Panikoidun nykyään kaikissa sosiaalisissa tilanteissa

Ei kannata sanoa mitään ylimääräistä jos panikoi, joskus voi pitää hiljaisen tauon. Ja kun tietää mitä sanoo kohta, sitten. Voi olla neutraali tai ystävällinen. Ja siitä voi poistuakin. Jos toinen aiheuttaa kummallisia tilanteita, se on hänen puolella joku ongelma tai jos sanoo jotain kauheaa. Ehkä siinä paikassa on jotain vikaa silloin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sanoa mitään ylimääräistä jos panikoi, joskus voi pitää hiljaisen tauon. Ja kun tietää mitä sanoo kohta, sitten. Voi olla neutraali tai ystävällinen. Ja siitä voi poistuakin. Jos toinen aiheuttaa kummallisia tilanteita, se on hänen puolella joku ongelma tai jos sanoo jotain kauheaa. Ehkä siinä paikassa on jotain vikaa silloin.

Pitää koittaa yrittää ottaa vähän rauhallisemmin ja tosiaan miettiä vähäsen ennen kuin puhuu.

Tosiaan näin ei ole aina ollut, vaan olin pitkään juuri tuollaisessa ympäristössä mikä kuormitti liiaksi pidemmän päälle.

Ap

Up

Ap hankkinut paniikkihäiriöt työhommissa jossain kassalla tai aspassa? Vaihda alaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap hankkinut paniikkihäiriöt työhommissa jossain kassalla tai aspassa? Vaihda alaa.

Ei tarvitse olla kuin toksinen työilmapiiri, alasta viis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hankkinut paniikkihäiriöt työhommissa jossain kassalla tai aspassa? Vaihda alaa.

Ei tarvitse olla kuin toksinen työilmapiiri, alasta viis.

Jätä ne sinne sontakasaansa pyörimään ja lähde muualle hommiin tai kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hankkinut paniikkihäiriöt työhommissa jossain kassalla tai aspassa? Vaihda alaa.

Ei tarvitse olla kuin toksinen työilmapiiri, alasta viis.

 

Jätä ne sinne sontakasaansa pyörimään ja lähde muualle hommiin tai kouluun.

Lähdin niin pian kuin vain pystyin, mutta tuo jäi jostain syystä päälle. En tahdo päästä siitä millään eroon, liekö sitten sairastuin?

Ap

Keksi joku harrastus itsellesi. Mitä edullisempi harrastus, sitä enemmän kykenet sitä harrastamaan.

Itselläni on aika pitkälle sama ja olenkin yrittänyt minimoida ne sosiaaliset tilanteet, joihin joudun ja viettää mahdollisimman paljon aikaa omissa oloissani. Olen toki ollut suunnilleen aina huono sosiaalisissa tilanteissa. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tässä kuormitus on valtavaa. Nämä tilanteet menevät aina pieleen, joten en kaipaa sosiaalista kanssakäymistä elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Keksi joku harrastus itsellesi. Mitä edullisempi harrastus, sitä enemmän kykenet sitä harrastamaan.

Täytyy yrittää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on aika pitkälle sama ja olenkin yrittänyt minimoida ne sosiaaliset tilanteet, joihin joudun ja viettää mahdollisimman paljon aikaa omissa oloissani. Olen toki ollut suunnilleen aina huono sosiaalisissa tilanteissa. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tässä kuormitus on valtavaa. Nämä tilanteet menevät aina pieleen, joten en kaipaa sosiaalista kanssakäymistä elämääni.

Itselläni ei ole varsinaista diagnoosia, mutta tunnistan paljon asioita tuosta, mitä kerrot. Itse koen olevani introvertti, jolloin muille "normaalit" kanssakäymiset vaativat minulta henkisesti enemmän. En toki vertaa näitä asioita sinänsä keskenään.

Tsemppiä sulle!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on aika pitkälle sama ja olenkin yrittänyt minimoida ne sosiaaliset tilanteet, joihin joudun ja viettää mahdollisimman paljon aikaa omissa oloissani. Olen toki ollut suunnilleen aina huono sosiaalisissa tilanteissa. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tässä kuormitus on valtavaa. Nämä tilanteet menevät aina pieleen, joten en kaipaa sosiaalista kanssakäymistä elämääni.

Itselläni ei ole varsinaista diagnoosia, mutta tunnistan paljon asioita tuosta, mitä kerrot. Itse koen olevani introvertti, jolloin muille "normaalit" kanssakäymiset vaativat minulta henkisesti enemmän. En toki vertaa näitä asioita sinänsä keskenään.

Tsemppiä sulle!

