosejasi. Nyt hän tietää Kantaa vilkaistuaan, ettet ymmärrä omaa tilaasi, joten sinulle ei kannata sanoa mitään.

Helsingin alueella on varmasti paljon ammattitaitoisia keskusteluauttajia, jotka ei tee kirjauksia minnekään. Etsi jokin paikka, jos yhtään tuntuu että puhuminen helpottaisi.

Itse puhuisin vaikka papille. Sitä varten ei tarvi kuulua kirkkoon. Papilla on vaitolovelvollisuus ihan oikeutta myöten, koska on kyse sielunhoidosta ja rippisalaisuudesta. Koskee siis evlut- ja ort-pappeja. Lahkojen saarnaajat, evankelistat tai pastorit voivat olla keitä hyvänsä ja siten he eivät kouluttamattomina myöskään voi vedota rippisalaisuuteen.

On kyllä todella sääli jos on näin. Kohta ihmiset eivät uskalla hakea apua ongelmiinsa.

Ihmiset eivät tajua tilannetta lainkaan. Lasten diagnoosit harmittavat eniten. Entiset vilkkaat, ujot ja arat ovat kaikki nykyään diagnosoitu jollain tavoin. Näin aikuiset eivät tunne olevansa huonoja vanhempia, jotka eivät osaa kasvattaa lasta, huolehtia terveydestään odotusaikana, periytä huonoja geenejä. 

Lisäksi saavat KELA:sta rahaa siitä, että hankkivat lapselle diagnoosin ja lääkkeet. Lapsilta lähtee heti osa tulevaisuuden mahdollisuuksista ja ammateista pois. Ja toki lääketehtaat ovat myös hyötyjiä.

Sivuvaikutuksettomia lääkkeitä ei ole, ei ainuttakaan. Kaikkien pitkäaikaisvaikutuksista ei vielä tiedetä.

Mutta siitä vaan, pilleriä naamaan ja helpompaa elämää. Minusta onneen ei ole oikotietä ja terveelliset elintavat ja kärsivällisyys kunniaan.

Aika monella on käynyt niin että on kaikki oireet leimattu mt-ongelmiksi. Itse olen mt-syistä tk-eläkkeellä mutta koskaan ei ole epäasiallisesti tän takia fyysisellä puolella kohdeltu.

Vierailija kirjoitti:

Minä en saanut yrittäjän sairausvakuutusta siksi, että olen hoitanut mielenterveyttäni terapiassa.

Upea terveydenhoitojärjestelmä! Sinut luokitellaan hulluksi lopuksi ikääsi, mutta ei niin hulluksi että saisit apua. Suomi vajonnut kaikilla aloilla Euroopan alimpaan kastiin, mutta terveydenhoito on omassa sarjassaan. 

Missä tahansa asiassa jatkossa asioit terveydenhoidossa, huomaat kun hoitaja on lukenut mt-diagnoosisi. Hänen asenteensa sinua kohtaan on muuttunut. Hän on nyt karski ja alentuva.