Panikoidun nykyään kaikissa sosiaalisissa tilanteissa

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin liikut entistä enemmän hyvän ja luotetut kaverin kanssa kaikkialla ja paljon, vain harjoittelemalla oppii.

Pidät itsesi tekemisillä, harrastuksilla, liikunnalla jne. niin kiireisenä, ettet ennätä keskittyä itseesi ja tekemisiisi ja tuntemuksiisi lainkaan. Tämä on ehdottomasti paras neuvo.

Mitä enemmän käpertyy itseensä ja arvioi ja arvostelee itseään, sitä aremmaksi tulee. Ja alkaa pelätä. Ja se on pahinta.

Opettele siis tutun kaverin kanssa paljon liikkumista ihmisten ilmoilla, kaikenlaisissa tilanteissa ja paikoissa, tapahtumissa, illanvietossa, bussissa, urheilukilpailuissa, kirjastossa, harrastuspiireissä, kirkossa, kerhossa, pururadalla, porukkametsäretkellä jne. Ja alat muistaa, miten ennen osasit ja totut taas ihmisiin ja ihmisvilinään. Ja jätä se itsesi arvostelu pois.

En ole ap, mutta sama ongelma eikä mulla ole ketään kaveria kenen kanssa liikkua tai tehdä mitään. Ei sitä varmaan olisikaan nykyään näin arka ja kömpelö jo ihan siinä, että pitäisi sanoa kaupan kassalle sitä hei-kiitos-moi-rimpsua enempää ja kaikkea panikoi jo etukäteenkin niin ettei saa nukutuksi eikä syödyksi jos olisi jonkinlaista sosiaalista elämää.

Hei mulle on käynyt tuo ihan sama! En ole ikinä ollut sosiaalisesti lahjakas mutta nykyään on jo ihan surkeaa suorittamista. Jotenkin hätäännyn ihmisten seurassa ja joko höpötän mitä sattuu tai saan sanottua vain vähän ja sanoihin kompastellen. Se on ihan hirveää kun ei meinaa saada sanottua jotain sanaa ja nuo tilanteet jää pitkäksi aikaa mieleen pyörimään. Ei tähän kai muu auttaisi kuin alkaa vaan olemaan enemmän ihmisten seurassa.