Ap

Itsellänikään ei ole tästä varsinaista diagnoosia, mutta autismikirjon diagnoosin olen kuitenkin saanut ja se sitten aiheuttaa monenlaista vaivaa, joita ei ole erikseen diagnosoitu. Varmasti näistä kaikista saisin helposti omatkin diagnoosit. Ahdistuksesta ja masennuksesta nyt ainakin joudun varmasti vielä ne erilliset diagnoosit hankkimaan. Olen siis myös hyvin ahdistunut ja masentunut, mutta diagnooseja ei ole.

Pääasia kun toksinen työpaikka on jäänyt omaan sontaansa pyörimään. Myös harrastuksissa on toksisia porukoita. Onko mitään lapsuuden tai nuoruuden aikaista harrastusta? Niiden elvyttämisellä saattaisi hyvinkin pikaisesti päästä eteenpäin. Myös osallistuminen johonkin vapaamuotoisempaan kansalaisopiston opintopiiriin tai avoimeen yliopistoon voisi olla eräs ratkaisu. Tapaat ihmisiä tietyn aihepiirin ympärillä ja yhteydenpito rajautuu ainakin alkuun vain siihen, esimerkiksi kurkkulauluun tai orgaaniseen kemiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Pääasia kun toksinen työpaikka on jäänyt omaan sontaansa pyörimään. Myös harrastuksissa on toksisia porukoita. Onko mitään lapsuuden tai nuoruuden aikaista harrastusta? Niiden elvyttämisellä saattaisi hyvinkin pikaisesti päästä eteenpäin. Myös osallistuminen johonkin vapaamuotoisempaan kansalaisopiston opintopiiriin tai avoimeen yliopistoon voisi olla eräs ratkaisu. Tapaat ihmisiä tietyn aihepiirin ympärillä ja yhteydenpito rajautuu ainakin alkuun vain siihen, esimerkiksi kurkkulauluun tai orgaaniseen kemiaan. 

Heippa, mukava kun palasit vielä vastaamaan.

Olin aiemmin aktiivinen hevosten kanssa toimimisen saralla, jota koskevat harrastukset ja opinnot olen lopettanut aikanaan. Nykyinen tilanne ei oikein salli niiden pariin palaamista, joten täytyisi kai keksiä jotain kokonaan uutta. Teen töitä etänä, jonka oheen kieltämättä kaipailisin vaihtelua.

On se jännä, kuinka itsensä voi hukata tuollaisessa ympäristössä ihan kokonaan.

Ap

Mistäpä tiedät kuka täällä vastailee, ehkä selaimen trackeristä? Varalta ettet ole trolli, olen mies, sinusta en osaa sanoa, vaikka hevosharrastus kylläkin on valtaosaltaan tyttöjen puuhastelua. Minä opin jo nuorena, siis kymmeniä vuosia sitten, hevosten karttamisen ohella olemaan tarvittaessa eli lähes aina asialinjalla. Keskityn kovaan ammattiosaamiseen ja kun se aihe on käsitelty, poistun epäsosiaalisesti kokouksesta. Onnistuu, koska haen roolikseni puheenjohtaja ja sihteeri. Siis molemmat kun on itsellä ja ollaan täysin etäyhteyksillä kuten minä, pystyy määräämään tahdin. Tai sitten vaan seuraan äänettömänä sivusta. Neliraajahalvausko sen hevosharrastuksen tai kämpästä poistumisen estää, vai äkäinen mies/nainen saman kato alla? Kai sinne tallille pääsee sontaa lapioimaan muuta kuin menee. Siellä niitä harrastuskavereita näkee ja sosiaaliset taidot kehittyvät. Myös hevosopinnoissa hankitun osaamisesi ylläpitoa ajatellen. Kynnys on kuviteltu jos kerran pystyt jonkinlaisiin järjellisiin työsuorituksiin, vaikka sitten etänä.

Vierailija kirjoitti:

Mistäpä tiedät kuka täällä vastailee, ehkä selaimen trackeristä? Varalta ettet ole trolli, olen mies, sinusta en osaa sanoa, vaikka hevosharrastus kylläkin on valtaosaltaan tyttöjen puuhastelua. Minä opin jo nuorena, siis kymmeniä vuosia sitten, hevosten karttamisen ohella olemaan tarvittaessa eli lähes aina asialinjalla. Keskityn kovaan ammattiosaamiseen ja kun se aihe on käsitelty, poistun epäsosiaalisesti kokouksesta. Onnistuu, koska haen roolikseni puheenjohtaja ja sihteeri. Siis molemmat kun on itsellä ja ollaan täysin etäyhteyksillä kuten minä, pystyy määräämään tahdin. Tai sitten vaan seuraan äänettömänä sivusta. Neliraajahalvausko sen hevosharrastuksen tai kämpästä poistumisen estää, vai äkäinen mies/nainen saman kato alla? Kai sinne tallille pääsee sontaa lapioimaan muuta kuin menee. Siellä niitä harrastuskavereita näkee ja sosiaaliset taidot kehittyvät. Myös hevosopinnoissa hankitun osaamisesi ylläpitoa ajatellen. Kynnys on kuv

Ei tarvitse olla ilkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistäpä tiedät kuka täällä vastailee, ehkä selaimen trackeristä? Varalta ettet ole trolli, olen mies, sinusta en osaa sanoa, vaikka hevosharrastus kylläkin on valtaosaltaan tyttöjen puuhastelua. Minä opin jo nuorena, siis kymmeniä vuosia sitten, hevosten karttamisen ohella olemaan tarvittaessa eli lähes aina asialinjalla. Keskityn kovaan ammattiosaamiseen ja kun se aihe on käsitelty, poistun epäsosiaalisesti kokouksesta. Onnistuu, koska haen roolikseni puheenjohtaja ja sihteeri. Siis molemmat kun on itsellä ja ollaan täysin etäyhteyksillä kuten minä, pystyy määräämään tahdin. Tai sitten vaan seuraan äänettömänä sivusta. Neliraajahalvausko sen hevosharrastuksen tai kämpästä poistumisen estää, vai äkäinen mies/nainen saman kato alla? Kai sinne tallille pääsee sontaa lapioimaan muuta kuin menee. Siellä niitä harrastuskavereita näkee ja sosiaaliset taidot kehittyvät. Myös hevosopinnoissa han

Ei ole ilkeyttä ilman tarkoitusta. Kartan hevosia koska aikoinaan hevonen puri persuksista. Haluan vain kiskoa sinut ulos sieltä luolastasi! Niiden kaipaamiesi sosiaalisten kontaktien pariin. Piäisi löytyä joku reaalimaailman ihminen kiskomaan sinut ulos. Täällä se ei onnistu.

En voi jostain syystä lainata viestiäsi, mutta olet oikeassa. Tosiaan juuri ko. harrastusta en voi lievän itseni loukkaamisen myötä jatkaa, sillä se estää pitkälti kaikki fyysisesti raskaammat työt.

Täytyy koittaa nyt vaan ryhdistäytyä ja alkaa laittaa muutoinkin kaikki asiat asteittain järjestykseen, ettei elämä näin parikymppisenä valuisi aivan kokonaan hukkaan.

Tietenkin liikut entistä enemmän hyvän ja luotetut kaverin kanssa kaikkialla ja paljon, vain harjoittelemalla oppii.

Pidät itsesi tekemisillä, harrastuksilla, liikunnalla jne. niin kiireisenä, ettet ennätä keskittyä itseesi ja tekemisiisi ja tuntemuksiisi lainkaan. Tämä on ehdottomasti paras neuvo.

Mitä enemmän käpertyy itseensä ja arvioi ja arvostelee itseään, sitä aremmaksi tulee. Ja alkaa pelätä. Ja se on pahinta.

Opettele siis tutun kaverin kanssa paljon liikkumista ihmisten ilmoilla, kaikenlaisissa tilanteissa ja paikoissa, tapahtumissa, illanvietossa, bussissa, urheilukilpailuissa, kirjastossa, harrastuspiireissä, kirkossa, kerhossa, pururadalla, porukkametsäretkellä jne. Ja alat muistaa, miten ennen osasit ja totut taas ihmisiin ja ihmisvilinään. Ja jätä se itsesi arvostelu pois.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin liikut entistä enemmän hyvän ja luotetut kaverin kanssa kaikkialla ja paljon, vain harjoittelemalla oppii.

Pidät itsesi tekemisillä, harrastuksilla, liikunnalla jne. niin kiireisenä, ettet ennätä keskittyä itseesi ja tekemisiisi ja tuntemuksiisi lainkaan. Tämä on ehdottomasti paras neuvo.

Mitä enemmän käpertyy itseensä ja arvioi ja arvostelee itseään, sitä aremmaksi tulee. Ja alkaa pelätä. Ja se on pahinta.

Opettele siis tutun kaverin kanssa paljon liikkumista ihmisten ilmoilla, kaikenlaisissa tilanteissa ja paikoissa, tapahtumissa, illanvietossa, bussissa, urheilukilpailuissa, kirjastossa, harrastuspiireissä, kirkossa, kerhossa, pururadalla, porukkametsäretkellä jne. Ja alat muistaa, miten ennen osasit ja totut taas ihmisiin ja ihmisvilinään. Ja jätä se itsesi arvostelu pois.

Ei oikein ole ketään sellaista ihmistä.

Ap